why do we do that, why do i do that?

Moi kaikki. :) Ensiks, tervetuloa uudet lukijat, ootte tärkeitä joka ikinen ♥

Mummilassa meni ihan kivasti ja samalla vitun huonosti. Tuli liikuttua ja myös syötyä. Mulla menee kauheen huonosti tällä hetkellä. On paha mieli, itkettää. Mut silti kaikki on tavallaan hyvin. Tästä saattaa tulla pitkä postaus, en vielä tiedä.

Aloitetaan huonoista ja ikävistä asioista, jotka painaa just nyt.

Ensinnäkin mummilassa ollessa tää mun täti (anteeks, pakko täsmentää, täti 27v:D) jutteli kaikenlaista. Laihutusjutut jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen, puhuttiin siitä kun hän on (kans) nuorena laihuttanut paljon, erilaisina kuureina, ja paino on heitellyt tosi paljon laidasta laitaan ja miten hää nyt taas laihduttaa ja bla bla bla. Sit puhuin sitä et joo, itekin alan viimeistään lukioaikoihin taas urheilemaan enemmän, jotta voin toteuttaa haaveeni näyttelijän urasta ja sanoin että miten näyttelijöiden pitää olla laihoja, urheilullisia ja hyväkuntoisia. Täti sanoi jotain että "No onhan niitä isokokoisempiakin olemassa!". Ei se sitä ehkä sillee tarkottanut mut en mä tiedä.
Sit puhuttiin myös mun veljestä ku se on semmonen rimpula eikä oikeastaan syö. Täti oli hirveän huolissaan veljestä, joka loukkas mua. Tai jotenki että mä oon sairastanu syömishäiriötä kohta kaks vuotta ja hää ei oo huomannu sitä, mutta veljestä pitää huolehtia kovasti vaikka sillä ei oikeesti oo mikään vikana? Tavallaan se on tietysti hyvä et kaikki luulee mun olevan tosi itsevarma ja onnellinen ja sinut itteni kanssa just näin. Eipähän käy vaikeeks.

Mut kyl mun syöminen näyttää sairaalta kun sitä kattoo ulkopuolinen. Syön tosi paljon (tai no tuolla söin) ja sit näytän koko ajan ahistuneelta ja surulliselta. Kyl täti ja mummi useaan otteeseen kysy että mikä on hätänä. Keksin siihe sit aina jotai et sattuu mahaan ja/tai väsyttää.

Sit seuraava asia mikä mua ärsyttää ja loukkaa. R. Se teki mulle oharit. Taas.
Sen piti tulla meille su-ma väliseks yöks, oltais pitkästä aikaa saatu olla kahestaan ja jutella ja näi, sit tarkotuksena oli myös katella yhessä Oscar gaaloja ja näi, mut ei väkisi. Mua niiku vituttaa ja väsyttää ja lähestulkoo itkettää tää tilanne mut toisaalta mitäpä mä enää välitän? Mun vaan tekis mieli tilittää sille kaikki tää paska mitä muunmuassa se pistää mut tuntemaan. Tunnen itteni ihan paskaks sen lähellä, en vittu jaksa! Sit kuitenki koko aja ollaa sillee jee mä rakastan sua oot mun paras kaveri ikinä ja bla bla bla. Vittu.

Sit sanomattakin selvä että mua ahdistaa ja vituttaa maanantai 28. päivä. En oo pudottanut painoa yhtään ja oon ihan läski rumapaska mut silti laitan ne kuvat ja mitat vaikka mikä olis. Ihan sama just nyt.

Mut sit niihin kivoihin juttuihin.

Mulla on ihmisiä jotka tavallaan pitelee mua pinnalla. Mun teatterikaverit, ne on maailman ihanimpia♥ Meidän piti mennä huomenna yhdessä keilaamaan mut keilahallissa ei ookaan tilaa, niin mennään sit syömään K:n synttäreiden kunniaks ennen harkkoja ja siitä tulee ihanaa:-)
Ja sit V. ♥ Se pelastaa mun huomisen & maanantain (ainakin näillä näkymin) vaikka R feidas mut. Se tulee meille illalla ja sit me katotaan ne Oscarit, ei tässä mitään R:ää vittu tarvita! V riittää ♥ Muutenkin vietän nykyään kaiken aikani sen kanssa koulussa ja näin. Toivottavasti se vituttaa R:ää ees vähän.

Musta on kivaa että mulla on vielä ystäviä ja sukulaisia jotka tykkää musta näin. Tai ainakin suurimmaks osaks näin. Välillä vaan tuntuu että noita surun ja murheen aiheita löytyy enemmän kun näitä hyviä juttuja. Se on harmi.