Miten mukavaa onkaan kun aurinko paistaa Miten kivaa on kun saa nukkua pitkään Miten ihanaa on kun ei tarvitse tehdä läksyjä Miten helpottavaa on kun ei tarvitse mennä soittotunnille Miten helppoa on syödä ja löhöillä ilman huonoa omaatuntoa
Syömishäiriön sairastaminen ei ole helppoa. Loppujen lopuksi se et ole sinä joka päättää siitä miten syöt tai miten liikut tai mitä ajattelet itsestäsi, se on se tauti, joka kertoo sinulle miten toimia ja ajatella... Ja se on helvetin rankkaa.
Puhuimme tänään äidin kanssa kasvissyönnistä. Hän sanoi että toivoisi minun syövän lihaa muunmuassa sen takia, että se pitää pidempään nälän loitolla: "Siten ei tarvitse syödä koko ajan". Tää vähän kolahti, tuli sellanen olo että nonni, tässä sitä taas mennään: äiti todellakin tietää ettei tää oo mitenkään loppu. Mut tällä kertaa näyttelen paremmin, en romahda. En aio paljastaa itseäni.
Myöhemmin sitten tuli taas sellainen olo että tekis mieli syödä. No söin jogurttia ja ajattelin että syön banaanin. Sitten kuorin jo sen banaanin ja sit mun päähän nousi kaikuna äidin sanat "...ei tarvitse syödä koko ajan". Heitin sen banaanin roskiin.
Istahdin sohvalle katsomaan täydellisiä naisia, isäni havahtui horroksestaan sohvan nurkilta ja haki omenan. Isä rouskutti sitä omenaa siinä sohvalla kovaäänisesti, lihavasti, ahnaasti; se sai henkisen oksennuksen nousemaan mun kurkkuun. Kivahdin sille; "Etkö osaa pureskella suu kiinni!?". Mä vihaan sitä kun se on niin lihava. Koska mä tiedän olevani ihan samanlainen. Ja mä syytän siitä sitä... Sit se haki vielä leipää.
Kaikista eniten koko maailmassa vihaan sitä, kun syödään ilman että on nälkä. Isä tekee sitä ja vihaan sitä siks, ite teen sitä ja vihaan itseäni siks. Vihaan ihmisiä jotka ovat kuin mä. Vihaan niitä koska vihaan itteäni.
Anteeks, oli kyllä mielettömän erikoinen postaus.
ehkä länsimaissa on niin hyvä elintaso, että voidaan syödä vaikka ei olisi nälkä. mutta entä ne kehitysmaiden lapset, jotka ovat nälkäkuoleman partaalla?
VastaaPoistaajatteleppa niitä. älä näännytä itseäsi, olet kaunis♥
destruction: oikeessahan sä oot, niin se pitäis ajatella. mut syöminen täällä on niin erilaista, ei sitä tule joka päivä ajateltua tai vaikka tulisikin, ei sille mitään sen kummemmin voi tehdä:s eli valitettavasti nää kehitysmaan lapset ei liity mun syömiseen mitenkään, vaikka toki ehkä pitäis. ja joo, en näännytä, en ainakaan kuoliaaks:D
VastaaPoistaEi, älä viitti vihata isääsi, se on kuitenkin tehnyt ihan sairaan paljon sun eteen, vaikkei aina tule ajatelleeksi (ja toki välillä tuntuu, että vanhemmat ei välitä tai jotain, mutta välittää ne sitten kuitenkin). Musta ainakin tuntuu aina, ettei mulla ole vihaamiseen oikeutta ja siksi en haluakaan vihata.
VastaaPoistaSekava sepustus, mutta ehkä siitä saa jotain selvää :D
anonyymi: niin, kyllähä mä tiedän että se on tehny mun eteen paljon ja vaikkahan mitä(: välillä se vaan ottaa niin paljon päähän, sillon tuun purkamaan sitä tänne kun ei mulla oo ketään muutakaan kelle valittaa:-( mulla ois oikeus vihata mutta loppujen lopuksi ei niin montaa syytä sittenkään:p
VastaaPoista