Love, hate, Hate, love

Olen lähdössä äidin kanssa reissuun hyvillä mielin:) Aion muutenkin pääasiassa vain nauttia tästä lomasta, joka meille on nyt suotu! Kun koulu alkaa, alkaa tapahtua, mutta nyt yritän keskittää ajatukseni pelkille positiivisille jutuille:)

Miten mukavaa onkaan kun aurinko paistaa Miten kivaa on kun saa nukkua pitkään Miten ihanaa on kun ei tarvitse tehdä läksyjä Miten helpottavaa on kun ei tarvitse mennä soittotunnille Miten helppoa on syödä ja löhöillä ilman huonoa omaatuntoa

Syömishäiriön sairastaminen ei ole helppoa. Loppujen lopuksi se et ole sinä joka päättää siitä miten syöt tai miten liikut tai mitä ajattelet itsestäsi, se on se tauti, joka kertoo sinulle miten toimia ja ajatella... Ja se on helvetin rankkaa.
Puhuimme tänään äidin kanssa kasvissyönnistä. Hän sanoi että toivoisi minun syövän lihaa muunmuassa sen takia, että se pitää pidempään nälän loitolla: "Siten ei tarvitse syödä koko ajan". Tää vähän kolahti, tuli sellanen olo että nonni, tässä sitä taas mennään: äiti todellakin tietää ettei tää oo mitenkään loppu. Mut tällä kertaa näyttelen paremmin, en romahda. En aio paljastaa itseäni.
Myöhemmin sitten tuli taas sellainen olo että tekis mieli syödä. No söin jogurttia ja ajattelin että syön banaanin. Sitten kuorin jo sen banaanin ja sit mun päähän nousi kaikuna äidin sanat "...ei tarvitse syödä koko ajan". Heitin sen banaanin roskiin.
Istahdin sohvalle katsomaan täydellisiä naisia, isäni havahtui horroksestaan sohvan nurkilta ja haki omenan. Isä rouskutti sitä omenaa siinä sohvalla kovaäänisesti, lihavasti, ahnaasti; se sai henkisen oksennuksen nousemaan mun kurkkuun. Kivahdin sille; "Etkö osaa pureskella suu kiinni!?". Mä vihaan sitä kun se on niin lihava. Koska mä tiedän olevani ihan samanlainen. Ja mä syytän siitä sitä... Sit se haki vielä leipää.

Kaikista eniten koko maailmassa vihaan sitä, kun syödään ilman että on nälkä. Isä tekee sitä ja vihaan sitä siks, ite teen sitä ja vihaan itseäni siks. Vihaan ihmisiä jotka ovat kuin mä. Vihaan niitä koska vihaan itteäni.

Anteeks, oli kyllä mielettömän erikoinen postaus.

28.2.2011

Ei tässä paljoo muuta sanottavaa. Ei oikeastaan mitään muutosta, painossa sen verra että + 2kg

I don't wanna live this life without you,I don't wanna spend the night without you,I don't wanna know what it's like, I can't dream without you.

Mulla oli maaahtavin päivä ikinä ♥ Oikeesti, ah! Nyt kerron!

Eli lähin siinä enne kahtatoista syömään kamuleiden kanssa ja oltii semmosella seittemän hengen porukalla ja sit söin semmosen liikajuustoisen kasvisruukun ja sitte mentii Hesburgerin kautta teatterille (kun kävin ostamassa sieltä siis kahvia:D) ja sitte oli tosi kivat harkat ja energiaa oli! Sitte täti haki mut viiden maissa ja haettiin V meille ja sit käveltiin tunti kattomaan säbää ja kannustettiin kotijoukkuetta ja sitte äiti haki meiät kotiin enne yheksää ja käytiin kaupan kautta. Sitte katottiin Pretty Womania ja syötiin ja sitte V oli koneella ja mä yritin nukkua mut ei siitä tullu mitää:D Sit 00:40 lähettii alakertaa ja keitettii kahvia ja alettii kattoo Oscareita ja syötiin vähä lisää ja valvotiin koko yö!!!!!!!!! WAU ja sitte käytii nukkuu seittemältä, ite nukuin kolme tuntia, V muutaman minuutin pidempään:) Sitte äske käytiin äidin ja mun koiran kanssa retkiluistelee melkei tunti ja sain palkaks rakkulat jalkaan:'D Retkiluisteluradalla törmäsin yhteen henkilöön johon en olis todellakaan halunnu törmätä mut ei siitä sen enempää, tuli ja meni tää tilanne.
Huomenna lähetään äidin kanssa Kouvolaan, mennään kattomaan mummoa ja hiihdetään ja käyään kattoo sukulaisia ja sit yövytään semmoses hotellissa kun äidillä oli joku lahjakortti tai joku semmone:) Sitte loppuviikosta tulee kaveri yöks ja mennään varmaankii laskettelemaan ja sitä rataa:)

Ainoa huolen aihe on nyt enää vaan se, että millon alotan laihtumisen? Niin joo ja sit ne tän illan kuvat & mitat. Ja se että huomenna alkaa jo maaliskuu.

ruokaa ja sillai

muikeeta

hauvveli katteli meidän kanssa Oscareita;)

Heissan pupuset ♥

There'd be no problem if I'd always feel this pretty

Harvana päivänä tunnen oloani minkään arvoseks, mut on sit näitä kivempia päiviä kun olo tuntuu kivalta ja peilikuva on kaveri:-)

Sori näin turha postaus, ihanaa sunnuntaita kaikille, mä lähen syömään kavereiden kanssa ja pidän muutenkin hirmu kivan päivän! ♥

why do we do that, why do i do that?

Moi kaikki. :) Ensiks, tervetuloa uudet lukijat, ootte tärkeitä joka ikinen ♥

Mummilassa meni ihan kivasti ja samalla vitun huonosti. Tuli liikuttua ja myös syötyä. Mulla menee kauheen huonosti tällä hetkellä. On paha mieli, itkettää. Mut silti kaikki on tavallaan hyvin. Tästä saattaa tulla pitkä postaus, en vielä tiedä.

Aloitetaan huonoista ja ikävistä asioista, jotka painaa just nyt.

Ensinnäkin mummilassa ollessa tää mun täti (anteeks, pakko täsmentää, täti 27v:D) jutteli kaikenlaista. Laihutusjutut jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen, puhuttiin siitä kun hän on (kans) nuorena laihuttanut paljon, erilaisina kuureina, ja paino on heitellyt tosi paljon laidasta laitaan ja miten hää nyt taas laihduttaa ja bla bla bla. Sit puhuin sitä et joo, itekin alan viimeistään lukioaikoihin taas urheilemaan enemmän, jotta voin toteuttaa haaveeni näyttelijän urasta ja sanoin että miten näyttelijöiden pitää olla laihoja, urheilullisia ja hyväkuntoisia. Täti sanoi jotain että "No onhan niitä isokokoisempiakin olemassa!". Ei se sitä ehkä sillee tarkottanut mut en mä tiedä.
Sit puhuttiin myös mun veljestä ku se on semmonen rimpula eikä oikeastaan syö. Täti oli hirveän huolissaan veljestä, joka loukkas mua. Tai jotenki että mä oon sairastanu syömishäiriötä kohta kaks vuotta ja hää ei oo huomannu sitä, mutta veljestä pitää huolehtia kovasti vaikka sillä ei oikeesti oo mikään vikana? Tavallaan se on tietysti hyvä et kaikki luulee mun olevan tosi itsevarma ja onnellinen ja sinut itteni kanssa just näin. Eipähän käy vaikeeks.

Mut kyl mun syöminen näyttää sairaalta kun sitä kattoo ulkopuolinen. Syön tosi paljon (tai no tuolla söin) ja sit näytän koko ajan ahistuneelta ja surulliselta. Kyl täti ja mummi useaan otteeseen kysy että mikä on hätänä. Keksin siihe sit aina jotai et sattuu mahaan ja/tai väsyttää.

Sit seuraava asia mikä mua ärsyttää ja loukkaa. R. Se teki mulle oharit. Taas.
Sen piti tulla meille su-ma väliseks yöks, oltais pitkästä aikaa saatu olla kahestaan ja jutella ja näi, sit tarkotuksena oli myös katella yhessä Oscar gaaloja ja näi, mut ei väkisi. Mua niiku vituttaa ja väsyttää ja lähestulkoo itkettää tää tilanne mut toisaalta mitäpä mä enää välitän? Mun vaan tekis mieli tilittää sille kaikki tää paska mitä muunmuassa se pistää mut tuntemaan. Tunnen itteni ihan paskaks sen lähellä, en vittu jaksa! Sit kuitenki koko aja ollaa sillee jee mä rakastan sua oot mun paras kaveri ikinä ja bla bla bla. Vittu.

Sit sanomattakin selvä että mua ahdistaa ja vituttaa maanantai 28. päivä. En oo pudottanut painoa yhtään ja oon ihan läski rumapaska mut silti laitan ne kuvat ja mitat vaikka mikä olis. Ihan sama just nyt.

Mut sit niihin kivoihin juttuihin.

Mulla on ihmisiä jotka tavallaan pitelee mua pinnalla. Mun teatterikaverit, ne on maailman ihanimpia♥ Meidän piti mennä huomenna yhdessä keilaamaan mut keilahallissa ei ookaan tilaa, niin mennään sit syömään K:n synttäreiden kunniaks ennen harkkoja ja siitä tulee ihanaa:-)
Ja sit V. ♥ Se pelastaa mun huomisen & maanantain (ainakin näillä näkymin) vaikka R feidas mut. Se tulee meille illalla ja sit me katotaan ne Oscarit, ei tässä mitään R:ää vittu tarvita! V riittää ♥ Muutenkin vietän nykyään kaiken aikani sen kanssa koulussa ja näin. Toivottavasti se vituttaa R:ää ees vähän.

Musta on kivaa että mulla on vielä ystäviä ja sukulaisia jotka tykkää musta näin. Tai ainakin suurimmaks osaks näin. Välillä vaan tuntuu että noita surun ja murheen aiheita löytyy enemmän kun näitä hyviä juttuja. Se on harmi.

so you cant escape?

Oon nyt siis täällä mummin ja ukin luona ja ei tätä voi tännekään karkuun juosta. On ollu laihduttamisesta puhe yhden jos toisenkin kerran, mm. seuraavat tilanteet:

"Joo, kyllähän meistä yks jos toinenkin tämän pöydän ääressä tuntuu laihduttavan..."

"Mitä, ootkos sä jollain laihiksella sitte?"

"Saahan se Annikin toisen keksin ottaa jos haluaa, myö ei katota."

Ym. Miks kaikki vaan ajattelee jotain laihdutusta, ei mitään muuta?

No, motivaatio kasvaa tällästen myötä. Haluan laihduttaa

1. itseni vuoksi; minäkuvani ja hyvinvointini vuoksi

2. tulevan poikaystävän vuoksi; jotta joskus mahdollisesti ehkä saisin sellaisen

3. teatterin vuoksi; näyttelijänä mun pitää olla timmi ja hyväkuntoinen

4. ystävieni vuoksi; oon vammaillu tän syömisen kanssa jo reilu vuoden, haluan että mun kaverit näkee tuloksia

5. perheen ja kaikkien muiden laihduttajien & urheilijoiden vuoksi; ettei mun tarvii tuntea oloani niin pahaksi, kun muut puhuu urheilusta ja laihdutuksesta kun tiedän itse olevani kyseisessä "lajissa" vähintään yhtä hyvä.

Maaliskuussa syön aamupuuron lisäks vain hedelmiä. Enkä juo/syö maitotuotteita. Enkä syö leipää.

Kohta lähen pienen pienelle kävelylenkille. Miten ihmine voi olla näin väsynyt?

Oon torstaista lauantaihin mummilassa jossa on myös mun täti käymässä, joka on mulle enemmänkin kun joku isosisko:-) Pidän siis vähän breikkiä tästä kaikesta, ens viikolla sit paremmin.

Heippa kaikki ♥

I mean, if it was easy, I guess we'd all be thin?

Oon niin vitun kyllästynyt tähän. Sanon tän viimeistä kertaa: en enää koskaan syö, jos ei oo pakko.

Tänään meni hyvin iltapäivään asti. Mut ei siitä sen enempää.

Ku minuu turhauttaa ja ärsyttää se, että ihan tasan joka ikine mun ystävä tietää että mulla on syömisongelmia/syömishäiriö. Ne tietää että mulla on isoja ongelmia tän jutun kanssa ja ne tietää miks suhtaudun urheiluun ja kaiken maailman laihdutuspuheisiin tavalla jolla suhtaudun, eli välttelen näitä aiheita ja vaivaannun niistä puhuessa. Järkytyin ku tajusin taas, että L:kin tietää tai muistaa tai what ever, et vaikka se onkin tabu nykyään ja kukaan ei sano siitä mulle ääneen, kaikki tietää. Tässä on kans yks hyvä syy miks haluan laihtua : haluan kaikkien ällistyvän.

I must be ready.

I'm swearing if i go there now I can change your mind turn it all around

Mulla on mielettömän paska fiilis itestäni just nyt.

Teatterillaki meni eilen ihan vitun huonosti, oon niin vitun huono!
Saan kolme tuntia jälki-istuntoa perjantain lopputuntien lintsaamisesta.
Oon syönyt tänään liikaa.
Oon ruma, lihava, sotkuinen, laiska, huono oppilas.
Kiukuttelen vaan koko ajan, haastan riitaa, oon vihanen.

Mä oon aivan täysin arvoton ihminen, mulla ei oikeasti ole paskaakaan väliä. Mä haluaisin kuolla nyt. Oon niin huono. Niin sairaan huono, musta ei ole ihan tosissaan mihinkään.

Mä haluun lopettaa pianon soiton. Se vaan ahdistaa mua entisestään.
Haluun lopettaa elämän.
Haluun olla parempi.
Haluun olla onnellinen.

Oon ihan turha. Ei mulla oo ees mitää mielenkiintosta sanottavaa. Oon ihan paska

En pysty edes itkemään, vaikka se on ainoa asia, mitä tällä hetkellä oikeasti tarvitsisin.
Se puhdistais

Jään huomenna kotiin nukkumaan ja kattomaan telkkaria. Ei huvita mennä kouluun ja oon oikeestiki jonku verra kipee. Jep oon luuseri

Mulla on noin tunti aikaa muuttua ihmisen näköiseksi olennoksi. Mun iho on ihan kamalassa kunnossa, kuivia läikkiä joka puolella naamaa (talvi on kiva-.-) ja näppylöitä otsassa. Kulmakarvat rehottaa ja ripset sojottaa sinne tänne. Inhoon itteeni.
Viime yönä oli ajatus että okei, jaksan kuus kuukautta, sit tää kaikki on ohi.
28.3. 64kg
28.4. 62kg
28.5. 60kg
28.6. 58kg
28.7. 56kg
28.8. 55kg


Mun kissa on ihan mahoton, se on tällä hetkellä tossa mun oikealla puolella, kirjoituspöydän sotkuisessa laatikossa: se tykkää tunkea itsensä mahollisimman pieniin koloihin.

Tuun illalla kirjottelee, pidän hauskan päivän teatterilla♥

I'm wasting my time I got nothing to do I'm hanging around I'm waiting for you but nothing ever happens...

● 1. Mitä lukee 21. tekstiviestissäsi? - "Höh."
● 2. Kenen sängyssä nukuit viime yön? - omassa iha:D
● 3. Minkä värinen paita sulla on päällä nyt? - harmaa jossa on ohuita mustia raitoja
● 4. Mitä sinun pitäisi olla tekemässä? - ei mitään. väsyttää mut lähen jossai vaiheessa lenkille ehkä
● 5. Oletko suudellut viikon aikana? - en:( kissaa ja koiraa erittäin märästi nenille;D
● 6. Minkä väriset ovat huoneesi seinät? - yks valkone maaliseinä ja 3ssa seinässä vaalea nätti kukkatapetti:)
● 7. Paljonko sulla on rahaa tällä hetkellä? - öööö, no tilillä on rahaa iha jonku verran mut käteisenä vaa joku 70€?
● 8. Käytkö armeijan? - en tosiaa:D
● 9. Millon viimeksi näit äitiäsi? - äsken alakerrassa
● 10. Kuka sai sinut? - ainanki syömishäiriö sai miut:(
● 11. Katso vasemmalle, mitä näet? - oven jossa on demistä tullu vuosikalenterijuliste
● 12. Minkä vaatteen lainasit viimeksi joltain? - ööö en muista;p J:ltä tulee lainattuu yhtä jos toista, yleesä en muista palauttaa.
● 13. Haluaisitko olla jonkun tyypin seurassa? - en tai ehkä
● 14. Onko sulla kasveja huoneessasi? - ei oo ku ne aina kuolee
● 15. Sattuuko sua mihinkään tällä hetkellä? - selkään ja käsiin nyt ku kysyit:D
● 16. Milloin viimeksi liikuit taksilla? - on siitä jokuse vuotta, mut limusiinilla vasta viime kuussa;)
● 17. Milloin viimeksi nauroit kunnolla? - en muista, eile?
VIIMEISIN
● 21. Henkilö jonka näit? - äiti
● 22. Henkilö jonka kanssa puhuit puhelimessa? - sama
● 23. Henkilö jota halasit? - ystävänpäivänä vissii jotaki joskus?
● 24. Henkilö jonka kanssa tekstailit? - R
● 25. Kappale jonka kuuntelit? - en muista mikä oli viimesin
● 26. Mitä teet nyt? - teen tätä :D?
● 27. Mitä teet myöhemmin? - syön ja käyn ehkä siellä lenkillä vähä ja katon Notre Damen kirkonkellon soittajan ku se tulee telkkarist;)
● 28. Mitä olet tehnyt tänään? - heränny, syöny, käyny takas nukkumaa, tehny vatsoja, pukenu päälle ja ollu tosi tosi ahistunu
● 29. Milloin viimeksi väittelit asioista? - varmaa eile
● 30. Automatka? - eilen
HUOMENNA
● 31. Millainen päivä on huomenna? - ihana päivä ♥
● 32. Mitä suunnitelmia huomiseksi? - teatteri:) ja täti tulee kylään
● 33. Tavoite? - öööö, no että osaisin vuorosanat:D
● 34. Onko sulla töitä? - eip
● 35. Mistä et pidä huomisessa? - tykkään kaikesta:)
MONTAKO ?
a) suklaapatukkaa olet syönyt viimeisten 3 päivän aikana? - en yhtää
b) tekstiviestiä olet saanut viimeisen vuorokauden aikana? - no tänää en yhtää mutta eile 15
c) kertaa olet nukkunut päiväunet viimeisen viikon aikana? - öööö en muista, vissii joka päivä
d) kertaa olet uinut viimeisen viikon aikana? - 0
Oletko koskaan ollut lehdessä? - aika monesti valitettavasti
Onko joku pelastanut sinut pulasta viime aikoina? - joo
Seurusteletko? - en
Kuinka paljon hyviä ystäviä sinulla on?: kolme
Näetkö usein sukuasi?: joo tarpeeks
Onko sinulla sisaruksia?: joo
VAPAA-AIKA
Pyöräiletkö paljon?: kesällä ja syksyllä ja keväällä;p
Harrastatko mitään vakituisesti?: pianoo ja teatteria
SINUN YSTÄVÄSI
Tekstaatko paljon ystäviesi kanssa? : joo liikaa hups
soitatko ehkä mielummin?: en
Onko sinulla ylipäätään ystäviä?: no ei aina siltä kyllä tunnu
SINÄ & RAKKAUS
Rakastatko perheenjäseniäsi?: joo
SINÄ JA SEKALAISET
Onko jokin ei-niin-mukava ihminen halunnut tehdä tuttavuutta kanssasi?: joo:D
Pitääkö uuden vuoden lupauksesi?: no ihan tyydyttävästi
Oletko ujo?: valitettavasti en yhtää.
Jutteletko kenellekään nyt?: en
Montako paitaa sinulla on päälläsi nyt?: 2
Kuinka pitkän matkan olet juossut pysähtymättä?: 8 km
Oletko henkisesti vahva?: en ja joo. en
VIIME KUUN AIKANA OLETKO:
Ostanut jotakin?: joo, ruokaa
Ollut sairas?: joo
Tuntenut itsesi tyhmäksi?: joo
Saanut kokeesta nelosen?: en
Leikkauttanut hiuksesi?: en
OLETKO KOSKAAN:
Odottanut koko yön yhtä puhelinsoittoa?: en
Livahtanut yöllä salaa ulos: en muistaakseni
Harkinnut itsemurhaa?: joskus mutten tosissani
Käynyt Ruotsissa?: jooooo



Tää oli turha:D

Mitähän teen oikein tänään? Nukuin viime yönä hirmu vähän, väsyttää ja on kippee olo:-( Ei ois pitäny niin vähissä vaatteissa eilen kävellä kipakassa pakkasessa:<
Oon syöny tänään jo aamiaiseks vähä jotai patonkia ja puolikkaan banaanin ja kupin kaakaota. Kyl tää syömättömyys tästä vielä lähtee.

Miten ihmeesä saan tän päivän oikeasti kulumaan?

Käyn takas nukkumaan.

Aamupaino oli 68,6kg. En oo onnistunu laihtumaan yhtään kuukaudessa. Oon säälittävä paska.

how familiar is that?

minä : Mites menee sielläpäi ilta?:)
R: Tulin justiisa L:ltä ja leivottiin äidin kaa huomista varten:p
minä: Jepsjeps:)
R: Siellä pääi?
minä: Huonosti
R: Miksi?
minä: Ku mie en jaksais olla mie. Inhoon itteeni. Oon läski. En osaa laihtua enkä jaksa mut miun on pakko enkä tiiä miten ja minuu väsyttää koko ajan ja en jaksa nähä ketään ja mie en oikeesti ymmärrä miks oon muka nii erilaine
R: Jos ei syö, ei jaksa. Kuinnii erilaine?
minä: Kyl mie syön ja se se ongelma vähä niiku onki. Mut mie kyllä aion lopettaa taas syömisen... Ja erilaine oon site, että kaikki muut on parempia ja jaksaa nähä ihmisiä eikä oo vaa aina kotona ja ne elää. Tällä hetkellä mie en kadu sitä että vietän kaikki illat kotona mut pelkään et joskus kadun sitä jälkeenpäin.
R: Voi miten ihanaa, siitä se ilo vasta alkaaki! Ja ei kaikki oo sellasia ja jos kotona oleminen tuntuu oikeelta, ni miks sitä pitäiskään katuu?
minä: Koska sen ei kuuluis tuntuu oikeelta. En haluis olla tämmöne erakko!
Mut sitä mie en kans ymmärrä, et miks kukaan ei tykkää miusta? Vaikka joskus yritänki, ja yritän kovaa, ni siltikää ei. Miusta tuntuu et se johtuu siitä ku mie oon nii läski. Ei kukaan tykkää semmosista.
* ei vastausta*
minä: Sori. Ei miun kuulu enää angstata siule mitää tämmösiä. Hankin jonku psykologin jos haluun jatkossa puhuu ongelmistani jollekki ihmiselle joka ei elä pelkästää netissä. Toivottavasti en pilannu iltaas
R: Elä pelkästään netissä?
minä: Blogi.
R: Okeoke. Mut ymmärrätsie miten ärsyttävää tuo on et sie alotat ja sit jätät keske?
minä: En mie jättäny mitää keske. Miulla ei oo mitää muuta sanottavaa. Miun päässä ei yksinkertaisesti liiku enää mitää muuta : 1 oon läski 2 miun pitää laihtua 3 en osaa 4 haluun poikaystävän 5 sitä ja kaikkee muuta varte miun pitää laihtua
R: Nonni sepä mukavaa! Mie en oikeesti enää tajuu tuota läski juttuu... Nytki oot taas laihtunu ties miten paljon...
minä: Mut kukaan ei oo sanonu sitä miulle.
R: Pitäiskö siitä sit aina sanoo?
minä: Ei, mut se on kiva kuulla. Mut iha sama, en mie puhu siitä enää. Haluun tehä tän iha yksin:)

Tyhmintä tässon se, että samankaltasen keskustelun oon käyny saman henkilön kanssa varmaan 200-300 kertaa vuoden aikana ja hulluinta se, että mun ei pitäis välittää enää koko tyypistä yhtään, koska en osaa puhuu sille enää kasvokkain kun jokasen hetken pilaa mun oma häpeä. Mun entisestä parhaasta ystävästä, jota ilman en voinu kuvitellakaan eläväni, jota ilman sain tuskin hengitettyä, on tullu nyt pelkkä tekstailu, mese ja riitelykaveri. Ja se on kokonaan mun vika, kokonaan tän sairauden vika.

En kuitenkaan aio enää koskaan mainita sanallakaan tästä koko aiheesta R:lle enkä kenellekään muulle paitsi teille. Mä lopetan syömisen ja ne saa kysellä miksen enää syö ja kun ne kysyy, mä sanon että kaikki on hyvin, mulla vaan ei oo nälkä. Mä haluan olla laiha, haluun laihtua paljon pienessä ajassa ja kukaan ei voi estää mua. Eikun ei, mä haluan että mua estetään! Niinku viimeks. Kasin talvella, mun kaveri meni puhumaan huolestuneena terkkarille mun tilanteesta. Sit ne yritti kaikki parantaa mut. Psykologi ja kaikki. En mä parantunut, itseasiassa se niiden rimpuilu ei auttanut yhtään, mut siitä, että joku hakee sulle apua sun puolesta, sä tiedät olevasi paras.

I make believe that you are here It's the only way I see clear

I make believe that you are here
It's the only way I see clear

What have I done
You seem to move on easy

And everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, you're haunting me
I guess I need you, baby

I may have made it rain
Please forgive me
My weakness caused you pain
And this song's my sorry
At night I pray That soon your face will fade away

Mulla on ikävä mun parasta kaveria. Ja mulle tulee sitä joka päivä vielä enemmän ikävä, mut ehkä on parempi näin. Jos mä satutan sitä ja se mua. Noni, jo riittää tää.

Tänään oli iha jees koulupäivä, kaks tuntii liikkaa, vartti matikkaa, ruoka, sit mentiin kattoo wanhoja ja lintsattiin kavereiden kaa loppupäivä, hups. Tai siis no, jäätiin kattoo niit wanhoja pidempään;-) Siellä oli ihania pukuja ja kauniita tyttöjä ja komeita poikia ja mä odotan niin noita tansseja ja ah, sillon oon jo laiha ja kaunis ♥

Tänään tuli siis tosiaa liikuttua iha hyvin, aamulla liikkatunnilla sen verra et meinasin oksentaa ja pyörtyä koska olin syöny liian tukevan aamiaisen ja osittain myös siks että mun kunto on naurettavan huono. Sit kävelin kaverilta -25 asteen pakkasessa kotiin (n. 5km). Eli oon iha tyytyväine vaikka oonki syöny tänää aikalailla:-( Mun on nyt vaan oikeasti pakko laihtua. Pakko. Jos en pysty mitään muuta elämässäni kontrolloimaan ja oon paska koulussa ja elämässä ylipäätään, haluun olla hyvä edes tässä.

One life, live it (without food)

Nyt mä oon päättäny tän: mä lopetan taas syömisen. En välitä mitä siitä seuraa, koska en voi jatkaa näin. Tää tila, mikä mulla on nyt ollu jonkun viikon, muistuttaa mua ihan BED:istä ja oonkin ahminu ja syönyt kun hullu, nyt lopetan syömisen. Syömättömyys sopii mulle paremmin.

Huijaan siis kehoani niin, ettei se pian edes tunne nälkää ja valehtelen ystävilleni ja perheelleni ettei minulla ole nälkä tai että minulla on huono olo. Nyt minä laihdun, jotta voin elää täyttä, onnellista elämää.

And every day I try just to breathe I want to show the whole world the truth inside of me

Tänään oli omituinen päivä. Musta tuntui hyvältä näin? Olin sekasin näistä laihdutusjutuista ja mietin ruokalassa puolen päivän aikaan, että tarviiko mun tosiaan laihtua ollakseni okei. Sillä hetkellä seurasin sitä tunnetta, joka sanoi että ei, ei sun tarvitse laihtua. Sit mä söin ruokaa ja olin hetken aikaa onnellinen.

And the last known survivor stalks his prey in the night
And he's watchin' us all in the eye of the tiger

Valitettavasti aina kun tällainen hetkellinen hyvän olon tunne iskee, siitä seuraa jotain pahaa. Yleensä se on vain julma pudotus todellisuuteen. Mä aina silloin tällöin kuvittelen voivani olla onnellinen tämän kokoisena ja näköisenä, kun aurinko paistaa ja ruoka tuoksuu hyvälle. Sillon mun pitäis muistaa, että mun aivot vain yrittää "pitää mut hengissä" niille luontaisella tavallaan. Tuntuu niin omituiselta bilsan tunneilla puhua tällaisista aivojen, aistejen ja hormonien automatiikasta joka käskee ihmisen kropan tuntea nälän ja haistamaan ruuan tuoksut voimakkaammin ja sillä hetkellä kuvitella että okei, nyt kun mä tiedän tästä, pystyn hallitsemaan sen, mutta käytännössä se ei ikinä toimi. Tulee jälkeenpäin sellainen heikko olo.

Tällä hetkellä mulla ei ole syömisistä paha olo. Nyt mulle on vaan taas auennut, että en mä tule 65 kiloa painamaan 28.2. Tuskin edes niin vähän ku 66. Mun pitää mennä päivä kerrallaan ja keksiä joku toimiva juttu. Tän hetkinen tavote, joka tuntuu ees suhteellisen realistiselta, ois 63-64kg 31.3.11 mennessä (ensi-ilta). =)

Nyt riittää läskipuheet.

Toivottavasti teillä menee hyvin, heiheiii ♥


PST! Tajusin just että tää oli mun sadas postaus: -) SIISTII

happy valentine's day ♥

Hyvää ystävänpäivää muruset JA tervetuloa uudet lukijat, kiva kun tänne eksyitte ♥

Mulla oli ihana päivä! Sellanen päivä, kun mä rakastan elämää! Ne on harvassa, mutta niitä on ja sillon kun niitä on, mä olen kiitollinen niistä(:

Ensinnäki oli siis väriviikon ensimmäinen päivä : punaista ja pinkkiä :) Nää mä otan tosissani;) (valitettavasti mulla ei ole yhtään sellaista kuvaa, jossa näkyis mun cool asu kunnolla, mutta kerrottakoon että oli semmone punavalkoruudullinen kesämekko, pinkit legginsit, punane villaneule & kirkkaan punaset villasukat:p )
Sitte meillä oli hirmu rento päivä muutenkin, valokuvailtiin, keräiltiin sydämiin nimiä, hilluttiin ja joo :-)



Sitte ruotsin tunnilla sain tunnin jälki-istuntoa ku meidän ruotsin maikka tuli hulluks:'D Se anto neljälle meidän luokan oppilaalle tunnin jälki-istuntoa tän päivän aikana, me epäillään et se on vaa katkera kun on ystävänpäivä ja sillä ei oo kavereita. Mut tämmösetki välikohtaukset ennemminki huvittaa mua:D Ja yhdistää meidän luokkaa kun me kaikki lyöttäydytään sitä vastaan, huudellaan, nauretaan ja vittuillaan kukin vuorollaan:'D Pointtina se, että se ei siis todellakaan mahda meille yhtään mitään;-)

Sit koulun jälkeen kävin mun kaverin kanssa ennen teatteriharkkoja vähä syömässä, syötii paniinit ja juotiin ihanat kaakaot ystävänpäivän kunniaks(:


Sit lähdettiin teatterille ja oltiin siellä neljästä puoleen seittemään ja sit lähettiin heseen pienemmällä porukalla (3 + minä) ja sitte oli kivaa ja juu:-)

teatterilta löytyy tuommone mitali;)

Oli ihana ihana ihana päivä, mulla on tästä päivästä sellane olo, että mulla on väliä:) Tai että mulla on ystäviä ja kavereita ja mua rakastetaan ja ne pitää musta näin. Sehän se ystävänpäivän idea kai onkin (: ♥ Mulle jää tästä päivästä hyvät muistot, vaikka tää ei ollutkaan aivan kuten viime vuotinen, joka oli ihana sekin, niin tää oli tällai erilailla aivan ihana päivä:)

Ainoana miinuksena ylensyönti, mutta se selittyy tällä erikoislaatuisella päivällä(: Syöpöttely is over.

Heippa kaikki kullat, I LOVE YOU

we'll join the perfect girls' parade

My journey to perfection is on again...

For the life that you led you had angels in your head, did you hear them singing in the end?

Tänää oli viimene läskipäivä. Tänää oli teatteria. Siellä oli ihanaa, niiku aina:) Huolenaihe: oon läski.

Kui P nostaa mut ylös lattialta tai kehtaa ees näytellä olevasa ihastunu muhun ku oon tämmöne? Kui se pitelee mua? Ei ei ja ei. Mä aion laihtua nyt kolme kiloa kahteen viikkoon. Aion aion aion. Rupeen liikkumaan iha hulluna ja syön niin vähän ku pyörtymättä pystyn.

Haluun olla jonkun arvoinen. Haluun miehen. Haluun et joku rakastaa mua. Kaipaan pojan kosketusta. Kaks vuotta on pitkä aika, eikö ookkin? Olisin valmis seurustelmaan, jos en olis näin läski ja jos sopivia kumppaneita olis tarjolla. Ehkä niitä ilmaantuu sit kun mä laihdun?

Musta tulee joku päivä vielä upee laiha ihana kaunis maailman paras näyttelijä. Musta tulee:-) Meen semmoseen näyttelijäkouluun(: Tää oli meiän teatterin ilmotustaululla ja mulle tuli sellane olo, että jos oisin vaikka viis vuotta vanhempi, ei tarvis kahesti kehottaa ni oisin jo tuolla! Tää on se mitä mä haluan tehdä, vaikka koko loppuelämäni!

"Näyttelijäntyön koulutukseen hakevan tulee olla 18 vuotta täyttänyt, hyvän fyysisen ja psyykkisen kunnon omaava, hikeä ja henkistä ponnistelua kaihtamaton, ryhmätyöhön kykenevä, näyttelijäntyötä ammatikseen ajatteleva tai näyttelijäntyötä intohimoisesti harrastava hakija. Valinnassa etusijalla ovat ne, joiden motivaatio ja halu työntekoon/näyttelijäntyön oppimiseen ovat korkealla. Valintakokeet, elämäkerta ja haastattelu ovat ratkaisevia."

Tän takia mun pitää alkaa parantaa mun kuntoa ja kaikkea itsessäni. Tää on mun maali, mun suurin haave. Elämäkerta ja haastattelu tulee oleen helppo juttu, valintakokeet ei niinkään, niitä varten mun pitää treenata itteni sikahyvään kuntoon ja laihaks ja kauniiks!

can't believe I'm still awake

Joo, vähän venähti nyt tää nukkumaankäynti:s Kello on melkein kaks ja mun pitäis herätä huomenna siinä viimestään yheksältä, sit mennä yhelle kaverille ja sieltä teatterille... Tulee pitkä päivä. Nii ja pitää lukee Minna Canthia, jota en oo vieläkään tehny, vaikka se kirja pitää olla luettu maanantaina ja on ollu joku kaks kuukautta aikaa. Hups.

Muunmuassa tätä rupesin värkkäämään kakkosblogiini, kun olis pitänyt käydä nukkumaan:

Tein siis uuden bannerin. Lisäks tein semmosen kuvapostauksen tuonne, johon mulla meni kaks tuntia aikaa: hiphei!

Kohta käyn nukkumaan, säädän vielä jotain ensiks tämän blogin tekstien kanssa:'D Löysin niin kivoja nimittäi tuoho toiseenkin:-)

Väsyttää ihan sikana ja mua ei kiinnostais nähdä sitä yhtä tyyppiä huomenna aamulla, mutta kai se on pakko. Kyseine henkilö asuu Helsingissä tätä nykyä ja käy kotona vain harvoin.

Tästä päivästä (tai tarkkaan ottaen eilisestä) sen verran, että söin liikaa. Ei muuta. Mut jaa, no, joo, kyl se siitä. Maanantaina alkaa uus elämä, kun näin kerta sovittiin Lindan kanssakin ;) ♥

Hyvää yötä/huomenta mussukat, hyvää sunnuntaita!


Ps. No teinpä sitte nopeesti vielä tähänkin uuden bannerin:-D Muutenkin alkaa tän blogin ulkonäkö jo tympiä

what's wrong with me?

En ymmärrä mikä laittaa mut syömään liikaa. Siihen on tultava muutos.

Miks mä rikon itselleni antamat lupaukset, vaikka ne on niistä kaikista tärkeimmät? Miks mä en ymmärrä, miksen osaa? Ei tästä tule mitään, mua oksettaa ja hävettää ja vituttaa mun tyhmyys.



Kävin tänään tutustumassa siihen mahdolliseen uuteen lukiooni, eikä tilanne mun päässä selkeytynyt ainakaan yhtään. Oon ihan solmussa, en tiedä mitä tehdä!! Kaikki siellä oli niin mukavia, mutta sit taas se on sellane käpykylä, pahempi ku tämä nykynen. Ja siellä ei oo yhtä hyviä mahdollisuuksia kattavaan opiskeluun ja monipuolisiin kurssivalintoihin, toisin kuin täällä. Mut sit se musiikkiteatteri ♥ Se oli jotai ihanaa! Voisin elää sillä!

En mä tiedä. Mun pitää laihtua. Sit mä tiedän. Mun pitää saada tää syömishäiriö pois. Sitä tää on. Tää on se mun vitun lemmikki, BED, Kiki. Kiki on mun maha. Se täyttää pian vuosia. Yks vuotta. Söpöä.

broken

Mä vihaan koululiikuntaa. Mulle on tullut siitä fobia. En oo ollut yhdelläkään liikunnan kaksoistunnilla vielä tämän vuoden puolella. Mun perjantai "lintsaamiset" on alettu huomaamaan... Siitä oli puhe tänään koulussakin. Tosin en mä ole lintsannut, en oikeasti. Toissaviikolla olin kipeä, viime viikolla en saanut unta. Mut mä en tiedä että oonko mä tiedostamatta lintsannut. Joka tapauksessa, tein itselleni lupauksen, etten enää ikinä ole pois liikunnan tunneilta ellen sitten ole kuumeessa: ei se niin kamalaa voi olla.

Ennen mä kyllä tykkäsin koululiikunnasta, musta oli ihanaa polttaa kouluajalla paljon kaloreita, joten tein liikkatunneilla kaiken aina 100% huolellisesti ja juoksentelin ympäri salia ihan vaikka muuten vaan... Valitettavasti tilanne on lähestulkoon vastakohta juuri nyt.

Huomenna sitä sitten on. Kaks tuntia koululiikuntaa heti aamusta ja vieläpä poikkeuksellisesti meidän luokan poikienkin kanssa. Jippii!


Kotiin tultua sain itkupotkuraivarin. Oon vieläkin vihanen ja sekasin ja itkettää.
Tulin kotiin ja ensimmäine asia mitä kuulen on että telkkari on päällä. Ajattelin että "pleaase, olethan veli jättänyt sen vahingossa aamulla päälle" mutta ei. Siellä isä makaa sohvalla, lihavana ja ärsyttävänä läppäri sylissään. Tiuskaisin hänelle että "Miten sä olet nyt jo kotona?" Hän vastas että no ku oon saikulla. (Isä on niin vitun paljon pois töistä että käyttää sairaslomasta tuttavallisempaa nimeä saikku.) Sanoin että "aha." ja lähin yläkertaan vittu itkemään raivosta!
Mua vituttaa. Mä en vittu koskaan saa olla yksin kotona, mua raivostuttaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! VOISIN KURISTAA JONKUN!
Mua ihan oikeasti ahdistaa niin paljon, että mä joudun asumaan tässä talossa jossa en saa hetken rauhaa hengittää! Mut ahdistetaan yläkertaan pieneen sotkuiseen huoneeseeni, koska se on ainoa paikka, jossa voin olla edes periaatteessa yksin. Mutta ei, en täälläkään. Mun huoneen seinät on paperia ja pienen pieni kuiskauskin kuuluu seinän taakse veljeni huoneeseen.
Mä vihaan tätä, ihan oikeasti, enkä mä tiedä miten jaksan vielä kolme ja puoli vuotta, mä en ihan oikeasti tiedä.

Ps. Mulla on nälkä mutta kun läskinä vitun idioottina oon syönyt tänään jo 520kcal. Se siitä sitten. Voisin tappaa itteni tai jonkun, mua vituttaa.
Kaiken lisäks mulla on tänään se pianokonsertti, enkä osaa kumpaakaan esitettävistä kappaleista ja isän takia en voi harjoitella nytkään. Mua ahdistaa niin paljon, mä en muuta haluis kun syödä ja nukkua.

10.-28.2.2011 - >

Lopetan 2468:n. En pysty siihen vielä. Minulla on parempi suunnitelma, jonka pystyn toteuttamaan

• Jatkossa syön korkeintaan 700 kcal/päivä, joka aamu syön aamupalaksi puuroa, 120kcal
  

• ...ja yritän myös joka päivä liikunnalla kuluttaa 700kcal

• syön korkeintaan yhden lämpimän ruoan päivässä (kuka muka tarvitsisi enempää?)

• ja en oikeasti syö leipää enkä jogurttia

• enkä käytä margariinia enkä juustoja

• joka ilta & aamu vähintään se 30 vatsaa, kuten normaalistikin.
  

• juon pelkästään vettä ja vihreää teetä

Tiukat 2 ½ puoli viikkoa, niin laihdun tavoitepäiväksi tarpeeksi.

Stylish Blogger Award

Ssecret palkitsi minutkin tällaisella Stylish blogger awardilla, kiitos tästä ♥;)

Eli homman ideana on se, että kun tällaisen Stylish Blogger Awards- merkinnän saa, saap palkita max 15 bloggaajaa samanlaisella tittelillä ja kertoa vaikka syyt, miks on nää valinnut, ja sitte kertoa itsestään 7 jotain randomia asiaa:)

Tän tittelin multa saavat:

ssecret ,vaikka hänellä tää onkin jo, mutta tää on periaatekysymys;p Ssecret jaksaa aina kommentoida mulle ja kaikille ja on hirmuisen ihana ja positiivinen ja empaattinen ja tsemppaa ja neuvoo muita parhaansa mukaan, vaikka hänellä itselläkään ei aina olis niin ruusuinen tie:-( Olet ihana♥

eve. , joka myös kommentoi aina kun ehtii ja vaikuttaa muutenkin älyttömän ihanalta ihmiseltä ja on vielä saman ikäinenkin kun minä ja samoissa painoluokissa ja tykkään hänen blogista tosi paljon:-) ♥

Lindan blogista tykkään hirmuisen paljon! Painotavoite on realistinen, laihdutustapa ja -asenne ihan kadehdittavan hyvät! Tykkään myös tästä herkku per yksi miinuskilo- periaatteesta ja siitä että ollaan saman ikäsiä ja vaikka mistä:) Love for Linda ♥

nora . Tykkään noran tavasta kirjottaa:) noralta löytyy myös aina sillon tällön tosi hyviä laihdutusvinkkejä ja vaikka nyt norallaki on vissii menossa vähä huonompi jakso, se ei haittaa koska mä uskon sen selviivän siitä kaikkien lukijoiden ja oman tahdon voiman avulla!:> tsemppejä ja rakkautta noralle♥

ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, emilie :) Emilien blogissa tykkään siitä, että hän on, kuten minä, "paljastanut itsensä" ja että blogista löytyy muutakin kuin laihdutusta:) Kaikkea normaalia ja arkipäiväistä ja tykkään ulkoasusta ja siitä, kuinka paljon emilie on jo laihtunut! :) Sydän sinnekin ♥


Random Seven Things:

• oon surkee bloggari, surkee ystävä, surkee tytär, surkee oppilas. Oon siis tosi huono bloggaamaan ku nää kaikki tekstit on yhtä sekavia kun mun pää, ei hyvä. Oon huono ystävä, koska en jaksa ketään ihmistä montaa hetkeä putkeen, ei hyvä. Oon surkee tytär kun oon niin laiska enkä jaksa aina siivota tai tehdä lumitöitä, ei hyvä. Oon surkee oppilas kun en tee läksyjä, en koulu, enkä piano, enkä teatteriläksyjä, ei hyvä.

• oon myös surkea laihduttaja. Syy: tykkään ruuasta. Vihaan ruokaa ja rakastan ruokaa. Tällä hetkellä valitettavasti kallistun enemmän rakkauden puolelle.

• oon loppujen lopuksi pirun sitkeä, onneksi. Ainakin asioissa, joilla on väliä. Vaikka kaikki meneekin useimmiten päin vittua, luovuttaminen ei kuulu toimimistapoihini. Mä menen suomalaisena läpi harmaan kiven, vaikkahan porttikin olis siinä vieressä!

• sit jollain sairaalla tavalla aina toisinaan pidän itestäni tosi paljon... ! :o Pidän itteäni fiksuna ja kauniina ja erilaisena ja yksilönä ja tärkeänä. Tää harha kuitenkin romuttuu mitä pienempienkin epäonnistumisten tai vastoinkäymisten seurauksena

• oon tällä hetkellä ihan pulassa näitten yhteishakujuttujen kanssa... Aikaa on liian vähän, kun on niin paljon tekemistä ja suuria päätöksiä tehtävänä ennen ensi kuun loppua.

• inhoan ja rakastan Suomea. Jossain vaiheessa luultavasti muutan ulkomaille, ellen pysyvästi, niin ainakin joksikin aikaa. Pimeyttä, kylmyyttä ja lunta pakoon.

• tuohon edelliseen liittyen, pimeys oikeasti tekee mulle tosi huonoa. Se vaikuttaa muhun paljon voimakkaammin kun kehenkään muuhun tuntemaani ihmiseen, mun siis on ihan pakko päästä pois täältä. Kun on pimeää, mä lamaannun. En mä koskaan tee koulun jälkeenkään mitään, kun taas toiset lähtevät seittemän aikaan vaikka luistelemaan kavereidensa kanssa, koulun ja harrastuksien jälkeen... Mun kohdalla tää ei tulis kuuloonkaan.

• puhun ja ajattelen liikaa. Tykkään myös 'itsetutkiskelusta' tosin en tässä (ehkä) tutummassa merkityksessä... Tykkään siis tulkita itseäni ja mielenliikkeitäni ja miettiä että kuka hitto minä ihan oikeasti olen. Ja käytän siihen paljon aikaa, luullen, että siitä olisi jotain hyötyä vaikkahan tämän laihdutuksen suhteen. Olen myös aina ollut samanlainen, suunnilleen yhdeksän vuotiaasta asti, samanlainen aasi ollut aina.

mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä ton 2468:n kanssa. mä en pysty edes tuohon...
entä jos vaan asettaisin jonku semmosen säännön, etten saa syödä enempää kun 700kcal/päivä?
laihtuisinko sillä? pystyisinkö noudattamaan sitä?

en enää tiedä, en haluaisi luovuttaa, mutta en mä tähän pystykkään, en näin...

smile, though your heart is breaking

Vihaan talvea, lunta, Suomea... Tää kaikki tiivistyis yhteen kahteen sanaan: vihaan lumitöitä!!!!!

Repesin syömisen kanssa "vähän" tänään....... Koulun jälkeen söin kaks "pientä" vanukasta. Sitte söin kaks vaaleaa leipää margariinilla, juustolla ja suolakurkulla. Ja sit söin 150g vähärasvaista jogurttia ja jonku vitun donitsin. Ja kupin kaakaota. Hiphei.
Noista lumitöistä oli sen verran ees hyötyä, että tuli vitun paha olo ku oon niin täynnä ja oksettaa, ja päätin etten todellakaan tänään syö enää yhtään mitään! Hurraa ku söin tuon välipalan tai minkä lie, nyt en saa illalla lasagnea mutta vittuakos siitä ku söin koulussakin kunnon ruuan. Mikä siinä on niin vaikea tajuta, että syömällä ei laihdu vaan lihoo?

aamupaino 67,5kg !!! ♥ Aika kiva tapa alottaa päivä täälläpäi :-)

the way you are

Miten aiot laihtua ja millä keinoin saavuttaa ihannepainosi?

hitaasti mutta varmasti, mahdollisimman positiivisella asenteella jokatapauksessa!	4 (20%)
tavalla ei ole väliä, kunhan paino putoaa nopeasti ja läskit lähtee!	7 (35%)
syömällä säännöllisesti sekä terveellisesti ja harrastamalla paljon liikuntaa	8 (40%)
mieluiten mahdollisimman vähällä vaivalla: en perusta liikunnasta, joten paastoan mieluummin	3 (15%)
syömällä mahdollisimman vähän ja liikkumalla mahdollisimman paljon	9 (45%)
kokeilen kaikki mahdolliset dieetit, joita on kehuttu! 2468:a olen kokeillut, samoin ABC:ta ja lentoemäntä-dieettiä. hei, tietäisikö joku muuten vielä jotain hyviä???	1 (5%)
nojaa, eipä tässä kiire ole. lähtee jos lähtee, kesäkuntoon 2025!	0 (0%)

Jeps, meitä on moneen lähtöön. ;p Noi hitaasti mutta varmasti ja noi terveellisesti syömällä ja paljon liikkumalla, kuulostaa ehkä parhaalta musta, mutta tiedän toisaalta ettei tuo itselläni onnistuis. Eli kiva niille joilla onnistuu(=

Ei mulla muuta tänään, epäonnistuin taas, mutta ehkä tää 2468 on oikeesti liian rankka mulle. En mä tiedä. Huomenna on uusi päivä... Mä vaan niin haluaisin laihtua.

cry, baby, cry

Meinasin ruveta itkemään tänään koulussa kun istuin muiden kanssa ruokapöytään. Lautasella kaksi pinaattilettua, kermaperunaa ja makaroni-feta-"salaattia". Katoin sitä lautasta silleen "noita en vittu syö" mutta söin sitten kuitenkin. M katto vähän kummissaan kun katoin mun lautasta nii inhoavasti.

T on tänää kipee, jote mun pitää pitää yksin se hartaus siellä isoskoulutuksessa tunnin päästä, kiva vaan ku olin jättäny T:n vastuulle tarinan kirjotuksen siihen hartaukseen, nyt sitten pitää tehdä vielä sekin. Isoskoulutus kiinnostaa tällä hetkellä (vähemmän) ku kilo paskaa, mutta enpähän ole kotona syömässä. Ehkä tästä tulee sydämen ( = onnistuminen) arvoinen päivä. =)

i'm the girl who falls in love with every boy

Kertokaas mulle pupuset, kuin mä laihdun 3 kiloa kolmessa viikossa? Neuvoja otetaan ihan tosissaan vastaan, jos ne on yhtään sellaisia, joita mä pystyn noudattamaan... :--D

Ruokarintamalla tänään meni ihan okei tai ainaki enemmän okei ku vähään aikaan. Oli pitkä päivä, lähin kotoo puol ysi ja olin puol kaheksan illalla takasi. Mut kohtahan tää tämmöne aikataulu alkaa hellittää, ens viikon puolessa välissä:)

Huomisesta tulee vaikee päivä, en tiiä yhtää että mitä syön ja millon... Jos mun on pakko syödä aamulla kotona ni sit en voi syödä koulussa mitään, mutku siellä ois pinaattilettuja ja kermaperunoita;-( Varmaa lemppariruokaa koulussa (joka sinänsä olis jo ihan hyvä syy jättää syömättä sitä.) If it tastes good, it's trying to kill you.

Mä aion ottaa tosissani 2468:n tän kolmen viikon ajan ja aion lenkkeillä ja tehä lihaskuntoo ym aina kun ehdin ja jaksan! Mun on pakko pakko pakko painaa 65kg tai ainakin jotain sinnepäin, 28.2!!

Tsemppi ois nyt tervetullutta... ! :D

Ihanaa alottaa päivä sellasella fiiliksellä, että mä pystyn tähän taas ♥

Sit tajusin kanssa, että mulla on vajaa kaks kuukautta aikaa pudottaa vähä reilu viis kiloa, mikäli haluan olla ensi-iltaan mennessä nätti! Ensi-ilta on 31.3. (luulin että se oli siirtynyt myöhemmälle kevääseen.)

Nyt alan meikkaamaan, meen syömää aamupuuron ja luen saksan kappaletta. Heissan!=)

En tullu kertomaan sitä, että mulla menee vieläkin huonosti, tai sitä, että mulla on vielä syömäputki päällä: sen voitte päätellä "hiljaiselostani" itse. Tulin kertomaan sitä, kun ukki sano äsken : "Anniha se on laihtunna hirveesti!" Johon tokasin että "Enpäs." Hää jatko "No joo joo, kyllähän tuon nyt huomaa iha selvästi!", johon isä : "Noo, kun se on ny alkanu lenkkeilee enemmä." johon minä : "Joo, mä meen käymään ylhäällä..." Joku siis huomaa. Mutta mä en halua että ne huomaa NYT. Ei vielä, kun mulla on neljätoista kiloa pudotettavana, ei nyt!

Huomenna alkaa taas kerran uusi elämä. Huomenna on 800. Sitten 200. Sitten 400. Nyt mä taas pystyn tähän, ei enää yhtään hukattua kierrosta!

huomenna takas ruotuun!

Vaikka nää kaks päivää on ollu tuskasen surkeita ja säälittäviä mättöpäiviä, jona oon rikkonut leipä- sekä jogurttilakkoa, huomenna jatkan taas. Ei leipää, ei jogurttia, ei herkkuja, ja 2468:a mahdollisimman täydellisesti noudattaen. Kyllä mä pystyn:) Haluan pystyä, on pakko.

Ja sitä paitsi jos haluan sinne kampaajalle (jonne totta vie haluan), on paras laihtua neljä kiloa aika pirun äkkiä!:D Mieluiten ennen maaliskuun puoliväliä.

Tulin just lenkiltä, kohta teen vatsoja ja sit alan lukee niitä vuorosanoja huomiseks, jonka tekemistä oon aika tarmokkaasti koko ajan lykänny tuonnemmaks. Niin ja katon huomiset "esiintymisvaatteet" yms. Huomisesta tulee piiiitkä päivä. Toivottavasti pysyn siellä 400-500 kalorissa. Tän päivän kaloreita en uskalla laskea, mutta veikkaisin jotain kahtatuhatta, ehkä vähän vähemmän. Luultavasti syön kuitenkin vielä tänään jonkun iltapalan tms.

... Noni, nyt ryhdistäydyn. Alan tekee jotai. Heissan, tsemppejä murut, olkaa vahvoja ♥

i used to stand so tall i used to be so strong

Yritin käydä nukkumaan eilen kymmenen jälkeen... Sitä ennen sain läskiahdistuskohtauksen ja tein vatsoja ja lihaskuntoa ja join vettä. Sitten en nukkunutkaan koko yönä. Nousin viideltä ylös katsomaan telkkaria ja syömään aamupalaa... Siitä se syömine sit läks. Joo no mut joka tapauksessa, en siis menny kouluun ku oon nii vitun luuseri. En kestä itteäni. En jaksa. En kestä. En oo mitään.

Kyl mä täältä vielä nousen, mut millon? Millon mä taas jaksan? Millon mä uskon itseeni? Huomenna?

are you about to give up? - nope, never.

Tän päivän fiilikset selittyy parhaiten, ku lukasee tän.

Eli toisinsanoen, jos tajusit painaa tuosta punaisesta linkistä (;p), huomaat että syömisten kanssa takkuilee. Mua väsyttää ihan koko ajan ja ennen tuota kouluruokailua, mua pyörrytti ja heikotti älyttömästi. Sit mua alko koskee mahaan tuo ohra (oon kai ohralle allerginen koska näin on käyny ennenkin) ja sit kun pääsin kotiin oli taas nälkä, sit söin ton pizzan ja mua turhautti ja söinpä sitte vielä makaroonia ja vittu jee.

Tänään sain siirrettyä noita musiikkiopistojuttuja semmoseen suuntaan, ku ite halusin, eli toisinsanoe mun ei tarvii tänään enää mennä sinne tai ylipäätään tehdä yhtään mitään. Vaikkahan istuisin tässä koneella koko päivän, mitä väliä.

Masentaa. Miks mä oon tämmöne läski? Onks mut jotenki tuomittu epäonnistumaan?

Onks kukaan teistä alottanu joskus jonku dieetin, esim just 2468:n tai ABC:n ja sit se on alussa takkuillu eikä sitä oo oikei osannu noudattaa, mut sitte se onkin lähteny jonku parin viikon jälkeen sujumaan iha huomaamattaki hyvin? Ois nimittäi iha piristävää kuulla jotai piristävää:D Jooooo en tiijjä. En mä aio luovuttaa, en todellakaan, vaikka nyt vähän heikommin meneekin.



Adieu!

i miss the girl i used to be

Syyslomalla viime (koulu)vuonna (2009) kaverin perheen kanssa Vuokatissa. Oltiin siis viikko siellä suunnillee vaa urheilemassa ja meikätyttö paino yksin salille aamu kaheksalta kun kaveri jäi vielä nukkumaan. Noina aikoina mä urheilin. Nii joo, enkä suostunu syömään.


Paramoren keikalla oltiin samaisen kaverin kanssa, itseasiassa just R:n kanssa:-) Voi niitä aikoja. Kattokaa miten kapee mun naama on !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Angst, mut mä inhosin itteäni. Oltiin isän sillosella opiskelija-asunnolla Helsingissä ja sit ku siellä ei ollu muuta tekemistä, mä söin pinaattilettuja hillolla ja voi että mä inhosin itteäni niin paljon. Sit lukittauduin vessaan tekemään vatsoja.

Sit sen Paramoren keikan yhteydessä oltii se viikonloppu tosiaa Helsingissä, ja sit ku oltii päivä shoppailtu R:n kaa ja mentiin syömään, ni mä söin ensimmäisen KUNNON lämpimän aterian varmaan pariin kuukauteen kun käytii syömässä jossai ravintolassa ja R oli musta älyttömän ylpeä kun söin 6 kanapalaa ja riisiä, ja vieläpä koko lautasen tyhjäksi.

Mua harmittaa oikeesti aika älyttömästi ku noista laihuusajoista ei oo paljoo kuvia;< Ne kyllä motivois. Haluun olla taas tuommone mitä olin vähän reilu vuos sitten.