30.3.2011

And truth be told I miss you And truth be told I'm lying

Tänään oli kenraali, se ei menny täydellisesti kuten vois toivoa, mut kyl meitä silti kehuttiin. Huomenna ensi-iltaa ja sen kanssa ei oo muuta vaihtoehtoa kun täydellisyys.

Oli ihana päivä, tosi kiva:) Mun teatteriryhmä on maailman paras, ne on kaikki niin rakkaita ja ihania, ne saa mut tuntemaan itteni hyväks juuri näin. ♥ Joku päivä näen sen vielä itsekin, on se sitten viiden, kymmenen tai viidentoista kilon jälkeen, mutta joskus:) ! Oon siitä ihan varma.

29.3.2011

Mulla on motivaatio hukassa. Haluan olla kaunis, haluan olla laiha, mutta en tiedä miten aloittaa, en jaksa, en pysty... Oon niin väsynyt, nytkin on niin ruma ja turha ja ällöttävä olo: en todellakaan halua kuvata itseäni tai mitään että saisin päivitettyä tota sivulla olevaa juttua joo hyi helvetti. Miten saan mun motivaation kohomaan, miten alan taas uskoa itseeni, miten saan vakuutettua itselleni että pystyn?
Ei varmaan voi olla mitenkää hyvä merkki että kello 06.33 päivä on jo valmiiks mennyt ihan päin persettä? Nii, niin mäki aattelin.

Ensimmäisenä mun päivän pilas lehtiartikkeli siitä meidän näytelmästä, ensinnäki nimet on päin persettä (kuten aina, vai jäikö multa kenties huomaamatta että oon vaihtanu nimeni Anneks?), sanoja pistetty suuhun, puhuttu ympäripyöreesti asioista ja viimesenä muttei vähäisimpänä, siinä on niiin ruma läskikuva musta että tais jäädä ruokailut loppuelämäks tässä sit. Oikeesti hyi _ vittu. Kukaan ei varmaan ton kuvan takia tule kattomaan sitä näytelmää.
Nojoo, sitte vielä isä siihe päälle alko sössöttää jotai ja ei vittu mulla kilahti.

Mua väsyttää, särkee päähän, kurkkuun... Ei kiinnosta mennä kouluun eikä mihinkää isoshaastatteluun eikä teatteriharkkoihin. Mä haluan nukkua ja antaa maailman rullata paikallaan ilman mua.

28.3.2011

28.3.2011


Please älkää sanoko mitään, tiedän kyllä. Tää kuukaus on ollut ihan kamala, en oikeesti oo muuta tehny ku syönyt, mutta tällä hetkellä uskon taas itseeni ja aion parantaa tapani! Näette kesäkuuhun mennessä muutosta, lupaan sen sekä itselleni että teille!
Tunnen itteni niin surkeeks ja säälittäväks. Mä pelkään että mun kaikki lukijat jättää mut kun oon niin paska. Laihdutusblogi ja silti en vittu laihdu yhtään vaan lihon.

Tänään on taas punnituspäivä. Mitään edistystä alaspäin ei oo tapahtunu, päinvastoin oon lihonut. No, illalla näätte.

Kivaa maanantaita kaikille!♥

25.3.2011

The Girl you just called fat? She's starved herself & lost 15kgs. The Boy you just called stupid? He has a learning disability & studies 4hrs a night. The Girl you just called ugly? She spends hours putting makeup on hoping people will like her. The Boy you just tripped? He is already abused enough at home. There's more to people than you think.


Olipa tärkee. Toi alku vaa kolahti:D Oon tässä koneella, mun kaveri, sanotaa vaix Peppi, nukkuu tos vieressä ni en haluu häiritä sitä näpyttelyllä;p

Kivaa viikonloppua kaikki♥

24.3.2011

Tää on viimenen kerta kun tuun itkee teille tätä, mut ei vittu oon lihonu-.- Nyt riittää tää, mä alan elää, mä alan laihtuu nyt. Piste.

valitsen yhden veneen joka soutais mut pois

Mistä sitä tietää muuttuuks nää asiat oikeesti koskaan. Anteeks kun oon niin huono, lupaan kirjottaa joskus tässä lähiaikoina mielenkiintosesti ja kivasti.

22.3.2011

"Tekeekö se sinut onnelliseksi?"

Normi päivä puolitoista vuotta sitten:

' Aamulla herään viideltä muka lukemaan ruotsin kokeeseen, mutta tosiasiassa herään vain yhtä syytä varten: huijatakseni äitiä. Olen jo keittänyt teetä, lirauttanut sitä kupin pohjalle ja kaatanut teen viemäriin, murustellut leipää lautaselle ja jättänyt valheelliset todisteet pöydälle: kukaan ei voi aavistaa mitään, tässä olen mestari... Pyöräilen kuusi kilometria vesisateessa kouluun, koulussa en puhu kellekään. Viittaan ainoastaan tunnilla, välitunnit istun yksin huoneen nurkassa ja kuuntelen musiikkia. Ruokatunnilla luokkatoverini lähtevät syömään, minä jään koulun käytävälle tekemään vatsalihaksia ja vahvistamaan pohkeitani. Pyöräilen vihdoin kotiin, olen ollut koulussa kahdeksasta kahteen. En ole syönyt koko päivänä yhtään mitään, nälkä kurnii mahassa. Kello on kolme, lähden juoksemaan. Neljältä olen taas kotona. Laitan ruokaa perheelleni, sotken lautaseni kanakastikkeella ja jätän sen pöydälle. Teen läksyt ja alan polkemaan kuntopyörää puolen tunnin ajan. Kun äiti tulee kotiin sanon iloisesti: "Olen tehnyt ruokaa, lähdetäänkö lenkille kun olet syönyt?" Äiti myöntyy. Lähdemme toiselle lenkille. Kun pääsen kotiin, menen omaan huoneeseeni ja alan tekemään vatsoja. Kello on yhdeksän, enkä ole syönyt koko päivänä mitään. Pesen hampaani, mutta varon nielemästä hammastahnaa: en halua yhtään kaloria, en yhtään, ja hammastahnassa on pakko olla edes yksi kalori. Pesen hampaat huolella ja varovasti, pesen suuni mauttomaksi. Kello on puoli kymmenen ja käyn nukkumaan. Minua heikottaa ja palelee mutta olen tyytyväinen. '

Muistelin tänään noita aikoja kaiholla. En enää ymmärrä miten tuohon olen pystynyt, mutta totuus on se, että elin noin kaksi kuukautta... Kunnes... Nojaa.
Mulla on ikävä noita aikoja.

Puhuin tänään sen ns. Pepin kanssa. Käytiin yhdessä kirjastossa ja näin. Sanoin sille että aion lopettaa taas syömisen, aion taas laihtua... En vaan tiedä että miten ja milloin.
Sitten keksin että alan taas pitää tiukkaa ruokapäiväkirjaa. Merkitsen ruokapäiväkirjaan aina syyn miksi olen syönyt esim nälkä, suru, tylsyys ym, sitten kirjoitan perään syömisestä aiheutuneita tunteita esim epätoivo, inho, oksetus, ähky, viimeisenä kirjoitan että tekikö ruoka minut onnelliseksi.

Haluan taas laihtua ja niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, haluan taas olla sairas pikku juoksuhullu anorektikko.

20.3.2011

Say what you mean Tell me I'm right And let the sun rain down on me

Heissan kaikki, ihanaa oli tullu vähän kommenttiakin vaikka oon nyt harrastanu hiljaiseloa :(
Koitan selventää asioita vähän tähän.

Ensinnäkin tää mun kaveri oli meillä tiistaista perjantaihin yötä ja ke-to välisen yön meillä vietti toinenkin kaveri. Sanotaan heidän nimiksi vaikka Jonna ja Peppi, jos se tekisi selonteosta vähän helpomman:D
Eli siis tiistaina Jonna ja Peppi tuli meille ja monen naurun ja myös itkun täyteisen tunnin jälkeen kirjotettiin ne semmoset kirjeet että miltä meistä tuntuu. Itse kirjoitin seuraavalla tavalla ystävilleni:

Ei oo mielessä mitään.
Henki ei kulje.
Elämä ahdistaa.
Kuolema pelottaa.

On sellane olo, että haluis et joku pelastais muttei haluu siltikään tulla pelastetuks.

On ruma, ilkee ja vähän sydämetön olo.

Jollain tavalla on lohdullista kuulla kahden muunkin kynän rapina ja tietää, että tällä hetkellä, edes yhden ainoan harvinaisen hetken, en ole yksin.

On taas vaikeaa hengittää.

Miksei aina vois olla näin? Miks on niin helppo rakentaa muuri ympärille? Miksi en vieläkään osaa kertoa mitä oikeasti ajattelen? Miks se ei kuulu muille? Miks se kuuluu vaan päiväkirjalle, nettikavereille ja miulle? Miks R:n on niin vaikee ymmärtää minuu? Miksen mie ymmärrä enää sitä? Miks se on muuttunu? Miks se ei voi olla se paras ystävä, jonka mie halusin sen aina ja ikuisesti olevan? Miksei voi olla ihmistä, joka haluu vaan miut? Miks miks miks.

Miks tääkin opiskeluilta kusi totaalisesti? Miks ihmisten on niin vitun vaikee ymmärtää toista? Miksei salaisuuksia sanota ääneen? Miks oletetaan valmiiks etä kukaan ei kuitenkaan ymmärrä?
Somebody tell me, why i'm on my own, if there's a soulmate for everyone.

Miks jotkut asiat on helpompi sanoa englanniks? Miks jotku tunteet on pakko laulaa?
Miksei voi linnottautua omaan huoneeseen, itkeä ja kuolla pois? Miksei voi nukkua sataa vuottaa odottaen onnea saapuvaks?

Miks ihmiset on niin ilkeitä? Entä pinnallisia? Materialistisia? Välinpitämättömiä? Miks on helpompi kirjottaa kun puhua? Miks on helpompi esittää kysymyksiä kun vastata niihin?

Ja lopuks: MIKS AINA, vittu AINA, PITÄÄ OLLA NII HELVETIN VAIKEETA?


Jonna vastasi kirjeeseeni:

Tiiän täysin tai oon jo pitkään eli oikeestaan aina TIENNY (joo mitä helvettiä selitän) miltä siusta tuntuu. Jos aattelet, ettei kukaan tiiä mitä aattelet, niin tiiän täysin ja aina mitä siun päässäs liikkuu! Et ees tiiä miten hyvin tunnen siut. Jos ehotan jotain ideaa, tiiän jo valmiiks suunnilleen miten suhtaudut siihen, mut silti kysyn että "no mitä oot mieltä ym" eli toisin sanoen voin vaan todeta että kyselen siulta turhaan. Etkäö oo todellakaan yksin! Miulle voi aina puhuu, soittaa, tekstata tai ilmestyy ovelle ilmottamatta tai mitä vaan, oon aina valmis puhumaan ja auttamaan:) Rakastan sinuu just tuollasena kun oot, et oo ruma, läski tai mitään muutakaan tuollasta, oot täydellinen Anni ♥ (ja tää kaikki on just mitä tunnen sinuu kohtaan)

♥ : llä Jonna


Peppi vastas kirjeeseeni:

Moi! Kuten Jonna, miekin oon huomannu miltä siusta tuntuu. Kuvittelet itestäs niin paljon vähemmän kuin mitä oot! Oot ihan älyttömän kaunis, ku joku luonnon kaunis malli! Varmaan nytki kuvittelet että tahon vaan mielistellä mut oon 7 luokasta asti kadehtinu siun ulkonäköä! Ihan tosi. :o En mielistele! Ja mie voisin hyvin kuvitella et moni poika vois olla ihastunu sinuun. Jotkut vaan ei ymmärrä siun persoonaa. Joskus 8 alussa ajattelin et katot minuu sillee: huoh... Mutta ootki osottautunu iha tajun avoimeks, rehelliseks ja ihanaks. +voisin olla siun kanssa useamminkin!! Sinuu ahistaa tavallista enemmän ku muita varmaan jos siulle on kerääntyny paineita enemmän eli tavoittelet täydellisyyteen! Riität tuollaisena tosi hyvin enkä haluis että pyrkisit kaikessa täydelliseks:( Koska oot esim laulamisessa ja lavalla täydellinen. Tai en mie osaa selittää, ehkä se liittyy tähän ikään. Kirjoitimpas oudosti, no kuitenkin oot miusta vaan niin ihana! Sit sie stressaat välillä liikaa. Oon huono kirjottamaan sori. Ää koita ymmärtää oon nolo!
+ sama se et vaikka en oo tuntenu sinuu yhtä kauan ku tyylii Emiliaa (keksitty nimi) mut voin avautuu 70% enemmä siulle ku sille! Moi.


Sit tosiaan Jonna ja Peppi kirjotti omat kirjeensä ja ne tulvi kans masennusta ja syömishäiriötä ja viimestää sillon tajusin etten oo ainoo siinä huoneessa, jolla on liian vaikeeta. Mut tosiaan nuo kirjeet johti avoimeen keskusteluun menneistä ja esim mun ja Pepin syömishäiriöistä. Me ollaan vähän niikun sairastettu yhdessä ja erikseen tän yläasteen ajan.

No joo, sit tosiaan keskiviikkona Peppikin tuli meille yöks ja oli iha kivaa, piti lukee matikkaa mut se jäi vähä väliin. Sitte torstaista perjantaihin Jonna oli vieläki meillä ja kylvettiin meidän ammeesssa ja saunottiin ja poltettiin kynttilöitä ja kuunneltii musiikkia ja juotiin saunakaljaa (joka oli pahaa) mut se oli iha ku jostai täydellisestä leffasta:-)
Sit perjantaista tähän aamuun olin isosleirillä ja siellä oli ihan okei vaikken voinu oikei liikkua ku onnistuin rikkomaan perjantaina selän jotenki mut joo, sitte kymmenestä kahteen tänää oli teatteria ja meni hienosti, sit menin kattomaan semmosta tanssiesitystä jossa oli mun kavereita ja sitte menin tän R:n luokse sieltä, pitkästä pitkästä aikaa. Saatiin selvitettyä meidän asiat ja musta tuntuu että se on mun paras ystävä taas ♥ Rakastan sitä.

Asiat on siis jotenkin paremmin kuin hyvin hyvin pitkään aikaan, mutta toisaalta en vieläkään tiedä mitä tuntea itseäni kohtaan. Haluan laihtua, mutta motivaationi on hukassa. :( Kyllä se sieltä varmasti silti palaa, voisin syödä koko loppu kuukauden vaan jotain keittoja ym. Kuulostaa tarpeeks iisiltä.

Tää teksti on sekavaa ja oon pahoillani mut oon hirveän väsyny. Käyn nyt nukkumaan, luen teidän muiden kuulumisia myöhemmin, nyt halusin vain tulla ilmoittamaan että hengissä ollaan!:)

17.3.2011

Väsyttää. Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä. Huh, oon syöny tiistaista asti ihan kamalasti. Toisaalta en juuri nyt jaksaisi välittää, mutta eikös se ole ihan hyvä juttu? En enää tiedä.

Teen jossain vaiheessa (toivottavasti jo huomenna) jonkun paremman postauksen ja kerron sitte miltä viime päivinä on tuntunu ja miks.

16.3.2011

you make me dance like a fool, forget how to breathe

No nyt on ollu täällä päässä vähän hiljaista. Se johtuu siitä kun mulla on kaveri yökylässä, itseasiassa perjantaihin saakka:)

Kerron vähän eilisestä, se oli kuitenkin aika mullistava päivä.

Koulussa oli siis liikuntapäivä ja me mentiin sitten laskettelee J:n ja P:n kanssa. Oli kiva päivä ja päätettii et tytöt tulee meille sit sieltä rinteeltä ja P lupas leipoo pullia ja sillee. Oli sit hirmu kivaa ja rentoo ja tällee, mut sit keskustelut käänty ikävään suuntaan ja lopulta J itki ku sai kuulla multa mitä sen tosi hyvä ystävä kieroilee sen selän takana, musta J:n nimittäi piti saada tietää ja niin se myöhemmin iteki sano. Sit meillä fiilis meni vähä erilaiseen suuntaan ja J ehotti että me kaikki kirjotettas mitä meiän päässä liikkuu. Se johti tunnin kirjeen kirjottamishetkeen joka oli tosi uniikki ja herkkä. Sit me lähettiin ulos ja puhuttiin kaikesta. P ja mä sairastettiin viime syksynä samaan aikaan (ja tavallaan yhessä) syömishäiriötä, mä ensin hetken anoreksiaa, P bulimiaa, sit mä BED:iä. Puhuttiin meiän kaikkien kokemuksista ja sain tietää et J:lläki on ruuan kanssa paljo isompia ongelmia ku oon tiennykkää... Mut itkettii (iha vähä) ja puhuttii ja oli ihanaa ja nyt on ollu kevyt olo, en oo enää niin yksin:) ♥

En uskalla kirjottaa enempää, J tulee tähä varmaa kohta. Sori sekavaa tekstiä, oon iteki sekava. Mut löysin P:n uudestaan, se on maailman ihanin ja se on ainoa joka voi täysin tietää miltä musta tuntuu. Niin ja tietysti suurin osa teistä:)

13.3.2011

The final count down?

Oon suunnillee iha paniikissa: se Japanin maanjäristys siirsi ensinnäki Japanin suurinsta saarta 2,4m ja on siirtäny maapalloa kiitoradallaan? 10 vai 20cm...
Että okei, tällä hetkellä ei naurata yhtään mitkää 21.12.2012 jutut, lähinnä itkettää et nyt sitä mennään. Kaveri laitto viestiä että " No mut jos maapallo on siirtyny radallaan muutaman sentin, ni onha siinä se vaara et se syöksyy ulos kiitoradaltaan? Jos nyt alkaa oman ällin mukaa ajattelee." Tähä vastasin : "No minkäs sille sit voi, me kuollaan kaikki."
Eihä se nyt nii oo et joku 10-20cm mitää vaikuttais näissä mittasuhteissa millä oikeesti elellään, mut silti.. Niin paljon kaikkee pahaa tapahtuu koko ajan ja mulla on koko ajan sellanen tunne etten elä aikuisikään asti:( En haluu kuolla.

Anteeks kaikki, nää on mun omia pelkoja, kenenkään mun ei tarvii näistä huolestua:p =) ♥

Oh yes, I would save myself if I only could

Tää on kamalin tauti ikinä. Vihaan syömishäiriötä. Vihaan ruokaa.

Uskallan väittää että tupakointikin on helpompi lopettaa kuin liikaa syöminen. Syömistähän ei voi kokonaan lopettaa, eihän?

Vihaan tätä. Viimeistään huomenna ryhdistäydyn. Heippa


http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2011031213338890_lh.shtml

Ps. Nää on hirveen ihania facebook seinillä varsinkin sellasten ihmisten linkkaamina, ketkä ei asiasta paskaakaan tiedä. Oikeesti vittu miten typeriä ihmiset voi olla, kuvitteleeks ne että yhen tollasen artikkelin julkaseminen jonku ravitsemusterapeutin toimesta parantaa meidät kaikki?! Ei tää ole tässä vaiheessa enää mikään oma valinta, lähinnä vituttaa et joku ravitsemusterapeutti kertoo et tää on sairasta, katos kun ei tiietty..?

11.3.2011

Hold me in your arms, keep me safe

Maailma on paha. Liian paha. Maanjäristyksiä, tsunameita, sotia, kuolemaa, nälkää, pahuutta...


Mikä tämä maailma on, johon vielä joskus tulevaisuudessa lapseni synnytän? Kuka päättää milloin pahuutta on liikaa? Milloin tappaminen loppuu? Milloin luonto antaa meidän olla?

Mitä me ollaan, pienet ihmiset, luonnon voimien armoilla? Mitä me ollaan, suomalaiset, kun muu maailma kuolee nälkään ja jää veden alle? Mitä me ollaan arkipäivisine huolinemme?
Mutta siltikin, mitä me voidaan millekään?


Meidän elämä jatkuu.
Niin monen on loppunut Japanissa, niin monen loppuu tälläkin hetkellä, mutta me ei voida sille mitään ja elämä jatkuu.

Me vihataan vieläkin itseämme, me nähdään itsemme vieläkin rumina ja epäkelvollisina.
Me vihataan vieläkin toisiamme, haukumme toisiamme, olemme tyytymättömiä.

Mut kai se juju on siinä: elämä on epäreilua.

Toiset miettii sitä, selviääkö ne päivästä, me mietitään sitä, miltä me näytetään, miks toi ei tykkää musta, miksei mulla oo poikaystävää niiku tolla?


Mä pelkään kuolemaa, voin myöntää sen, mä todella pelkään. Ja mä vihaan tätä maailmaa. Se on paha.. Mä pelkään kuolemaa koko ajan, koska ihmiset on niin pieniä, niin heikkoja, niin hauraita. Elämä roikkuu jonkun pienen langan päästä.

Mä en voi vaan kun toivoa, että kuolema tuo tullessaan rauhan, tuo tullessaan jotain parempaa. Toivon että on taivas, tai on jotain, joka hyvittää kaiken tän tuskan täällä.
Siihen asti, niin kauan kuin täällä elän, yritän elää elämäni mahdollisimman hyvin, niin hyvin, että se hyvittäisi monen muun ihmisen elämän, jotka eivät omiaan saa enää jatkaa.
Tämän lupauksen unohdan valitettavasti saman tien...


Maybe you all have got now wings on your back.


R. I. P. all of you, I'm so sorry

10.3.2011

if you only knew

Pitkästä aikaa annoin ittelleni luvan tuntea kipua, olla surullinen ja heikko. Tajusin ettei pelkän "Kaikki on kunnossa, minulle kuuluu hyvää," tarvitse riittää, ei ainakaan aina. Toisaalta olen ylpeä, että olen taas onnistunut kasvattamaan paksun muurin minun ja maailman väliin, olen onnellinen etteivät kaikki tiedä mitä päässäni oikeasti liikkuu. Valitettavasti muutama aukko suojamuuristani on vielä tilkitsemättä. Olen itkenyt nyt kaksi tuntia putkeen, sen siitä saa kun muurissa on ammottavia reikiä.
Nyt kun äiti kysyy: "Jaksatko mennä huomenna kouluun?", on vaikea valehdella, "Jaksan." Varsinkin nyt kun itku on tehnyt kokeeseen luvun ja läksyjen teon mahdottomaksi, saa hengityksen tuntumaan raskaalta työltä ja ylös nousemisen, katseen kohdistamisen, puhumisen, kommunikoimisen, hymyilemisen tuntumaan maailman haastavimmilta asioilta. Huonon ajankohdan murtumiseeni valitsin.

"Ei äiti, en taida jaksaa mennä huomenna kouluun."

so you thought you could make it right?

Olisin valmis kuolemaan. Kaikki oli niin täydellistä siihen asti kun ei enää ollutkaan. 2000kcal? Itkettää. Olen maailman turhin ja lihavin otus. Vihaan tätä.

Miks ne saa mut tuntemaan itseni tälläseks? Miks? Miksen oo kukaan ilman tätä? Miks mua ei oo?

Vihaan elämää. Itkettää. Kyyneliä ei tuu. Vihaan tätä. En enää ikinä syö. Haluan kuolla. Miksen saa kuolla?

Miksi pitää elää? Miksi pitää opiskella? Miksi pitää rehkiä itsensä uupumispisteeseen saakka? Mitä hyötyä siitä on? Kukaan ei laske hyviä tekoja eikä listaa pahoja, mitä väliä millään on?

Voi kunpa vaan nukkuisin yön aikana pois

9.3.2011

Tää ei toistu enää koskaan, toistu enää- "JUSTJOO"

600kcal? Anni, mitä helvettiä?

Väsyttää henkisesti ja ennen kaikkea fyysisesti just nyt. Ei muuta lisättävää.

hello, goodbye

Täälä mä istun kirjaston koneella;) Lainasin kaks kirjaa syömishäiriöön liittyen (kaks mitä halusin oli lainassa..) ja sitte jonku neljä aborttiin liittyen...? :D Ainiin ja sitte vielä jonku romaanin jonka nimee en just nyt muista. Mut siis niin, noi aborttikirjat on mun etiikan tutkielmaa varten, mut kun selailin niitä kirjoja, ni itseasiassa ne kiinnostaa mua nyt muutenkin...

Tänään oon syöny aamulla puuroa, 120kcal ja koulussa salaattia ja pienen pienen palan seitiä & 1/3 pienest perunasta. On kamala nälkä. Laukussa oottaa päärynämuksu (215g = 90,3kcal) ja banaani ja appelsiini. Syön kohta varmaan jonkun niistä, ennenkun lähen teatterille. Teatteri on ihan tässä kirjaston vieressä ja lähenkin sinne ihan kohta, harkat alkaa neljältä ja kestää seittemään:) Tuun ehkä myöhemmin kirjottaa, nyt moikka!

8.3.2011

Voi vittu että olen niin pettynyt itseeni!!! Miksi vitussa nuo laskiaispullat ja dominokeksit?!?!?! Mitä järkeä on palella ja kärsiä hirveästä nälästä koko päivä ja sitten syödä seukkarin nuortenillassa kaksi (vaikkakin pientä) laskiaispullaa ja kolme dominokeksiä?!?!?! Ei mene nyt jakeluun, ei ei ei.

7.3.2011

answers(:

Moikka! Näitä kysymyksiä oli jo tullut kuitenkin ihan jonkun verran, niin vastailin niihin nyt jo ajankuluks:-) Vielä toki saa pistää uusiakin tulemaan (vaikka tähänkin alapuolelle) ja jos niitä tulee paljon niin teen sitten vielä toisen postauksen:)

Lempiruokasi?

Näitä on itseasiassa tosi paljon:D No siis esimerkiks sellanen kanapasta missä on just vaikka parsakaalii tms;p Sitte perunamuusi ja vaikka joku seiti sen kanssa esim mummin tekemä semmone juustoseiti, ah♥ Mummista tuli mieleen sellanen ihana kantarellijuustokeitto, parempaa ei ookkaan:-) Sitte tortillat ja sillee:)

Sun mielestäsi paras tapa laihduttaa?
No se ihanne tietysti on se, että syö terveellisesti & säännöllisesti pieniä annoksia ja liikkuu paljon, mutta no, oon todellakin vahvasti sitä mieltä että mulla ei toimi. Onnea niille kellä toimii, mulla ei:D Ite tykkään laihduttaa näännyttämällä koska sillon ei tarvitse liikkua niin paljon. Toisaalta en osaa sitäkään. Oon maailman paskin laihduttaja, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta jotenkin mä tän aion tehdä:)

Olisitko valmis parantumaan syömishäiriöisistä ajatuksistasi?
Musta tuntuu että en... Jotenkin ajatus siitä, että ois terve ja ehkä jossain määrin hyväksyis ittensä, pelottaa mua. Että mitä jos mä jotenki luulisin olevani hyvä näin? En mä tiedä, kyl mä joskus haluan parantua, mutta en vielä. Tällä tavalla mä jaksan jatkaa laihdutusta, hitaasti mutta varmasti.

Pidätkö itseäsi suht nättinä? & Pidätkö itseäsi kauniina?
Aina välillä mä pidän... Toisaalta niitä aamuja (ja päiviä), kun katon peiliin ja oon sillee Ei, on paljon enemmän. Toisaalta asetan taas itselleni ehtoja, että "Sitten kun olen sitä ja tätä olen kaunis." Esimerkiksi vahvasti uskon että kun olen laihtunut 10-15 kiloa olen kaunis ja onnellinen. :-) Mutta lopullinen vastaus noihin kysymyksiin on kyllä; pidän itseäni suhtnättinä, kyllä en pidä itseäni rumana:D Kaunis on liian 'vahva' sana tässä vaiheessa:)

Oletko ollut koskaan oikeasti rakastunut?
En usko. Olen ollu todella ihastunut mutta rakkaudesta ei voi puhua:) Ja se itseasiassa vähän pelottaakin, että mitä jos ei koskaan ketään löydy eikä saa rakastua eikä rakastaa:( Mutta eiköhän tuo pelota vähän kaikkia:)

Vihaatko tällä hetkellä ketään?
Enpä oikeastaan:) Sekin on niin vahva ilmaisu, se että vihaa jotain. En ehkä pidä kaikista ihmisistä ja toisia en voi sietää, mutta toistaiseks kukaan ei oo tehny mulle mitään niin kamalaa että pistäis vihaamaan:p

Mikä on sun lempi jäätelömaku?
Minttu aina jäätelökioskeilla ja sitte semmone Aino maitosuklaa pakettijäätelö♥

Mitä kaikkea aiot tehdä kesällä?
Aion mennä rippileirille isoseksi ja matkustella, jos en pääse ulkomaille niin ainakin Suomen rajojen sisäpuolella(: Yks tällä hetkellä epävarma suunnitelma on Lontoon reissu hyvän ystävän kanssa (kahdestaan, jippii;p ). Sit aion ottaa aurinkoa ja syödä marjoja ja herneitä ja kesäkuussa syön myös jäätelöä♥ Sitten aion myös laihduttaa eli aion lenkkeillä ja uida ja pyöräillä ja syödä mahdollisimman vähän. Koska kesäkuun alkuun mennessä painan varmaan jotain 60-65 kilon välillä ja syyskuuhun tavoite olisi 55. Mutta katellaan, ehkä olen tyytyväinen itseeni jo kuudenkymmenen kilon kohdalla:)

Mitä tekemistä keksisit sadepäivälle?
Sadepäivät onkin tavallaan musta tosi kivoja, sillon saa olla laiska oikein hienolla tekosyyllä:) Jos olisin yksin kotona, lukisin jotain ihanaa paksua romaania, söisin ehkä jotain hyvää ruokaa, kattelisin leffoja tai telkkaria(: Jos taas porukat olis kotona, luultavasti äiti laittais mut siivoamaan tai jotain muuta tosi mukavaa:D

Ootko ikinä seurustellu?
Oon joo, kerran:D Seiskaluokalla noin kuukauden verran ja sitten jätin kyseisen jätkän. Sillä hetkellä tuntu ettei siitä tuu mitään mutta oon mä sitäkin katunut, varsinkin nyt kun uuden poikaystävän löytyminen tuntuu todella epätodennäköiseltä tällä luonteella, tällä ulkonäöllä ja tässä kaupungissa.

Monta vakavaa suhdetta sulla on ollut?
Yks, koska noh, toi mikä oli ni oli se jo sinänsä aika vakava vaikkei kauaa kestänykkää ;p

Kuinka pitkä oot?
168 mut tuntuu et kasvan koko aja vaa alaspäin. (ei tosin haittaa)

Ootko hyvä koulussa?
Ihan perushyvä, keskiarvo jotai 8,5 - 8,9 välillä. Nyt vaan ei oo viimeaikoina menny kovin hyvin kun keskittymine on herpaantunu ja oon alkanu vittuilla vaa opettajille ku suoraan sanoen niiden jutut ei kiinnosta.

Paljon painat tällä hetkellä?
Aamulla kävin vaa'alla, näytti kamalat 69,9kg

Millä perusteella luokittelet ittes syömishäiriöiseks?
Mun elämä on pyöriny ruoan & painon ympärillä jo kaks vuotta, ajoittain se on vieny musta myös kaiken elämän ilon. Tänä aikana en oo pitänyt itteäni enää minkään arvoisena, ainoa mikä määrittää mun arvoni on se, että pysynkö ruodussa, minkä verran jaksan liikkua, miten vähän pystyn syömään. Mun maailma on supistunu neljään asiaan ja ne on vaaka, mittanauha, peili ja valokuvat. Käyn vaa'alla satunnaisesti, joskus tosi usein sillon kun menee "paremmin", joskus harvoin ja nää on niitä hetkiä kun ahmin. Vertaan itseäni ihmiseen, joka olen laihimmillani ollut ja etsin valokuvista todisteita siitä, etten ole vain keksinyt koko asiaa. Luen myös päiväkirjojani ja vanhoja mittojani, vanhoja pieniä vaatteitani ja ajattelen; joskus minä vielä pystyn. En oikein osaa selittää tätä paremmin, mutta itse tiedän sairastavani syömishäiriötä, vaikkakin vaikeasti määriteltävää sellaista. Viime keväänä, juuri näihin aikaan, sen nimi oli vielä BED.
Luokittelisin syömishäiriöiseksi kenet tahansa sellaisen, jonka suhde ruokaan on jollain lailla erittäin vääristynyt, ja se hankaloittaa elämää ja minulla näin on lähes aina ollut. Ruoka minulle on aina ollut sekä "salainen rakas" että pahin vihollinen jolle en toivoisi mitään muuta kuin kuolemaa.

Ootko tyytyväinen sun laihtumisnopeuteen?
En todellakaan ole, koska tällä hetkellä sitä ei ole:D Viime keväästä/kesästä olen laihtunut kymmenessä kuukaudessa 10 kiloa, joka on todella vähän. Toisaalta näinä kymmenenä kuukautena olen vuoroin laihtunut, vuoroin lihonut ja vuoroin jumittanut paikallani. Nyt olen kuukaudessa lihonut 2 kiloa (en 3 kuten luulin) mutta nyt suunta on taas sitten toivottavasti alaspäin. En siis sano tähän mitään. Toisaalta olen tyytyväinen mihin tahansa laihtumisnopeuteen, kunhan se on edes jonkinlainen.:)

Onko sulla sisaruksia?
Joo, on, veli 13v =)

Lempibloggarit?
Luen paljon eri blogeja ja oikeastaan mulla ei ole edes mitään yhtä ainoata lempparia:p

Millaisia blogeja luet?
Luen laihdutusblogeja (ylläripylläri:D) mutta myös lifestyleblogeja jotka suurin osa kuuluvat mun omille kavereille:p Muotiblogit ja tälläset suositut + 500 lukijoiden feimi-lifestyleblogit ärsyttää mua, koska mulle tulee niin semmoset älyttömät alemmuskompleksit et joo vittu noi elää jotai täydellistä elämää ja on nättejä ja täydellisiä ja joo:D

Onks sulla parasta ystävää?
Tää on vaikee kysymys. Oikeestaan ei. Ja tavallaan joo. R:n kanssa on niin vaikeeta etten tiiä enää mitä se mulle on. Mut ei mulla ole sellaista parasta ystävää, mitä mä kuvittelen että parhaan ystävän tulisi olla. Ehkä löydän jostain joskus vielä sellaisen, ehkä en. :)

Jos tulisit raskaaksi pitäisitkö lapsen? Miksi / miksi et?
Tääkin on sellanen tosi vaikee kysymys ja itseasiassa oon just eilen pohtinut tätä ihan hirveesti. En siks että olisin raskaana (hehheh.) vaan siks että teen siitä semmosta etiikan tutkielmaa tai semmosta;p Mulla ei onneks oikeasti sellasta mahollisuutta ole, ei ainakaan näillä näkymin, että tulisin raskaaksi, mutta jos tulisin, se olis tosi tosi vaikee paikka...
Musta tuntuu että tämän ikäisenä en pitäis. Jos tämmöne juttu sattuis lukion jälkeen, sit varmaan. Mut oon kuitenkin vahvasti aborttia vastaan, koska mun mielestä jo 12 viikkoinen sikiö on elossa ja on olemassa. Saati sitten siitä ylöspäin. Musta tuntuu että 12 viikon jälkeen en voisi tehdä aborttia vaikka se lain mukaan mun iän suomin "turvin" ois mahdollista.. Toivottavasti en koskaan joudu oikeasti miettimään tälläistä asiaa:s :( Se tulis olemaan mun elämän vaikein päätös.

6.3.2011

tomorrow's the first day of my brand new life

Hello everyone:) Ensinnäkin kiitos jo tulleista kysymyksistä edelliseen postaukseen, lisää kysymyksiä otetaan toki vielä vastaan;p

Tänään oli viimeinen päivä lomaa joten huomenna alkaa mun supermegaraju hedelmä-&puurodieetti:D:D En oo varmaa koskaa aiemmin kuullu mistää yhtä tyhmästä mut näillä mennään.

Oon lihonu varmaan kolme kiloo, painan luultavasti taas jonku 71kg, en oo uskaltanu mennä vaa'alle mut uskaltaudun varmaan tässä huomisaamuna............. Tai tiistaiaamuna. Kamalaa. Vihaan itteeni.

Lihomisesta huolimatta mulla on ollu viime aikoina ihan kivaa. ;D Tai siis lomakin on menny ihan kivasti ja on tullu harrastettua liikuntaa ja syötyä hyvin ja nähtyä kavereita ja sillee(: Melkein unohdin jo että huomenna se koulu alkaa taas... En oo jotenki valmis siihen sillee mut pakkohan se on. Otan kouluun mukaan omenan tms, vaikken tiedä voinko syödäkään sitä, pääasia on etten syö sitten kouluruokailussa mitään. Haluan laihtua paljon ja äkkiä, ei väliä mitä se vaatii tai tuleeko se sitten takas, kunhan näen pienenevät numerot vaa'assa ja tiedän että pystyn tähän taas!

5.3.2011

ask me!


Nyt kun teitä lukijoita on jo kolmekymmentä (jibii!♥) , niin ajattelin että tämmönen erillinen kysymyspostaus vois olla ihan paikallaan:- ) Kuitenkin nää mun jutut on täällä vähän epämääräsiä aina välillä, ni jos on jääny jotai sellasta hampaan koloon mitä tekis mieli kysästä, ni anna mennä;_)

Ne saa olla ihan turhiakin juttuja, vaikkaha lempivärejä tai jotai muuta vastaavaa, yritän sit keksiä vastauksen kaikkeen(:

Jos tulee jotai liian henkilökohtasta tai tyhmää ni jätän yksinkertasesti vastaamatta:D


Hyvää lauantaipäivää kaikille ♥

4.3.2011

You're not alone, together we'll stand, I'll be by your side you know I'll take your hand

En oo päässyt kirjottamaan teille kun mun kaveri tuli meille:) Meillä oli hirveen kivaa, eilen oltiin kolme tuntia laskettelemassa, leivottiin mokkapaloja ja saunottiin ja tänään otettiin hienoja kuvia ihan melkein oikeassa valokuvaamossa joka rakennettiin mun huoneeseen;) ! Syöty on ja sillei, mutta hyvältä tuntuu, on ollut niin kivaa:) Kohta ajattelin jatkaa Nälkäpeliä kun aloitin taas lukemaan sitä:) Huomenna teatteria ja sunnuntain voisin pyhittää koulujutuille... :S :D

Tässä muutamia kuvia mitä otettiin meidän studiossa:D (eli toisinsanoe laittauduttii vaa ja leikittii jotai roolileikkejä)







Hyvää viikonloppua kaikki kullat ♥

3.3.2011

Pitäis siivota ja pukea päälle ja ääh ei jaksa mitään:( ! Miten aina voi väsyttää näin paljon?
On kyllä niin surkee olo ettei mitään rajaa. Turvottaa ja naamakin on hirveessä kunnossa.

2.3.2011

Dear headache, please stop

Väsyttääääp. Oli ihan kiva reissu äidin kanssa ja yövyttiin kivassa hotellissakin:) Tuli syötyä paljon, eilen kiinalaisessa ja tänä aamuna hotelliaamiaisella koko päivän safkat. Itseasiassa aamiaisen jälkeen söin vaan jotain pullaa ja keksejä.
Hiihdettiin kahen päivän aikana yhteensä 8km, wuhuu hyvä me! Mut kyl se sinänsä ihan hyvin oli ku ottaa huomioon et ollaan oltu molemmat kipeenä ja mua on sattunu päähän koko ajan tauotta eilisaamusta asti.

Huomenna tulee kaveri kylään, käydään laskettelemassa ja jotai:) Sit lauantaina on teatterii ja sunnuntaista en tiiä ja joo. Sit alotan laihisrääkin. Ei tää syöminen oo mun juttu.

Nyt nukkumaan, moissan-> ♥

Niin joo ja kiitos kommenteista, piristi:)<3

1.3.2011

Mullistava Maaliskuu


Tässä kuussa on tarkoituksena vain laihtua mahdollisimman paljon mitään keinoja karttamatta.
  • aamuisin syön puuroa 120-130kcal, muuten vain hedelmiä päivän mittaan.
  • en käytä maitotuotteita
  • enkä todellakaan syö "pullaleipiä"
  • enkä lihaa
  • ja liikun mahdollisimman paljon

I will, I will, I willl, because I have to.