18.1.2011

no one seems to hear a thing

Punanen olen minä.


ja tää keskustelu alkaa keskeltä

no ei ainakaa jos tolleen ajattelet tai et salli sitä ittelles
19:48
joo vittu ku miussa ei oo mitää hyvää tai ees mitää mitä ei ois syytä inhota
kaikki joko ärsyttää itteeni tai haittaa miu elämää tai tekee miusta ärsyttävän eli ärsyttää muita ja haittaa muide elämää'
19:50
siiis väitätkö sie ihan oikeesti et sie et ikinä, missään vaiheessa ollenkaan löyvä ittestäs muka mitäään hyväää? et tää elämä on koko ajan jatkuvasti ihan paskaa ja inhoot ittees ja muita
19:51
no ei oo
siis en väitä
mut sanotaanko sit vaikka näi että kaikkialla muulla miu elämä on yhtä isoo paskaa teeskentelyä ku teatterissa, tällä hetkellä töissä ja nojoo, siinä se kutakuinki oli
nii joo ja miun ekassa blogissa
jossa ei vittu tarvii sensuroida
nii ja sillo ku kirjotan päiväkirjaa
19:53
tämä harvinaisen selvä.. eli kaikki muu on paskaa turhaa ja feikkiä paitsi nuo?
19:53
en tiiä
19:54
okkei
19:54
tai en mie välttämättä inhoo itteeni sillo ku elän normeja päiväjuttuja
paitsi mitä nyt syödessä
mut anygays
sit yleesä vasta sen jälkee ku just tuun koulusta, töistä, teatterilta
sit rupeen miettimää että mitä tuli tehtyy ja sanottuu ja jätettyy tekemättä ja mitä nuo nyt ajattelee miusta ja miks tuo ei tykkää miusta - sillon mie inhoon itteeni ja kaikkia muita
19:55
miks sie sit rupeet miettii tollasia juttuja?
19:57
no ku mie oon ihan vääränlaine...
en tajuu miks
19:57
mikä on vääränlainen?
19:58
antisosiaaline
inhoava
inhottava
lihava
ruma
sit yks adjektiivi jota en ikinä ikinä sano ääneen
mut jota ajattelen sitäki enemm
ä
ja laiska
ja sotkune
ja laiska taas
ja tyhmä
20:01
joo no nuokaan oo totta mut sitä mie oon tässä siulle about kaks vuotta toitottanu iha turhaa joten tuskin nytkää auttaa
20:01
joo o
ja ennenku sanoit tuon itseasiassa aattelin sitäki miten turhaa se on että myö ollaa jauhettu tätä paskaa kaks vuotta
20:02
mm.. sama on joskus käyny miunki mielessä
20:04
mut tajuutko et jos mie en tänä vuonna onnistu ni mitä vittua se tekee miulle?!
vittu minuu pelottaa
ku mie en jaksa enää yhtää ylimäärästä vuotta
20:05
ota mielummin se positiivinen asenne että tästä tulee hyvä vuosi!
20:06
en jaksa
nyt jo menee päin vittua
taitaa olla kertaus edellisestä
helvetti
20:08
hei camoooon VASTA viikko kolme, et voi vielä tietäää.............
20:08
JO viikko kolme
20:10
hei anni haloo ! sie et voi vielä tietää miten tää vuos tulee menemäään.... myö ollaan eletty tätä vuotta vasta 18 päivää.. ei okkaan enää ku 347 jäljellä
20:11
en vaa tiiä mitä se kertoo et ne on jo menny päi vittua
voi ku sairastuisin tänä vuonna anoreksiaan
ois pitäny pistää uuden vuoden lupaukseks
20:12
noniii jes jes jes! wuhuu , taas se alkaa!
20:12
no ei se kyllä oo missää vaiheessa ollukkaa offline
ei hetkeekää
oon vaa ollu tosi, tosi väsyny
20:13
miten ne liittyy toisiinsa?
20:13
että en oo jaksanu laihtua
20:13
tämä selvä


Tää keskustelu on käyty R:n kanssa. Tuo alkaa tuolleen pätkästysti, vaikka tuo riita on jatkunu jo kauan tuota pätkää ennen. Tuo on niin perus keskustelu. Viime keväänä me käytiin tuommone joka saatanan ikinen päivä.

Ja mä en tiedä mitä vittua mä tolla haen!?!?!?!?!?! Mitä vittua mä tuolla haen...
Oon niin vitun rikki ja nää tunteet vie mua, mä en jaksa, aina välillä oon niin onnellinen, sit haluan kuolla.
Miks mä käyn ton keskustelun R:n kanssa? Miks miks miks, miks mulle on niin tärkeää että se tietää miten paha olo mulla on vaikka mä tiedän että se ei osaa mua auttaa ja mä tiedän että teen meille molemmille pahan mielen ja mä tiedän että sit mä vihaan sitä kun se ei voi auttaa mua. En ymmärrä, mä en ymmärrä.

3 kommenttia:

  1. ääh voiei :( koita jaksaaa !! Onhan tää kamuillekkin uuvuttavaa.. mutta niitten täytyy yrittää tajuta! :( oliks tossa sun kuva naamasta jonka poistit? ku ei enään näy :( jos oli niin nätti <3

    VastaaPoista
  2. Pakko kai sitä on puhua jollekulle. Jos tuntuu, ettei puhuminen auta, niin puhumattomuus vielä vähemmän. Tietenki jossain vaiheessa tulee seinä vastaan, koska voi olla vaikea ymmärtää mitä toinen kokee, jos ei ole ite kokenut mitään vastaavaa.

    Ite olen ollut sekä puhujana että kuuntelijana ihan vastaavassa tilanteessa, ja tiedän miten turhauttavaa se voi olla molemmille. Mut on tosi hieno fiilis, jos löytää jonkun joka tajuu. (Mä ite oon käyny semmosessa masentuneille tarkotetussa ryhmässä, jota epäilin ensin tosi paljon, mut sit huomasin, et siel on tosi fiksuja tyyppejä, ja kerranki sai olla oma ittensä ja puhuu vapaasti, ja kaikilla oli ihan samoja kokemuksia, jne..)

    Tiedän myös ton BED:n ja anoreksia-taipumusten vuorottelun. Ja joo, olen myös ite monesti toivonut sairastuvani anoreksiaan, vaikka samaan aikaan tajuankin, että se on ihan helvetin tyhmä ajatus. On kamalaa, kun tuntuu, ettei voi elää itsensä kanssa, ja ainoa pakotie on radikaali muutos.

    Siitä pisteestä on ihan hullun työlästä päästä siihen, että hyväksyis itsensä ja antais itselleen armoa. :( Mulla on ainakin edelleen sellasia päiviä, jollon ainoa asia, jolla tuntuu olevan oikeesti merkitystä, on laihtuminen.

    Onneks sulla on teatteri, kavereita, muuta elämää. Ainoa keino päästä jotenki irti ahistuksesta, on yrittää löytää tasapainoa jostain muualtaki ku laihduttamisesta. Vaikka se oiski vaikeeta... Mut ei vaan oikeesti kovin kauaa voi elää elämäänsä niin, et odottaa vaan et laihtuu. Mä teen sitä edelleen tosi monen jutun kanssa: "Sit ku mä oon laihtunu, niin sit mä voin tehdä sitä ja sitä ja sit mul on hyvä fiilis". Se on ihan älytöntä.

    Ois ihana, jos elämä toimis sellai, et vois painaa välillä pausea ja parantaa itseään, ennenku jatkaa taas matkaa. On ihan vitun vaikeeta yrittää elää itsensä kanssa. I know.

    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  3. Aggie, ensinnäkin kiitos pitkästä ihanasta kommentista♥ Toiseks on aina kiva kuulla, että joku ymmärtää edes vähän mitä ite käy läpi: kun kuvittelee että elämä ois just jotenkin parempaa sen jälkeen kun painaa sen ja sen verran.

    Ite ajattelen että siinä on sentään vähän perää. Esimerkiks jos ajatellaan jotain miesasioita. Ite oon 100% varma etten pysty lähestymään (enkä anna kenenkään lähestyä itseäni) ennen kuin täysin hyväksyn itteni ja rakastan itteäni ja tie tähän valitettavasti on laihdutus:( Ja tää ei onneks oo mitään anorektista höpötystä, mä nimittäin olen oikeasti aika paksu. Ensimmäinen tavoite siis on "hoikkuus" vasta sitten voi alkaa puhua laihuuden tavoittelusta jos koen sen vielä tarpeelliseks.
    Ihminenhän sinänsä ei muutu laihtuessa, siitä vaan saattaa tulla itsevarmempi ja hieman parempi, ku se tykkää itsestään sellasena mitän on:)

    VastaaPoista

Thank you for cheering me up! ♥