thank you for loving me

Moi:)

Tänään oli ihan hyvä päivä. Ruokaa muhun upposi...
aamupalalla äidin tekemä pieni sämpylä margariinilla & juustolla (yleensä en tosin noita kahta samalle leivälle laita) & 150g jogurttia
klo 15.30: n. ½ pizza tai itseasiassa 1/4 osa kahta eri pizzaa, tonnikalaa ja kanaa.
17.00 -> noin 100g suklaata? ja sitte teetä ja mandariini.

Mut sit tänään kävin kans aikas pitkällä lenkillä (tai no aika pitkällä olosuhteisiin ja vaatetukseen nähen:D), joku semmone neljä kilometriä ehkä? Ei mitää kovin reipasta kävelyä, mutta lenkki ku lenkki:p

Aamulla kävin taas äidin kanssa kaupungilla ja ostin stabilo-tussit :p Yhteensä 45kpl, 25 ohutta ja 20 paksua tussia. Yhteensä 25,95€, tykkään niistä :-) ! Sit tehtiin kans ruokaostokset ja näin :) Itelle pistin 'säästöön' ens viikkoa varten kaikkee kevyttä, esim raejuustoa;) Se on hyvää ja tuossa kyseisessä rasvattomassa 'mallissa' on vaa 65kcal/100g :)

Sitte tein jotai ihmeellistä!!! NÄIN YSTÄVÄÄ!
Mä oon nimittäin kotikissaillut koko loman eli kaks viikkoa :p Viikko sitten maanantaita näin yhtä toista kaveria/ystävää ja meillä oli tosi hauskaa, mutta sen jälkeen en oo nähnyt ketään muuta kun äidin, isän, veljen ja serkut. Kun tää kaveri nimittäin soitti joskus klo 16.30, olin jo ihan sillee jaa, en kyllä vastaa. Laitoin kännykän sitten kiinni. Sitten hää soitti äidin kännykkään ja äiti toi puhelimen mulle ja sit vastasin ja sanoin etten jaksa enää tänään lähteä minnekään. Sitten jatkoin datailua (okei, myönnän, pelasin simssiä, oon luuseri;D) ja sitte mua alko ahistaa. "Vittu oon kyllä säälittävä, ei oikeesti! Kello ei oo viittäkään, ei tää päivä vielä oo ohi!!!" Sit suljin Simssin, avasin kännykän ja soitin kaverille, "Hei, ethän vielä keksiny mitään muuta? Okei, mä tuun sinne!" ja sitten lähin! :-- ) ! Ja meillä oli kyllä tosi kivaa ♥ Tää kyseine kaveri oli koko loman Kokkolassa isänsä luona, mut nyt tuli kotiin :)

^Tän takia mä rakastan J:tä. Se ei oo ikinä vaatinu mua muuttumaan, se tietää mun huonot päivät, se tietää etten aina jaksa nähdä ihmisiä, mut se ei koskaan luovuta mun suhteen. Se rakastaa mua juuri näin, ja ymmärtää omalla tavallaan. Aina en osaa arvostaa sitä tarpeeks, enkä ikinä osais kuvata sanoin, kuin paljon mä arvostan sitä ja sen ystävyyttä. J on sellanen ihminen, jota en tuu koskaan menettää :) Me tullaan olee ystäviä aina, vielä vanhoina mummoinaki:) Mä tiärän sen ! Ja se pitää mua kauniina, ja se kertookin sen. Aina se sanoo, miten hää on aina ollu mulle kateellinen mun kasvoista ja vaikka mistä... Syömishäiriöstä se tietää, siinä se ei osaa auttaa eikä tiedä miten menetellä, eip. Mut kyl se yrittää.
I ♥ U

Mutta millon musta on tullut tälläne? Millon lopetin elämisen? Lähtiessä isäkin huikkas sohvalta: "Mitä, onko sulla elämäkin?", kun en tällä kertaa ehtinytkään kantaa tälle puita. Mä en nimittäin oikeesti tee koskaan mitään; oon vaan kotona, oon koneella, katon telkkaria, siivoan, syön, angstaan, lenkkeilen, soitan pianoa, makaan, luen. Kukaan ei tekstaa mulle, kukaan ei soita, koska ne tietää jo, ettei musta oo mihinkään. Ainoo poikkeus on tää J, joka nyt taas soitti <: J on poikkeus. Se on ihana♥ Ja ärsyttävä, ja ihana. Tavallaan musta on ihanaa, ettei se oo luovuttanu mun suhteen. Toisaalta pahina päivinä ainoo tunne on, vittu jätä mut rauhaan, haluun homehtua yksin. Se kyselee mua lenkille, vaikka sen pitäis jo tietää että mä en lähe. En lenkkeile. Paitsi yksin. Joskus lenkkeilin sen kaa... Se oli sillon kun meni hyvin.... Mut ehkä 2011 on erilainen. Ehkä mä taas lähden J:n kanssa lenkille ja annan ihmisten lähestyä mua =)

Ehkä, ehkä, ehkä... :) Vuosi 2011, here I come!!!♥