Se on jännä mite sitä tietää ettei voi elää elämäänsä täysillä ennenku näyttää tasan siltä miltä haluaa. Sen koko ajan tietää, muttei silti halua muutosta tarpeeks tehäkseen asialle mitään. Esimerkiks maanantaina oli hauskaa ku tie vei vähän teille tuntemattomille mut ois ollu vielä hauskempaa jos oisin eri kokoinen, koska sit voisin tehä mitä vaan. Vielä mie todellaki maailmalle persettä tässäki suhteessa näytän, vielä joku päivä mie jaksan vaa laihuttaa koko ajan niin kauan että ne tulokset näkyy eikä vaa sillee et pari päivää oon iha jeejee laihuttamine on jees ja sit syön pizzaa

do you have to make me feel like there's nothing left of me?

Se tunne, mikä syntyy siitä, että jätkä johon ite on ihastunu, tykkää kaikista kaverin facebookkuvista jossa hänen reenattu vartalonsa ja isot tissinsä pääsevät oikeuksiinsa, on suuri ja aika kantava motivaation lähde omaan ulkonäön muodonmuutokseen: "Joku päivä näytän itse vielä tolta, ja sitten, ehkä sinä päivänä, jätkät alkaa viimeinkin tykkäilee miunki kuvista."
Samoin minuu motivoi ajatus syksystä ja kotibileistä, joihin ostan kauniin ja vartalonmyötäisen mustan pikkumekon, jossa kaikki näkevät uuden ja kauniin vartaloni ja voivat ajatella "wau, mikä muodonmuutos" ja mielessään muistelevat viime syksyä jolloinka kuvailivat minua mieluummin sanalla norsu. Mikä siis ei ollut mukavaa. Jospa se viimein muuttuisi?

:)

En muista mitä, ja millon viimeks oon tänne kirjoittanut mut miu vaa teki mieli tulla tänne kirjottamaan taas jotain. Tai itseasiassa oon harkinnu alottavani taas bloggailun tännepäin uuestaan aktiivisemmin (vaikken kyllä tiedäkään lukeeks tätä enää kukaan, mutta kirjottaahan voi myös vain itelleen eikös:p).
Jokatapauksessa, aattelin kertoa että painan nykysin jotain sielä 67,5kg hujakoilla!:-) Se on miu mielestä aivan mahtavaa ottaen huomioon et tuommosta lukua ei näillä suunnilla oo näkyny sitten kasiluokan :p Toisaalta taas oon vähän pettyny esim siihen että viikon takasen rippileirin aikana en laihtunu kiloa, vaikka niin toivoin aiemman kokemuksen perusteella. (aiemmilla kolmella leirillä oon aina laihtunu 1kg/leiri)
Lisäks oon nyt vajaan kahden viikon päästä lähössä kaverini luokse Saksaan melkein kolmeks viikkoa ja olin toivonut laihtuvani vielä vähän ennen sitä matkalle lähtöä... Toisaalta taas jatkan sitä semmosta lenkkeilyä ym "laihutusta" vielä sielläkin päässä ni en sit tiiä, eipä sillä kai oo väliä miltä näytän :D Sitä paitti tiiän et ne ihmiset pitää miusta just tasan tarkkaan sellasena mitä oon nyt, ja oon itseasiassa melkein 10 kiloo laihempi siitä mitä ne miut viimeks näki ni se on jo varmaan tarpeeks vaikuttavaa heiän mielestä ;)
Eikä miulla oikeesti oo enää mitään tarkkaa "laihtumisaikataulua" tai mitää muuta älytöntä, ainoo päämäärä on et viimeistään wanhoihi mennessä oon semmone ihana, hoikka, onnellinen, noin viitisen kiloa laihempi ;)
Mut kuha oisin ees hyväkuntonen ja onnellinen ja terve niin se riittäis :)

Sinänsä minuu pelottaa alottaa taas kirjottaa tämmöstä blogia jos syöksyn taas väärille poluille. Oon nimittäin nyt ainaki 99% parantunu syömishäiriöstä ja oon aika onnelline ym ja laihutan terveellisesti ja järkevästi ym.
Noh, katotaan mitä teen jatkossa tän blogin kanssa, i'll go with the flow tai semmosta ;) :D

Yks semmone juttu josta oon hirveen onnellinen, ja johon tuo uus blogin nimikin viittaa on, että pystyn taas juoksemaan!!!!♥ Siitä oon sanoinkuvaamattoman onnellinen :_)

Nyt ei tässä sen enempää, on juttuja tekemättä ja kute tääläpäi sanotaa "pannu jumissa". Heiba♥