Happy New Year 2011 !

Ihmiset on pirun vaikeita. Ei mulla muuta :D

No ei, todellaki on muuta, nyt nimittäi vuodatan! Elikkä joo, alunperinhän mun ei pitänyt tehä yhtään mitään tänään/ens yönä/whateverrrr nii, nii sitte kuitenki tän J:n kanssa sovittii että tehää jotai kun sen menot peruuntu ja keksitään joku paikka mihi mennää ja näi. Ja sitte tässä iha lähellä missä asun, yhen M:n luona kokoontuu hirmune kasa näitä mun niin sanottuja "kavereita" just meiän koulusta ja muualta. Sinne ois ollu maximi joku 20 ihmistä, et sais tulla, mut sit kuitenki kysyin siltä M:ltä mun ja J:n puolesta että voiaanko tulla käymää siellä ku näinki lähellä asutaa ja meillä ei oo muuten mitään tekemistä ja bla bla bla. Sitte jonku aikaa väännettii siitä asiasta M:n kaa ja se sit sano että oke, tulkaa vaa. Sitte joo. No sitte tää J haluu sinne koko illaks ja haluu vielä kattoo 00:00 raketit sen porukan kaa ja mua ei kiinnosta vittuakaan mennä sinne oikeesti. Ei yhtään. Ne ihmiset on jotai nii erilaista ku mä ja jooo. Sit mä jo kysyin J:ltä et haittaisko jos mä vaan jäisin kotiin, ku se nyt jo sai luvanki silt M:ltä ilmestyy paikalle, ni sit J vaa sano et ei se sinne ilman mua haluu ja sit taas lupuauduin et meen sinne kyllä. Ai kamala. Hyi kamala.

Tää persläpi kaupunki tai paremmi sanottu pikku kyläpahane missä asun, on niin kamala, ärsyttävä, hirvee, ahistava, säälittävä, hitaasti tappava, harmaa... Mulla ei riitä sanat eikä mikään kuvailemaan miten paljon mä inhoan tätä paikkaa. Täälä asuu 30 000 ihmistä, jokane tuntee toisensa jotain kautta, vähintäänki kaikki ketä tunnet on sun kaverin kavereita. Täälä ei voi mennä mihinkään törmäämättä vähintään viiteen tuttuun. Oon niin kyllästyny tähän touhuun ja arvatkaas mikä on parasta? -Koska mulla ei oo rahaa, oon vielä koko lukioajankin täällä ♥ ♥ ♥ VITTU MITEN IHANAA!!!!! :) :) :) :) Vielä 3½ vuotta täällä jumalan selän takana ♥!!!!! Mut se on varma, että kun mä joskus pääsen pois, mä en palaa takasi. Heti ensimmäiseks mä lähden Englantiin vuodeks, ja kun mä palaan sieltä, opiskelen itteni ammattiin joka kiinnostaa, jossai kaupungissa, jossa kaikki ei tiedä mun elämästä joka vitun ikistä asiaa. !!!

Huhhuh, johan helpotti.

Joo, huomenna kerron sitten mun Uuden vuoden lupaukset ja kerron miten kamalasti tää ilta päätty.............

Tänään oon kumminkin ollut kiltti:) Oon syöny aika vähän, urheillu, soittanu pianoo ja siivonnu: imuroinu, pessy kaks vessaa ja järjestelly paikkoja.


täsä ruuat:

• klo 06.45 pikkiriikkine koppura sämpylä & coctail piirakka, päällä vähän margariinia. + 150g rasvatonta jogurttia
• 12.00 jättimäine banaani ja lasi vettä ennen tunnin lenkkiä
• 13.00 wokkivihanneksia & perunasalaattia ja vähä jotai imellettyä perunalaatikkoa.

Eli vielä tänään ois voinu mennä huonomminkin:)

Nonni, nyt kuitenkin sammutan koneen ja alan askartelemaan;) =)

Heihei, ja vielä yleisesti

HYVÄÄ parempaa, UUTTA VUOTTA 2011 KAIKILLE ♥

thank you for loving me

Moi:)

Tänään oli ihan hyvä päivä. Ruokaa muhun upposi...
aamupalalla äidin tekemä pieni sämpylä margariinilla & juustolla (yleensä en tosin noita kahta samalle leivälle laita) & 150g jogurttia
klo 15.30: n. ½ pizza tai itseasiassa 1/4 osa kahta eri pizzaa, tonnikalaa ja kanaa.
17.00 -> noin 100g suklaata? ja sitte teetä ja mandariini.

Mut sit tänään kävin kans aikas pitkällä lenkillä (tai no aika pitkällä olosuhteisiin ja vaatetukseen nähen:D), joku semmone neljä kilometriä ehkä? Ei mitää kovin reipasta kävelyä, mutta lenkki ku lenkki:p

Aamulla kävin taas äidin kanssa kaupungilla ja ostin stabilo-tussit :p Yhteensä 45kpl, 25 ohutta ja 20 paksua tussia. Yhteensä 25,95€, tykkään niistä :-) ! Sit tehtiin kans ruokaostokset ja näin :) Itelle pistin 'säästöön' ens viikkoa varten kaikkee kevyttä, esim raejuustoa;) Se on hyvää ja tuossa kyseisessä rasvattomassa 'mallissa' on vaa 65kcal/100g :)

Sitte tein jotai ihmeellistä!!! NÄIN YSTÄVÄÄ!
Mä oon nimittäin kotikissaillut koko loman eli kaks viikkoa :p Viikko sitten maanantaita näin yhtä toista kaveria/ystävää ja meillä oli tosi hauskaa, mutta sen jälkeen en oo nähnyt ketään muuta kun äidin, isän, veljen ja serkut. Kun tää kaveri nimittäin soitti joskus klo 16.30, olin jo ihan sillee jaa, en kyllä vastaa. Laitoin kännykän sitten kiinni. Sitten hää soitti äidin kännykkään ja äiti toi puhelimen mulle ja sit vastasin ja sanoin etten jaksa enää tänään lähteä minnekään. Sitten jatkoin datailua (okei, myönnän, pelasin simssiä, oon luuseri;D) ja sitte mua alko ahistaa. "Vittu oon kyllä säälittävä, ei oikeesti! Kello ei oo viittäkään, ei tää päivä vielä oo ohi!!!" Sit suljin Simssin, avasin kännykän ja soitin kaverille, "Hei, ethän vielä keksiny mitään muuta? Okei, mä tuun sinne!" ja sitten lähin! :-- ) ! Ja meillä oli kyllä tosi kivaa ♥ Tää kyseine kaveri oli koko loman Kokkolassa isänsä luona, mut nyt tuli kotiin :)

^Tän takia mä rakastan J:tä. Se ei oo ikinä vaatinu mua muuttumaan, se tietää mun huonot päivät, se tietää etten aina jaksa nähdä ihmisiä, mut se ei koskaan luovuta mun suhteen. Se rakastaa mua juuri näin, ja ymmärtää omalla tavallaan. Aina en osaa arvostaa sitä tarpeeks, enkä ikinä osais kuvata sanoin, kuin paljon mä arvostan sitä ja sen ystävyyttä. J on sellanen ihminen, jota en tuu koskaan menettää :) Me tullaan olee ystäviä aina, vielä vanhoina mummoinaki:) Mä tiärän sen ! Ja se pitää mua kauniina, ja se kertookin sen. Aina se sanoo, miten hää on aina ollu mulle kateellinen mun kasvoista ja vaikka mistä... Syömishäiriöstä se tietää, siinä se ei osaa auttaa eikä tiedä miten menetellä, eip. Mut kyl se yrittää.
I ♥ U

Mutta millon musta on tullut tälläne? Millon lopetin elämisen? Lähtiessä isäkin huikkas sohvalta: "Mitä, onko sulla elämäkin?", kun en tällä kertaa ehtinytkään kantaa tälle puita. Mä en nimittäin oikeesti tee koskaan mitään; oon vaan kotona, oon koneella, katon telkkaria, siivoan, syön, angstaan, lenkkeilen, soitan pianoa, makaan, luen. Kukaan ei tekstaa mulle, kukaan ei soita, koska ne tietää jo, ettei musta oo mihinkään. Ainoo poikkeus on tää J, joka nyt taas soitti <: J on poikkeus. Se on ihana♥ Ja ärsyttävä, ja ihana. Tavallaan musta on ihanaa, ettei se oo luovuttanu mun suhteen. Toisaalta pahina päivinä ainoo tunne on, vittu jätä mut rauhaan, haluun homehtua yksin. Se kyselee mua lenkille, vaikka sen pitäis jo tietää että mä en lähe. En lenkkeile. Paitsi yksin. Joskus lenkkeilin sen kaa... Se oli sillon kun meni hyvin.... Mut ehkä 2011 on erilainen. Ehkä mä taas lähden J:n kanssa lenkille ja annan ihmisten lähestyä mua =)

Ehkä, ehkä, ehkä... :) Vuosi 2011, here I come!!!♥

every step i'm taking, every move i make feels lost with no direction, my faith is shaking, but i gotta keep trying gotta keep my head held high

Heippa!

Tänään kävin shoppailemassa äitin kaa;) =) Oli ihan kivaa, vaikka aamulla heräsinkin yhdeksältä huutaen äitille että en mä haluu mihinkää lähteä. Sit se vähän suuttu... :D Mut pääs kyllä sen yli.
Tuli ostettua neljät rintsikat puolella hintaa. Jokaselle jäi alennuksen kanssa hinnaks 10€ tai vähän vähemmän. Oon kyllä tosi järkyttyny siitä, miten isoiks mun tissit on tässä lihomisen ohella kasvanu! Tällä hetkellä mun kuppikoko on 80C tai 85B. Ja se ei oo kyllä mikään hyvä juttu! Tisseistä ei oo kun harmia! Tai no, harmia mulle, iloa pojille ja kateuden aihe kavereille. (Huhhuh ku kuulostaa naiivilta puheelta;D ) Ne hankaloittaa urheilua, saa näyttämään lihavammalta ja on kipeet aamuisin ja iltaisin.
Joo, nyt riitti tissipuheet:D

Rintsikoiden lisäks ostin talvitakin =) ! Heha, se makso vain 35€ Veromodasta, sekin oli nimittäin puoleen hintaan. Khakin vihreä takki, jossa on karvahuppu ;') Sitte ostin tai siis ostatin kahdet kengät: toiset Intteristä 40€ talviurheilukengät. Toiset Mekasta, 55€ semmoset vaaleat nahkakengät tai no joo:D Vaikee selittää. Nuo kaikki edellämainitut maksatin äidillä. Lisäks ostin sitte puuterihuiskun ja deodorantin. Hyvähyvä.

Juu, yleensä mä inhoan shoppailua yli kaiken! Inhoon kaupoissa käymistä ja 'ikkunashoppailua' ym tavaranpaljouden takia! Tuntuu aina, että tuo mun pitää saada, ja tuo ja tuo ja tuo ja tuo. Sitten kun kurkkaa lompakkoon, niin sieltä löytää vaan Matin. Lisäks sovittelu on tosi ikävää, kun on näin paksu. Ja mulla ei oo tyylitajua. Huoh, joo, oon vaan luovuttanu tän shoppailun suhteen ihan täydellisesti :D Kyllä se joskus on ihan ok, sillon kun oon sillä päällä, mutta aina etukäteen ajateltuna koko juttu ahistaa vaan.



Tää päivä meni ihan hyvin :) Näin haluan itelleni uskotella. Nyt kerron kolme hyvää tekoa.

1. Soitin pianoläksyä.
2. Lenkitin koiran.
3. Siivosin huoneen.

Oon ajatellu, että kun 'pakotan' itteni tekemään edes kolme hyvää juttua päivässä, se riittää, ja saan käydä rauhallisin mielin nukkumaan. Ne vois olla just jotain tollaisia läksy-, siivous-, urheilu- ym juttuja. Ei liian vaikeaa, right?

Tosiaan, oon aika ilonen että vihdoinkin soitin pianoa! Eikä se niin huonosti mennytkään :) Ja maanantaihin on vielä aikaa kumminkin, ehin soittaa vielä paljon ennen tuntia:) Lisäks mun tyhmä tyhmä koira pääs lenkille:D Wuhuu;) Ja tajusin että eihän tästä tule vittuakaan kun mulla on näin huono kunto-.- Se on ehdottomasti yks mun uuden vuoden lupauksista, että parannan kuntoani! Mä voisin asettaa itselleni tavoitteen, että tänä vuonna mä taas juoksen!! Juoksen niin kun ennen, niinku sillon kun mä rakastin sitä. Mulla on oikeasti ikävä pitkiä juoksulenkkejä pakkasella pimeässä.
Ja mitä tohon huoneen siivoukseen ja järjestykseen tulee, se on kans ehdoton uuden vuoden lupaus. Otan siisteydestä tavan, koska oon tosi epäsiisti ihminen, mutta mun on vaikea olla kun on epäsiistiä. Comlicated. Tuntuu nimittäi heti siltä, että on jotenki helpompi 'hengittää' tai niiku olla, kun on siistiä :) Mun huoneesta huomaa aina miten mulla menee.. Oikeesti. Äiti näkee siitä, millanen olo mulla on. Oonko mä ahdistunut, oonko mä sekasin tai rikki. Sillon kun oon, mun huone on kans sen näkönen. Sit kun mä oon taas ryhdistäytynyt, oon positiivinen tai muuten vaan ilonen ja hyvällä päällä, mun huone on siisti :) Ne kulkee oikeesti käsi kädessä nää jutut. Oon paljon siedettävämpi ihminen, kun on siistiä.

Tämmönen postaus(:

Heiputivei, mä nautin nyt vielä näistä kahdesta päivästä tätä vuotta, kun saan olla niin läski, kun haluun:D!(Eli saan vielä syödä ja lörskätä ja olla epätäydellinen)

Ps! Oijoi, mulla on jo yhdeksän lukijaa ♥ !!! Tää on nii ihanaa, aina kun siinä on isompi luku, mun sydän hypähtää silleen kivasti:-) ! Mä oon mielenkiintoinen jonkun mielestä(:!!

maybe you're reason why all the doors are closed, so you can open one that leads you to the perfect road

Heissan ja tervetuloa taas uusi lukija, kiva kun eksyit tänne;)♥ Heha, näitä lukijoitahan ropisee tänne nyt ihan reipasta vauhtia(:

Juu, oon nyt tänään tosi lyhytsanainen, mua ei nimittäin huvita istua tässä kovin kauaa.

Noh, alotetaanpas vaikka sillä, että tänään vaaka näytti aamulla 70,3 kg ja olin sillee oho! Hyvällä tavalla 'oho' itseasiassa=) Eli tosiaa 28.11. mun paino oli 74,1kg joten onhan tuo vähän pudonnut ja enpä mä tässä olekaan sen kummemmin laihduttanut, lähinnä vaan ootellu että tää joulu menis ohi ja kaikki muutkin laihdutusta haittaavat tekijät. Voisin asettaa sellasen tavotteen, että 28.01.2011 paino olis siellä 67,0 - 68,0 kg:ssa. Riippuu miten tää nyt lähtee, voihan se olla, että se on paljon vähemmänkin. Mutta että korkeintaan ois se 68kg, siihe olisin jo tyytyväinen :-)

Ja sitte joo. Tänään en ole taaskaan mitään tehnyt, jotenkin on niin turha ja ahdistunut olo :s En jaksa alkaa miettiä/selittää asiaa nyt tässä sen kummemmin, kun olo on tällä hetkellä jo vähän kevyempi. (henkisesti kevyempi siis...) Tuntuu vaan että kaikki kaatuu niskaan koulusta ja jostai fakin pianon soitosta lähtien. Niin ja ei mulla kaveririntamakaan kukoista, ei taaskaan oo mitään hajua mitä mä muka uutena vuotenakaan teen-.- Varmaan oon yksin kotona ja oon sillai HYVÄÄ UUTTA VUOTTA ANNI ja kissa ja koira ja äiti ja isä. Kahta vuotta nuoremmalla veljelläkin on luultavasti paremmat pippalot tiedossa kun mulla. Juupatijuu, nyt riitti angstaus, tosin joku päivä saatte vielä sellasen vuodatuspostauksen ettäh.

Ainoa hyvä asia, mitä tästä päivästä keksin kertoa on että kävin kilometrin kävelylenkillä äidin ja koiran kanssa kauppaan ja takas. Ja ostin sipsiä. Ja söin niitä varmaa 80g. Hups. Okei, se ei ollukaan niin hyvä juttu.

Noh, huomisesta tulee parempi päivä =) Herään jo aikaisin äidin kanssa kaupoille ja laitan itteni oikein nätiks ja siivoan iltapäivällä huoneen ja käyn lenkillä ja syön kevyesti ja kaikki on taas hyvin ♥

Heippa mussut!

you say goodbye in the pouring rain and I break down as you walk away... stay, stay

Moikka! Tervetuloa taas uusille lukijoille:) ♥

Tähän alkuun voisin jo luvata, että joku päivä tässä voisin laittaa vähä jotai kuvia musta, tai no mun vartalosta....... Mun vartalossa ei ole kyllä mitään kehumista, joten ehkäpä tää häpeä, mitä ne kuvat tulee aiheuttaa, motivoi mua laihduttamaan entistä enemmän...

Joo. Elikkäs, meidän perheen joulu meni ihan kivoissa merkeissä: oltiin Järvenpäässä serkkujeni ja heidän isänsä ja äitinsä luona kylässä. Siellä nukuttiin kovilla patjoilla, kateltiin Simpsoneita telkkarista, käytiin pienillä happihyppelyillä, saunottiin, saatiin lahjoja ja kylläh, syötiin mielettömiä määriä jouluruokaa, karkkia, suklaata, pipareita, torttuja, puuroa... En oikein tiedä mitä mun päässä liikku sillä hetkellä kun nuo edellämainitut ruuat mun suuni tavoitti: ehkä en ajatellut oikeastaan mitään. Sillä hetkellä luulin, ettei tuo mua niin paljoa vituttaisi tai itkettäisi tai masentaisi tai ahistaisi (aloitanhan mä niin kovan rääkin uuden vuoden jälkeen), mutta kyllä se vaan masenti. Ja mulla on valitettavasti sellanen tapa, että kun mä tunnen itteni läskiks tai yleensyöneeks tai ahistuneeks, en todellakaan lähe lenkille tai ees ulos, se on viimene mitä teen. Ei, mä syön lisää! JEE. Joskus vähän aikaan sitten kuulin tälläsen vertauksen jossakin yhteydessä: "Se on ihan niinkun tuntisit ittes läskiks, ja söisit sitten sipsipussin : se ei ainakaan auta asiaa yhtään!" Sen jälkeen olen hillinnyt tän 'olen läski - syönpä siksi lisää' kierteen vähän paremmin, nyt kun olen ajatellut asiaa ja tiedostan sen.
Elikkä joo, nyt oon syönyt aatosta tähän päivään saakka paljon paljon paljon ja oon ihan turvonnut pallo ja mulla on paha olla, mutta tää luultavasti ei muutu ennen uuden vuoden aattoa. Äiti on nimittäin nyt kotona tän viikon ja leipoo kaikkia joulujuttuja ja meillä on vielä kotonakin jouluruokia ja äääääääääää. Ja tuo ilma on ihan oikeesti niin kylmä, ja mä oon niin väsynyt, ettei mua yhtään huvita mennä ulos. Tänään jopa sen verran pistäydyin ulkona, että kannoin kaks kassia puita sisälle ja kävin kaupungilla äidin kanssa ruokaostoksilla, jee, hyvä minä!

Mutta mä en halua pilata mun lomaa syömisjuttuja angstaamalla!!! En halua mitään stressiä ennen ensi maanantaita, kun tää on niin arvokasta aikaa tää tämmöinen loma. Haluan vaan löhötä sängyllä, lukea paksuja romaaneja, nukkua, kuunnella musiikkia, saunoa, juoda kuumaa glögiä ja uskotella itelleni että kaikki on hallinnassa. Ja sen teen.

Nyt voisin kertoa mitä sain joululahjaksi, vaikka lista ei mikään hirmuisen pitkä olekaan;p

• Suzanne Collinsin Nälkäpeli: Matkijanärhi- kirja. Tää oli ainoa lahja, mitä toivoin, ja toki olin sitten ihan tosi ilonen että sen sain :) Luin tän kahteen päivään siellä Järvenpäässä ja samalla laiminlöin pikkuisia serkkutyttöjäni :( Mut kun mie en pysty kontrolloimaan sitä, kun joku kirja nappaa mut! Sit vaan ahmin sen kirjan mahollisimman nopeesti, että pystyin olemaan serkkujen ja veljeni kanssa. Ihana trilogia tää Nälkäpeli, suosittelen kovasti jos yhtään oot lukijaihmisiä;)

• Punainen, ihana kylpytakki äidiltä =)
  

• Yves Rocherin shampoita & persikka hajuvesi tädiltä

• Englanti - Saksa- kuvallinen sanakirja tädiltä Saksasta. Tällästä sanakirjaa olin selaillu jo tädin luona Berliinissä syyslomalla ja tuon sitte sain veljelleni ja mulle yhteiseksi.
  

• Lämpimät nahkarukkaset mummilta ja ukilta :)

• Epäilys- DVD yhteiseks mulle ja veljelle
  

• 40 € ja punaiset villasukat serkkujen vanhemmilta (serkkujen isä on myös mun kummi)

Jep, no se oli kait siinä ;) Mutta enpä mä paljoa pyytänykään, mitään kun en sen kummemmin tarvitse. Niin joo ja sainhan mä jotain sen kummin vaimon vanhoja dekkareita, jotka se oli antamassa muutenkin pois. Ihan kivoilta vaikuttaa ja varsinkin tälläsinä kylminä talvi-iltoina ainakin mun on vaikee keksii mitään sen parempaa, kun pino kirjoja ja teekuppi =)



Juu, tuli vähän tylsähkö postaus, kiva jos luit :)

Musta kuulee enemmän luultavasti viikon lopussa, en haluais koneella törröttää loppulomaa. Heihei rakkaat ja tsemppiä teille laihdutusjutuissanne ja hyvää loppulomaa ja uutta vuotta (vaikka sitä ennen varmaan vielä kirjottelen) ♥ !

i want to feel my bones ... though it can wait till tomorrow

Heippa (: Ja kovasti tervetuloa uusi lukija ♥

Tänään oli aika perus päivä. Koristelin joulukuusen, kävin hyisellä kävelyllä, jumitin koneella, avasin etukäteen yhden joululahjan ja tein sellaista tofuwokkia:D:D Se vähän epäonnistui, mutta miepä olenkin oppivassa iässä vielä(;

tuossa mun joululahja, tai osa siitä:) lisäks sain sit semmosen söpön ötökkäpinssin ja 25€ lahjakortin suomalaiseen kirjakauppaan!

tuossa tuo erityisen upea muovikuusi:p

ja miun tofuwokkikokeilu;)

Suuhuni tänään oon pistäny:
klo 09.00 : siivu ranskanleipää sulatejuustolla & 200g jogurttia
napostellu yhteensä 7½ suklaakonvehtia päivän aikana
klo 16.00 : tofuwokkia, perunamuusia, avokadosörsseliä & vihreää salaattia ja vettä

Oon aika pettyny, koska nuo suklaat oli iha tarpeettomia ja söin liikaa klo 16.
Mutta! Miepä yllätyin ilosesti ku katoin sitä tofua, että siinä on vaan 55kcal/100g :) Siinä vaiheessa myhäilin kun muut epäkasvissyöjät veteli naudan jauhelihaa;p
Niin joo, ja nuo syömiset tuskin on vielä tältä päivältä tuossa, koska mummi ja ukki tulee kylään jonkun puolen tunnin päästä, sitten tulee ehkä laitettua suuhun jotaki pirun pullamössöä.

MUTTA TIEDÄTTEKÖ MITÄ?

Nyt alkaa mun henkilökohtane "joululoma" huomisesta lähtien ja en tosiaankaa jaksa ainakaan ennen Tapaninpäivää murehtia syömisjuttuja ja samalla pilata koko joulua. :s
Vaaka näyttää 28.12. mitä näyttää, murehdin sitä sitten silloin=) (28. päivä on aina mun virallinen vaakapäivä kuussa, jolloin laitan painoni sellaiseen taulukkoon ylös. Oisin laittanut ne mieluusti myös tuohon blogini reunaan, mutta jostain syystä en tällä hetkellä saa lisättyä uusia gadgettejä?)
Tulen seuraavan kerran kirjoittelemaan varmaan joskus maanantaina, kun olen kotiutunut joulun vietosta Järvenpäästä serkkujen luota :)

Siihen asti heihei rakkaat, ja ihan mielettömän hyvää joulua kaikille!!! Ja paljon tsemppiä! ♥

so raise your glass if you are wrong in all the right ways

No nyt laitan ensin tältä päivältä vähän kuvia ja kerron sitte niiden jälkeen miten muuten päivä meni...

tuossa on siis kuvia miun kotikulmilta:)

sitten kun sanoin, että alan leipoa sille kaverilleni, niin mun kisu päätti mennä kaappiin

tällasia niistä tuli monen mutkan kautta. Muunmuassa jouduin pyytämään isää kauppaan ostamaan lisää taloussuklaata kun poltin 150g suklaata pohjaan kattilassa sitä sulattaessani

tuo on sieltä kaverin luota:)

sitten kun kotiuduin sieltä, niin ulkona oli tämän näköistä^

Oli ihan kiva, taas ehkä vähän turha päivä, joka muuten meni tosi nopeasti. En kyllä ikinä haluis että nää lomapäivät menee nopeesti vaikka muuten sitä aina tuntuu toivovankin. Siellä kaverilla luona kateltiin telkkaria ja juteltiin ja käytiin kävelemässä ja syötiinkin ja jooooooooooooooooooo. Jeps. Tänään liikuin aika paljon, mutta syömisosuudelta päivä ei mennyt hyvin. Suuhuni pistin:

• aamupalalla n. klo 09 : vajaa yks ruisleipäsiivu salaatilla & 200g jogurttia
• 14.00 : omena
• 15.30: karjalanpiirakka bonjourlevitteellä
• jossain välissä 6 palaa tummaa suklaata
• 17.30: yks tuommoinen ylirasvainen pipari & teetä
• 19.30: lettu hillolla & sokerilla & maitoa
• 20 -> vaikka kuinka uskottelin välttyväni niiltä... melkein n ½ purkkia pringleseitä ja voitte kuvitella miltä musta nyt tuntuu
• 22.00 : vihreää teetä turvotusta lieventämään, mutta ei kyllä toimi.

Lisäks sain joululahjaksi suklaakonvehteja, jipii. Mitäköhän pirua mä noille teen? On tää elämä vaan vaikeeta

Oh the weather outside is frightful, but the fire is so delightful, And since we've no place to go, let it snow, let it snow, let it snow!

Heissan ! Oon aika väsynyt, nukuin ensinnäkin huonosti ja tulin just tunnin kävelylenkiltä, tosin tää ois ollu muuten joku kahen kymmenen minuutin lenkki, mutta kävin samalla pikasesti kaupassa ja otin paljon paljon kuvia =) Ulkona on tosi kaunis sää ja oli kiva käydä taas kävelemässä, vaikka pakkasta onkin kai joku -15 astetta. Nyt ajattelin ruveta leipomaan yhdelle kaverille "joululahjaksi" gluteenittomia pikkuleipiä kun en mistään löytänyt varmasti gluteenitonta (hyvää) suklaata, ja myöhemmin tänään menen sitten sinne kaverille :) Joo, no parasta käydä hommiin ja toivottavasti ei tule hirveästi kyseisiä pikkuleipiä maisteltua:s

Illalla tuun kertoilemaan vielä lisää tästä päivästä ja laitan vähän kuvia, joita oon tänään ottanut, siihen asti heippa!♥

all the best lies are told with fingers tied, so cross them really tight

Jeeeee, mulla on jo toinen lukija ♥ Kiitos:)

No mutta. Tänään oli tylsä päivä. Oon ollut vaan koneella, katellut vanhoja valokuvia, ottanut uusia. Kävin mä niiden lumitöiden lisäksi kyllä vielä lenkillä, aika pienellä sellaisella, mutta lenkillä kuitenkin. Niin ja kävin saunassa. Ja katoin neljä jaksoa Sinkkuelämää... Siinä se kutakuinkin oli.

Suuhuni olen tänään tunkenut:
(sori en jaksa laskea kaikkia noita kaloreita)

aamu n. klo 9 : 200g normirasvaista jogurttia eli yht. 160kcal & sämpylän puolikkaan, jossa päällä juustoa
klo 14.00 : tortilla (tortillapohjassa on muuten 124 kcal!) , jossa bonjour valkosipulilevitettä, kanaa vähän (oon semivege, nykyään ei ees kana taho mennä alas), raejuustoa, salaattia, kurkkua, tomaattia
18.00 : 2 tortillaa, molemmissa bonjour valkosipulilevitettä, salaattia, kurkkua, raejuustoa sekä tomaattia
20.00 : teetä sekä 2 palaa suklaata & 15g karkkia joulukalenterista.

Oon aika pettynyt noihin, en tajua mikä muhun meni noissa tortilloissa, mutta toisaalta eipä niissä paljoa muuta ollutkaan kun rehuja välissä. Huomenna sitten paremmin.

Nyt taidan lueskella vielä blogeja ja sitten tässä varmaan käyn pikkuhiljaa nukkumaan. Heippahei!

oh, how lovely i am

Psst!


Eilen oli mukava ja vähäruokainen päivä, illalla söin kaksi tortillaa ja sitä ennen aamupalan ja myöhemmin omenan. Kävin lenkillä, koristelin talon jouluisesti (jossa meni 1½ tuntia kun vaihdoin myös verhot, silitin pöytäliinan ym) ja sen jälkeen olin ystäväni Vilman kanssa ja meillä oli kyllä tosi kivaa:) ! Pelattiin erilaisia lautapelejä meidän keittiössä kynttilän valossa neljä tuntia. Illalla saatoin vielä Vilman kotiin ennen Joulutarinaa.

Tänään ei ole sen kummempia suunnitelmia, ehkä kehittelen jotain kivaa tekemistä tai sitten en ja katselen vain telkkaria ja nautin kiireettömyydestä. Äsken tulin lumitöistä, joita tein 40 minuuttia yksin, ja voin kertoa että oli tosi rankkaa! Olin jo jonkun 15 minuutin jälkeen ihan puhki, mutta työntelin silti koko pihan lumet + auran luoman paksun lumimuurin sivuille ja tien toiselle puolelle. Näihin lumitöihin kaatui aikeeni lenkistä koiran kanssa, ainakin nyt vähään aikaan. Olen nimittäin ihan rättipoikki, mutta aika ylpeä itsestäni kun tälleen yllätän äidin ja isän iloisesti :)
Jeps, pitkä juttu tuli nyt lumitöistä:D

Tänään aamunpainoni oli 71,5 kg enkä edelleenkään tiedä pitäisikö tälle lukemalle itkeä vai nauraa. Mummilaviikon jälkeen tulin pian toisiin aatoksiin vaa'alta pois pysyttelemiselle (onks tää ees oikee sana, en osaa suomea omg) ja paino oli kutakuinkin 72,6 kg. Periaatteessa olin yllättynyt että se oli niinkin vähän. Mutta tottakai:


Mut mua niin ärsyttää tää! Mun paino on kahden viime kuukauden ajan jojoillut 70,0 kg - 73,0 kg välillä, kerran se oli jopa 69,9 kg mutta siihen se on sitten jäänyt. Nyt mua vaan pelottaa että jos tää nyt on mun kohtalo että mä en enää koskaan alita 70 kg................ Okei, tyhmä ajatus.





~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ *

my tired heart is beating so slow

Tätä on niin ihana laulaa, vaikkei nää sanat mulle paljoa merkitse omien kokemuksien kautta. Rakastan tätä Amanda Seyfriedin ääntä♥

Loma on alkanu kiireisissä tunnelmissa tänään. Ennen kahtatoista olin tänään jo siivonnut oman huoneen, käynyt lenkillä ja suihkussa sekä laitellut pyykkejä kaappeihin. Kolmesta kuuteen mulla oli vauhdikkaat teatteriharkat, joissa tehtiin sellasta aika liikunnallista tanssia meidän tulevan näytelmän alkuun, 1½ tunnin ajan ja oli oikein mukavaa ja rentoa. Teatterissa mulla on paljon sellaisia ihmisiä, jotka pitää musta just tällaisena mitään muuttamatta, ja teatteri on jo neljän vuoden ajan ollut mulle muutenkin kuin toinen koti. Puol seittemästä kahdeksaan olin sitten kirkossa laulamassa joululauluja parin kaverin kanssa ja samalla keräilin kolehtia. (Kuuluu siis isoskoulutukseen...) Oli tosi ihana olla siellä kirkossa ja laulaa kaikkia joululauluja, joita aina pienenä hoilasin sydämeni kyllyydestä. Tuolla kirkossa tuli ensimmäisen kerran semmoinen oikea joulumieli ja semmonen rauhallinen olo. (:


Kotirintamalla on tänäänkin ollut ihan kamala päivä. Mun perhe on vaan huutanu ja kiroillu ja kiukkuillu toisileen kello kymmenestä aina siihen asti kun puol kolme lähdin teatteriin ja varmasti vielä sen jälkeenkin. Välillä musta tuntuu, että oon tässä taloudessa ainoa täysjärkinen paitsi että en tietenkään ole. Mulla on 13-vuotias pikkuveli, joka on aivan toivoton tapaus, äiti, isä ja kissa ja koira. Mun pikkuveli, sanotaan vaikka Timi, on niin kakara kun olla ja voi, se ei osaa mitään paitsi kiukutella ja huutaa äidille miten kaikki on sen vika. Timi on jotai ihan uskomatonta, ei sitä voi edes selittää. Välillä inhoon sitä niin paljon. Timi on syy, että joudun olemaan vahvempi kun mitä olen. Timi saa äidin itkemään ja isän huutamaan, mulla ei ole muuta mahdollisuutta kun käyttäytyä mahdollisimman hyvin pitääkseni perheen kasassa. Musta tuntuu, että jos mä vielä sysäisin äidin niskaan mun ongelmat kaiken tän muun paskan lisäks, mitä meiän perheessä tapahtuu, se ottas ja lähtis. Se jättäis isän, mut ja Timin tänne kun nallit kalliolle. (Onpas tyhmä sanonta. ) Joka tapauksessa joudun tekemään ihan älyttömästi kotona hommia ja kaikki on aina mun syy, kun mä oon niin paska, ja mä en saa koskaan valittaa mistään ja argh. Joo, parempi kun lopetan tän vuodatuksen tähän. Pointti oli se, että oon vitun väsynyt tähän touhuun.
Mut on siinä tietty hyväkin puoli, että mun ongelmat on ne, joita ei enää kukaan ajattele: nimittäin kun äiti huolehtii sitä, miten laiha poika Timi on ja miten se ei syö, kukaan ei huomaa vaikkahan tässä laihtuisin 15 kiloa! Jep, jättäkää vaan mut huomiotta, mä kyllä käännän sen itelleni sopivaks asiaks.

täsä me.

Heis kukkuu, minä menenki nukkumaa.

and always i thought i was unbreakable

Mun oli pakko vielä tulla kirjoittamaan...

Mä selasin mun kaverin blogia, merkintöjä parilta viime vuodelta. Törmäsin uudenvuoden aattoon 2009(-2010) ja säikähdin: mä oon ollu tosi laiha. Niihin aikoihin mä juoksin ja en syöny. Painoin n. 57 kg ja mulle se on kyllä tosi vähän, kun oon 168cm pitkä ja muutenkin 'muodokkaampi'. Mulla ei siis ole mitkään rimppakintut, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan, ja mulla on myös suhteellisen kookkaat rinnat ja muotoa muutenkin. Eli joo, joka tapauksessa tämä 57kg on tosi vähän ja mä oikeasti säikähdin nyt, kun ensimmäisen kerran huomasin miten kamalan pieni mä olen ollut! Tossa kuvassa, minkä näin, mä olen syömässä. Itseasiassa on aika ihmeellistä että tämä on juuri se kuva, joka blogiin sattui. Mä nimittäin en kauaa noissa juhlissa syönyt. Joku nimittäin alkoi sillon kertoa jotain, minkä verran jossain nugeteissa on kaloreita ja mä pysähyin ja lopetin syömisen. Sit mä taisin mennä vessaan itkemään ja olin pahalla päällä jonkun tunnin verran. Tää tilanne on vieläkin mun mielessä niin selkeänä...

Äh, mä oon ihan jumissa, kamalan väsynyt ja mietteliäs. Nyt mä alan kattoo vanhoja valokuvia koneelta, ja alan ikävöidä mun entistä (JA TULEVAA!!!!!) tiukkaa vatsaa.




Ainii ja sitte(=
Sain mun kaverilta joululahjaks uuden kalenterin, kuten pyysin. Se mun aikaisempi oli viime kesästä tulevaan kesään, mutta musta tuntu että halusin uuden aloituksen joten heitän varmaan tuon vanhan demikalenterini pois tai ainakin pistän sen sivuun, ja nyt sain tällaisen. Tää on tämmöne ehkä vähän vanhemmalle ikäluokalle tarkotettu, mutta ihan yhtälailla mulle sopiva kalenteri. Se sisältää joka päivälle ja kuulle oman aforismin/mietelauseen ja tää on musta aikas kiva :)

Tää on niin totta. Tai no, tavallaan.

Ja tää on musta ihana:)

Näihin tunnelmiin, moiksu! ♥

last christmast i gave you my heart but the very next day you gave it away

No nyt alko loma! Oon happy happy, ei tarvii nähdä enää kun vaan niitä ihmisiä, joilla on väliä! ♥
Todistus oli ihan ok, uusia numeroita tähän todistukseen oli matikka 8, ruotsi 8, enkku 9, äikkä 9, liikka 7 (hupsista heijakkaa, oon ollu kipeenä ihan muutaman kerran), saksa 8, uskonto 10 ja mantsa 8. Oon toisaalta vähän pettynyt, kun tiiän että olisin pystynyt niin paljon parempaan, mutta toisaalta tiiän että se ois vaatinu multa samanlaista täydellisyyttä kun viime syksynä, ja tähän en vielä oo ollu valmis jostain syystä. Kyllä mä tällä todistuksella johonkin pääsen, enhän mä mihinkään Harvardiin ole kuitenkaa hakemassa :D Niin ja onhan mulla vielä kevät aikaa korottaa numeroita siihen suuntaan, mihin haluan :)

Lisäks ilokseni huomasin, ettei ruokakaan enää maistu tuon viime viikon jälkeen, joten aloitan tän loman aika luottavaisin mielin (: Pelkkä ajatuskin jouluruoista saa oksennuksen kurkun päähän, itseasiassa tällä hetkellä ajatus mistään ruoasta tekee sen. Lähden tästä nauttimaan loman alusta ja ihanasta kirpakasta pakkasesta ja kirkkaasta säästä ulos pikkiriikkisen lenkin muodossa:p

Heippa !♥

here i am once again i'm torn into pieces, can't deny it, can't pretend

Moi, mä oon back! Ja jei, eka lukija! ♥ Tervetuloa (:

Viikko meni leppoisasti fyysisellä puolella, mutta suhteellisen myrskysesti sisäsesti. Ensinnäkin meillä oli koulun joulujuhlat, joita mä järjestelin muutaman muun kanssa ja se aiheutti kyllä tosi paljon stressiä ja riitojakin... Lisäks taistelin syömisjuttujen kanssa.
Mummi on tosi kova hössöttämään ja huolehtimaan ja se tykkää syöttää ihmisiä... Mutta enpä mä sitä estellykään yhtään enkä näköjään koko viikon aikana osannut sanaa "ei kiitos." Söinpä sitte semmosta suklaakuivakakkua ja vanukkaita ja pipareita koko viikon ja joooooooooooooooooooooooooooooooo. Mut puolustukseks sen verran, että olin niin älyttömän väsyny ja hajalla etten vaa yksinkertasesti jaksanu ja joo ketä huijaan. Ja vaa'alla käyn seuraavan kerran 28.12, en uskalla nyt ku en haluu pilata loman alkua.

Joo, ja sitte mulla oli opokeskustelu keskiviikkona. Juteltiin siinä niitä näitä ja sitten tuli puheeks motivaatio koulunkäyntiin ja miten mun opiskelu muutenkin sujuu... Sitten jostain syystä mainitsin sille, että joo, on ollu vähän vaikeeta ja sit se suostutteli mut kertomaan ja mähä kerroin. Kerroin sille kaikki masennus ja syömishäiriöjutut nii mitäpä tää opo tekee seuraavaks: alkaa selittää että no, eipä tuo sun syömihäiriö voi kovin paha olla, jos et oo kerta lääkkeitäkään siihen syönyt. Mun teki mieli siinä vaiheessa ponkasta ylös tuolilta ja joko lyödä sitä tai marssia ovet paukkuen ulos ja suoraan vessaan itkemään turhautumista!! Mä en suoraansanoen jaksa kuunnella sitä, että asia, joka on vaikeuttanu mun elämää noin kaks vuotta, on yhtäkkiä jotenki vähäpätönen, koska mä en syö siihen lääkkeitä ensinnäkään siks, että oon henkeen ja vereen niitä vastaan ja toisekseen siks ettei kukaan älypää koulupsykologi niitä mulle ees missään vaiheessa tajunnu tarjota! No, joka tapauksessa tässä vaiheessa mun kunnioitus kyseistä naishenkilöä kohtaan laski nollasta miinus kymmeneen. Sitten ihan vielä vaan asiaa pahentaakseen se alkaa puhuu mulle mun " huonosta " kunnosta. Että "joo, kyllä sun Anni pitäis liikkua enemmän, ihan jo ton selkäs vuoks" (kun mulla siis on selkäongelmia). Että joooooo, kuka sä oot mulle sanomaa yhtään mitään tai neuvomaan mun yksityiselämää? Mä tiedän, että mun kunto on heikontunut ja mulla on siihen syyni. Liikunnasta nimittäin on tullu mulle tosi vaikee paikka.. Se muistuttaa kaikesta, mitä ennen olin ja jotenki en pysty tai osaa kohdata sitä... Haluaisin nälkälaihtua ensin muutaman kilon niin sitten ois helpompi liikkuakin.

Mutta mä silti oon tehny päätöksen, että mä kyllä alan liikkua, kohtaan kaikki liikuntaan liittyvät negatiiviset tunteet ja koitan käsitellä niitä jotenkin, ja päästä sen yli, mitä joskus kävi. Hyväksyä sen, että ei, mä en enää juokse kahdeksaa kilometriä -25 asteen pakkasessa syömättä ensin kokopäivänä yhtään mitään, ei, mä en polje ensin puolta tuntia kuntopyörällä, tee tuntia lihaskuntoa ja sen jälkeen lähde juoksemaan tunniksi, ei, mä en vaan enää pysty. Mun pitää aloittaa ihan alusta, ihan puhtaalta pöydältä: jes, juoksin 500 metriä, kyllä se tästä lähtee!
Ja tän mä teen oman hyvinvointini ja oman laihdutukseni vuoksi, en siksi, että Opo sanoi mulle että ala urheilla ja käy lenkillä joka päivä joululomalla, niinkun se muuten sano.

Näihin tunnelmiin, hyvää alkavaa joululomaa, kellä sellanen nyt sattuu alkamaan! :)

we♥it.com

worried about tomorrow

Oon nyt viime viikon syöny tosi niukasti. Tää viikonloppu sit tosin kusi ja pahasti... Mä söin ihan älyttömästi herkkuja ja muuta sellaista, mitä ei ois pitänyt... Ja aina tällaisen putken jälkeen mun on vaikea motivoitua uudelleen ja uskoa taas että kyl mä pystyn. Alin paino mitä viime viikon aikana vaa'alta bongasin oli 71,4 kg ja olin kyllä tosi iloinen :) Nyt vaan en uskalla mennä vaa'alle ja äääää. Mut on pakko motivoitua uudelleen ja nyt tää blogi saa auttaa mua!

Uudenvuoden lupauksia kerron lisää sitten kun on sen aika, mutta voin jo nyt valottaa kahta niistä:

1. karkki-, suklaa-, sipsi-, popcorni-, limppari-, pähkinälakko koko vuoden (lisäks esim keksit, pullat ym paitsi jos on jotkut juhlat tms)
2. syön max 1000 kcal / pv.

Eli toisinsanoen jätän kaikki herkut pois (kuten yleensäkin olen yrittänyt) ja syön korkeintaan tuon 1000 kcal. Tähän 1000 kcal:n oon totutellu itteäni tämän ja viime kuukauden syömällä max 1300 kcal / pv. (tosin tässä on tapahtunut isojakin lipsahduksia)

Buu oon välillä kyllä niin surkee.


Ei mulla muuta, moimoi ♥








ps. meen ens viikoks mummin luo täyshoitoon purkaakseni koulustressiä, joten en oo täällä kirjottelemassa ja odotan että palatessani lukijoita ois ainakin yks eli esim sinä ;)

introducing me

Moi! Voisin alottaa esittelemällä itteni tässä mun uudessa blogissa :)

Olen siis Anni, asun itäsuomessa ja puhun oikeasti 'mie'-murteella, mutta kirjotan 'mä'. Tää on jo nyt mun kolmas blogi, aiemmat jätin erinäisistä syistä. Ajattelin alottaa uuden blogin vasta uutena vuotena, mutta nyt löyty hyvä sauma tälle, kun tarviin taas blogia tueks siihen, mitä käyn läpi joka päivä...
Kuten tuolla sivussa lukee, olen ysiluokkalainen tyttö, mutta mitä siellä ei lukenut tai ei lue, on se, että olen sairastanut syömishäiriötä ja masennusta koko yläasteen ajan. Tää on kasvattanu mua tosi paljon, enkä tunne itteäni millään muotoa vasta 15-vuotiaaksi.
Syömishäiriöni alkoi siitä, kun murrosikä alkoi kunnolla. Seiskan keväällä en tuntenu itteäni enää sopivaksi muiden hoikkien ja kauniiden tyttöjen ympärillä. Painoni silloin oli n. 65kg ja pituutta löytyi 167cm (nyt 168). Kesällä lopetin syömisen ja aloin juosta päivittäin pitkiäkin matkoja. Mun paino putos kesäkuun 65 kilosta nopeasti 57:n kiloon. Musta oli ihanaa kuulla päivittäin miten mä olin laihtunu ja kun jopa opettajat huomas sen ja liikunnan opettajakin tuumas että "Anni, sä olet laihtunut! ... Tai siis kun noita sun kasvoja kattoo..." Salaa olin aina tosi ylpeä noista kommenteista. Mutta sitten joulukuussa aloin lipsua, aloin väsyä täydellisyyteeni ja aloin lihoa, kun en vaan enää jaksanut. Päiväni olivat nimittäin olleet koko syksyn samanlaisia: juoksua, syömättömyyttä ja sen salailua, opiskelua hullunlailla, kotitöitä, hymyä... Jälkeenpäin kun ajattelin asiaa, en ymmärtänyt miten salasin pahan olon niin hyvin. Joulukuun 2009 jälkeen kuitenkin menetin otteen syömiseeni kokonaan. Tammikuussa 2010 painoin jo 60kg, vaikka olinkin tehnyt lupauksia laihtumisesta ja opiskelusta vuodelle 2010: muistan esimerkiksi helmikuun tavoitepainon joka oli 55kg. Tätä helmikuun tavoitepainoa en koskaan saavuttanut.
Helmi-maaliskuussa syömishäiriöni, jonka alkuvaiheen luokittelisin anoreksiaksi, koska parempaakaan sanaa en löydä, kääntyi BED:iin eli ahmimishäiriöön. Tänä aikana masennuin ja kaikki oli vaikeaa. Tätä aikaa en muista hyvin, koska kaikki oli sumua. Kävin psykologilla, mutta se ei auttanut mitään. Toukokuun lopussa painoni oli jo 79kg enkä osannut tehdä asialle mitään, en mitään.
Kesäkuussa loman alettua minä ryhdistäydyin : ajattelin, että hei, tämän ei tarvitse olla minä. En mä halua olla sairas ikuisesti, en halua olla surullinen ikuisesti. Sitten minä ryhdistäydyin: ensimmäisen lomaviikon jälkeen, siivosin huoneeni ja lähdin ulos lenkille. Mun kunto oli ihan uskomattoman huono, mutta mä tein lupauksen, että käyn koko kesän joka päivä lenkillä ja niin mä kävinkin. Kesällä mä pääsin irti mun masennuksesta - ainakin suurimmaks osaks. Syömishäiriö jäi ja nyt se hakee paikkaansa, se miettii mihin suuntaan kallistua. "Ilokseni" mä voin kertoa, että mun paino nykypäivänä on jotain 71-73 kilon väliltä ja suunta on alaspäin. Mä nimittäin edelleenkin inhoan itseäni enemmän kun kukaan musta osais kuvitella ja tiedän etten voi olla onnellinen, ennen kuin painan taas alle 60 kiloa. 55 kg syyskuun 1. päivään 2011 mennessä on mun maali, se on mun tavoitepaino ja mä aion saavuttaa sen!!!

Tää blogi tulee sisältämään siis paljon taistelua mussa vieläkin muhivan BED:in kanssa, mutta se tulee sisältämään myös mun elämää ja ehkä joskus jopa jonkun kuvan musta. Kaikkea mun "historiaa" en tietenkään saanut vielä tohon mun avaustekstiin tungettua, mut sitä sitten tulee tässä seuraavien postauksien lomassa ehkä lisää. Tervetuloa!