Tänään oli omituinen päivä. Musta tuntui hyvältä näin? Olin sekasin näistä laihdutusjutuista ja mietin ruokalassa puolen päivän aikaan, että tarviiko mun tosiaan laihtua ollakseni okei. Sillä hetkellä seurasin sitä tunnetta, joka sanoi että ei, ei sun tarvitse laihtua. Sit mä söin ruokaa ja olin hetken aikaa onnellinen.
And the last known survivor stalks his prey in the night And he's watchin' us all in the eye of the tiger
Valitettavasti aina kun tällainen hetkellinen hyvän olon tunne iskee, siitä seuraa jotain pahaa. Yleensä se on vain julma pudotus todellisuuteen. Mä aina silloin tällöin kuvittelen voivani olla onnellinen tämän kokoisena ja näköisenä, kun aurinko paistaa ja ruoka tuoksuu hyvälle. Sillon mun pitäis muistaa, että mun aivot vain yrittää "pitää mut hengissä" niille luontaisella tavallaan. Tuntuu niin omituiselta bilsan tunneilla puhua tällaisista aivojen, aistejen ja hormonien automatiikasta joka käskee ihmisen kropan tuntea nälän ja haistamaan ruuan tuoksut voimakkaammin ja sillä hetkellä kuvitella että okei, nyt kun mä tiedän tästä, pystyn hallitsemaan sen, mutta käytännössä se ei ikinä toimi. Tulee jälkeenpäin sellainen heikko olo.
Tällä hetkellä mulla ei ole syömisistä paha olo. Nyt mulle on vaan taas auennut, että en mä tule 65 kiloa painamaan 28.2. Tuskin edes niin vähän ku 66. Mun pitää mennä päivä kerrallaan ja keksiä joku toimiva juttu. Tän hetkinen tavote, joka tuntuu ees suhteellisen realistiselta, ois 63-64kg 31.3.11 mennessä (ensi-ilta). =)
Nyt riittää läskipuheet.
Toivottavasti teillä menee hyvin, heiheiii ♥
PST! Tajusin just että tää oli mun sadas postaus: -) SIISTII
Mullakin on noita puuskia, mut jälkeenpäin tuntuu kahta kauheemmalta :/
VastaaPoistaPitää vaan yrittää kovemmin :-)
elina, oikeessa oot:s koskaan ei piä luovuttaa ja aina voi yrittää kovemmin ja aina pitää yrittää kovemmin;-)
VastaaPoista