Kun mä lähdin koneelta, menin suoraan lumitöihin.
Ilma ulkona on mitä mahtavin, aurinko paistaa ja lumen tuoma hehku kolminkertaistaa koko ihanuuden. Ilma on leuto, kissa ja koira leikkivät ulkona riemuissaan minun ja veljen tehdessä yhdessä raskaat lumityöt. Unohdan kaiken muun, kun viskon lapiolla kevyttä lunta pois jalkakäytäviltä ja rappusilta, veli hoitaa muun pihan. Tunnen oloni hyväksi; sopivan vanhaksi, tunnolliseksi, vahvaksi - vanhemmat voivat olla minusta ja veljestä ylpeitä. Veli lähtee sisälle, kun annan tälle luvan; itse perfektionistina jään vielä viimeistelemään jalkakäytävän putipuhtaaksi, niin että koko kivinen tie etuportaille on näkyvissä : nyt olen valmis. Kannan kaksi isoa kassillista puita sisälle, niin että isän ei sitä kotiintultuaan tarvitse tehdä. Lähden koirani kanssa ulos. Se rakastaa minua ja minä sitä. Eläimet ovat ihania. Ne rakastaa omistajiaan, vaikka he tekisivät niille mitä. Aina en jaksa viedä koiraani ulos, mutta ei se sitä haittaa, sille käy kummin vain, mutta aina kun lähdemme yhdessä ulos, se on innoissaan. Se juoksee ympäriinsä kuin hullu, haukkuu, heiluttaa häntäänsä. Sen koko olemus sanoo: "Rakastan sinua sisko, ihanaa, kiitos kun pääsin tekemään kanssasi jotain kivaa, wuh!" Eläimet ovat ihania. Niiden silmistä näkyy luottamus, kiintymys. Ne tuntevat, kuten me; ero on se, etteivät ne voi sitä sanoa, paitsi eleillään. Ymmärrän koiraani ja kissaani. Niillä on tunteet.
Kävellessäni koiran kanssa ulkona, voisin itkeä ilosta : ilma on niin kaunis, ihmiset energisinä ja reippaina omissa askareissaan, itsekin olen hoitanut hommistani jo puolet, käveleminen ihanaa, elämä ihanaa. Tiedän jo mitä J:nkin kanssa teen! Tervehdin ihmisiä, joita en tunne, tiedän että olen polttanut kasan kaloreita arkipäiväisissä hommissani. Hymyilen koko lenkin ajan ja tajuan : Minä olen ihan hyvä tyyppi.
awww kuinka ihanan pirtee postaus ♥
VastaaPoista