Kyl mä täältä vielä nousen, mut millon? Millon mä taas jaksan? Millon mä uskon itseeni? Huomenna?
4.2.2011
i used to stand so tall i used to be so strong
Yritin käydä nukkumaan eilen kymmenen jälkeen... Sitä ennen sain läskiahdistuskohtauksen ja tein vatsoja ja lihaskuntoa ja join vettä. Sitten en nukkunutkaan koko yönä. Nousin viideltä ylös katsomaan telkkaria ja syömään aamupalaa... Siitä se syömine sit läks. Joo no mut joka tapauksessa, en siis menny kouluun ku oon nii vitun luuseri. En kestä itteäni. En jaksa. En kestä. En oo mitään.
Kyl mä täältä vielä nousen, mut millon? Millon mä taas jaksan? Millon mä uskon itseeni? Huomenna?
Kyl mä täältä vielä nousen, mut millon? Millon mä taas jaksan? Millon mä uskon itseeni? Huomenna?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
äläs nyt :( emmä usko että sä tosissas vihaat häntä. Mullakin on välillä tommonen tunne "vittu miks sen pitää aukoo päätä, eiks se vois pitää sen saatamam turpansa joskus kiinni ja olla valittamatta!!" ahh voi luoja.. esim eilen musta niin tuntu tolta "eikö mikään helvetti riitä-fiilis" kuvastaa mun oloa just nyt... ja hei sä olet onnistuja. Ja tajuttoman kaunis ♥ älä lannistu! Mutta usko mua, ja kokeile jtn muuta kun tota tyhmää 2468-hommaa. Esim et söisit vaihtelevasti 1000kcl-1200kcl ja plus kävely vaikka. Sä laihdut sillä ihan varmasti jos teet tuosta säännöllistä :-) muista et kaikki vaatii aikaa mut tossa sun ei tarviis kiduttaa ittees. vaan saisit kaikki tarvittavat aineet.
VastaaPoistaPs. Mä vihaan mun isää. VIHAAN.
VastaaPoistaSe tuli kotiin jo nyt, klo 13.05. Inhoan sitä, vihaan. Voi ku se kuolis. Mie oon nii vihane siitä et se tuli kotii, et voisin melkei itkeä
Mun isä kuoli syöpään kun olin 10-vuotias. Hän oli mulle se tärkeämpi vanhempi ja koin todella suurta tuskaa ja masennusta monia kuukausia hänen kuolemansa jälkeen. Lamaannuin niin pahasti etten käynyt koulussakaan n. 3 kuukauteen. Melkein kaikki ongelmani lähtivät isäni poismenosta ja hänen urhean, mutta turhan taistelunsa sairautta vastaan seuratessa. Ennen lihaksikas, iloinen isäni muuttui monia kymmeniä kiloja laihemmaksi, kalpeaksi ja uupuneeksi. en ole vieläkään selvinnyt isäni kuolemasta ja mietin häntä päivittäin.
Minulle tuli todella vihainen, pettynyt, surullinen olo kun luin kirjoittamasi pätkän. Ymmärrän että isiä on yhtä monta erilaista kuin tytärtäkin ja isäsi voi olla tehnyt vääriä asioita elämässään mutta minua itseä harmitti kovasti kuinka toivoit hänen kuolemaansa.
Tsemppiä, olet kaunis juuri tuollaisena.♥
ssecret & skinnyemily : ensinnäkin anteeks tuo kirjotus/kilahdus tosta isästä:s en voi puolustella sitä muulla kun mun tempperamentilla (joka on huono syy), että koska mua jo valmiiks vitutti miten tää päivä meni, nii sit mua ärsytti että se tulee kotiin ja tekee loppupäivästä vielä surkeemman kun en ehtiny tehä niitä juttuja, mitkä ois pitäny, ennenku kukaan muu tulee kotiin.
VastaaPoistapoistin sen tekstin sen takia, että kaduin kirjottaneeni niin pahasti isästä, ei se mitään pahaa tarkoita, vaikka välillä sen kanssa onkin tosi hankalat välit...
Kiitos että ymmärsit, en tarkoittanut todellakaan mitään pahaa :( ♥ Isät on vaan mulle ehkä liiankin herkkä aihe josta kimpoonnun todella herkästi :((
VastaaPoista