how familiar is that?

minä : Mites menee sielläpäi ilta?:)
R: Tulin justiisa L:ltä ja leivottiin äidin kaa huomista varten:p
minä: Jepsjeps:)
R: Siellä pääi?
minä: Huonosti
R: Miksi?
minä: Ku mie en jaksais olla mie. Inhoon itteeni. Oon läski. En osaa laihtua enkä jaksa mut miun on pakko enkä tiiä miten ja minuu väsyttää koko ajan ja en jaksa nähä ketään ja mie en oikeesti ymmärrä miks oon muka nii erilaine
R: Jos ei syö, ei jaksa. Kuinnii erilaine?
minä: Kyl mie syön ja se se ongelma vähä niiku onki. Mut mie kyllä aion lopettaa taas syömisen... Ja erilaine oon site, että kaikki muut on parempia ja jaksaa nähä ihmisiä eikä oo vaa aina kotona ja ne elää. Tällä hetkellä mie en kadu sitä että vietän kaikki illat kotona mut pelkään et joskus kadun sitä jälkeenpäin.
R: Voi miten ihanaa, siitä se ilo vasta alkaaki! Ja ei kaikki oo sellasia ja jos kotona oleminen tuntuu oikeelta, ni miks sitä pitäiskään katuu?
minä: Koska sen ei kuuluis tuntuu oikeelta. En haluis olla tämmöne erakko!
Mut sitä mie en kans ymmärrä, et miks kukaan ei tykkää miusta? Vaikka joskus yritänki, ja yritän kovaa, ni siltikää ei. Miusta tuntuu et se johtuu siitä ku mie oon nii läski. Ei kukaan tykkää semmosista.
* ei vastausta*
minä: Sori. Ei miun kuulu enää angstata siule mitää tämmösiä. Hankin jonku psykologin jos haluun jatkossa puhuu ongelmistani jollekki ihmiselle joka ei elä pelkästää netissä. Toivottavasti en pilannu iltaas
R: Elä pelkästään netissä?
minä: Blogi.
R: Okeoke. Mut ymmärrätsie miten ärsyttävää tuo on et sie alotat ja sit jätät keske?
minä: En mie jättäny mitää keske. Miulla ei oo mitää muuta sanottavaa. Miun päässä ei yksinkertaisesti liiku enää mitää muuta : 1 oon läski 2 miun pitää laihtua 3 en osaa 4 haluun poikaystävän 5 sitä ja kaikkee muuta varte miun pitää laihtua
R: Nonni sepä mukavaa! Mie en oikeesti enää tajuu tuota läski juttuu... Nytki oot taas laihtunu ties miten paljon...
minä: Mut kukaan ei oo sanonu sitä miulle.
R: Pitäiskö siitä sit aina sanoo?
minä: Ei, mut se on kiva kuulla. Mut iha sama, en mie puhu siitä enää. Haluun tehä tän iha yksin:)

Tyhmintä tässon se, että samankaltasen keskustelun oon käyny saman henkilön kanssa varmaan 200-300 kertaa vuoden aikana ja hulluinta se, että mun ei pitäis välittää enää koko tyypistä yhtään, koska en osaa puhuu sille enää kasvokkain kun jokasen hetken pilaa mun oma häpeä. Mun entisestä parhaasta ystävästä, jota ilman en voinu kuvitellakaan eläväni, jota ilman sain tuskin hengitettyä, on tullu nyt pelkkä tekstailu, mese ja riitelykaveri. Ja se on kokonaan mun vika, kokonaan tän sairauden vika.

En kuitenkaan aio enää koskaan mainita sanallakaan tästä koko aiheesta R:lle enkä kenellekään muulle paitsi teille. Mä lopetan syömisen ja ne saa kysellä miksen enää syö ja kun ne kysyy, mä sanon että kaikki on hyvin, mulla vaan ei oo nälkä. Mä haluan olla laiha, haluun laihtua paljon pienessä ajassa ja kukaan ei voi estää mua. Eikun ei, mä haluan että mua estetään! Niinku viimeks. Kasin talvella, mun kaveri meni puhumaan huolestuneena terkkarille mun tilanteesta. Sit ne yritti kaikki parantaa mut. Psykologi ja kaikki. En mä parantunut, itseasiassa se niiden rimpuilu ei auttanut yhtään, mut siitä, että joku hakee sulle apua sun puolesta, sä tiedät olevasi paras.