"Tekeekö se sinut onnelliseksi?"

Normi päivä puolitoista vuotta sitten:

' Aamulla herään viideltä muka lukemaan ruotsin kokeeseen, mutta tosiasiassa herään vain yhtä syytä varten: huijatakseni äitiä. Olen jo keittänyt teetä, lirauttanut sitä kupin pohjalle ja kaatanut teen viemäriin, murustellut leipää lautaselle ja jättänyt valheelliset todisteet pöydälle: kukaan ei voi aavistaa mitään, tässä olen mestari... Pyöräilen kuusi kilometria vesisateessa kouluun, koulussa en puhu kellekään. Viittaan ainoastaan tunnilla, välitunnit istun yksin huoneen nurkassa ja kuuntelen musiikkia. Ruokatunnilla luokkatoverini lähtevät syömään, minä jään koulun käytävälle tekemään vatsalihaksia ja vahvistamaan pohkeitani. Pyöräilen vihdoin kotiin, olen ollut koulussa kahdeksasta kahteen. En ole syönyt koko päivänä yhtään mitään, nälkä kurnii mahassa. Kello on kolme, lähden juoksemaan. Neljältä olen taas kotona. Laitan ruokaa perheelleni, sotken lautaseni kanakastikkeella ja jätän sen pöydälle. Teen läksyt ja alan polkemaan kuntopyörää puolen tunnin ajan. Kun äiti tulee kotiin sanon iloisesti: "Olen tehnyt ruokaa, lähdetäänkö lenkille kun olet syönyt?" Äiti myöntyy. Lähdemme toiselle lenkille. Kun pääsen kotiin, menen omaan huoneeseeni ja alan tekemään vatsoja. Kello on yhdeksän, enkä ole syönyt koko päivänä mitään. Pesen hampaani, mutta varon nielemästä hammastahnaa: en halua yhtään kaloria, en yhtään, ja hammastahnassa on pakko olla edes yksi kalori. Pesen hampaat huolella ja varovasti, pesen suuni mauttomaksi. Kello on puoli kymmenen ja käyn nukkumaan. Minua heikottaa ja palelee mutta olen tyytyväinen. '

Muistelin tänään noita aikoja kaiholla. En enää ymmärrä miten tuohon olen pystynyt, mutta totuus on se, että elin noin kaksi kuukautta... Kunnes... Nojaa.
Mulla on ikävä noita aikoja.

Puhuin tänään sen ns. Pepin kanssa. Käytiin yhdessä kirjastossa ja näin. Sanoin sille että aion lopettaa taas syömisen, aion taas laihtua... En vaan tiedä että miten ja milloin.
Sitten keksin että alan taas pitää tiukkaa ruokapäiväkirjaa. Merkitsen ruokapäiväkirjaan aina syyn miksi olen syönyt esim nälkä, suru, tylsyys ym, sitten kirjoitan perään syömisestä aiheutuneita tunteita esim epätoivo, inho, oksetus, ähky, viimeisenä kirjoitan että tekikö ruoka minut onnelliseksi.

Haluan taas laihtua ja niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, haluan taas olla sairas pikku juoksuhullu anorektikko.