Say what you mean Tell me I'm right And let the sun rain down on me

Heissan kaikki, ihanaa oli tullu vähän kommenttiakin vaikka oon nyt harrastanu hiljaiseloa :(
Koitan selventää asioita vähän tähän.

Ensinnäkin tää mun kaveri oli meillä tiistaista perjantaihin yötä ja ke-to välisen yön meillä vietti toinenkin kaveri. Sanotaan heidän nimiksi vaikka Jonna ja Peppi, jos se tekisi selonteosta vähän helpomman:D
Eli siis tiistaina Jonna ja Peppi tuli meille ja monen naurun ja myös itkun täyteisen tunnin jälkeen kirjotettiin ne semmoset kirjeet että miltä meistä tuntuu. Itse kirjoitin seuraavalla tavalla ystävilleni:

Ei oo mielessä mitään.
Henki ei kulje.
Elämä ahdistaa.
Kuolema pelottaa.

On sellane olo, että haluis et joku pelastais muttei haluu siltikään tulla pelastetuks.

On ruma, ilkee ja vähän sydämetön olo.

Jollain tavalla on lohdullista kuulla kahden muunkin kynän rapina ja tietää, että tällä hetkellä, edes yhden ainoan harvinaisen hetken, en ole yksin.

On taas vaikeaa hengittää.

Miksei aina vois olla näin? Miks on niin helppo rakentaa muuri ympärille? Miksi en vieläkään osaa kertoa mitä oikeasti ajattelen? Miks se ei kuulu muille? Miks se kuuluu vaan päiväkirjalle, nettikavereille ja miulle? Miks R:n on niin vaikee ymmärtää minuu? Miksen mie ymmärrä enää sitä? Miks se on muuttunu? Miks se ei voi olla se paras ystävä, jonka mie halusin sen aina ja ikuisesti olevan? Miksei voi olla ihmistä, joka haluu vaan miut? Miks miks miks.

Miks tääkin opiskeluilta kusi totaalisesti? Miks ihmisten on niin vitun vaikee ymmärtää toista? Miksei salaisuuksia sanota ääneen? Miks oletetaan valmiiks etä kukaan ei kuitenkaan ymmärrä?
Somebody tell me, why i'm on my own, if there's a soulmate for everyone.

Miks jotkut asiat on helpompi sanoa englanniks? Miks jotku tunteet on pakko laulaa?
Miksei voi linnottautua omaan huoneeseen, itkeä ja kuolla pois? Miksei voi nukkua sataa vuottaa odottaen onnea saapuvaks?

Miks ihmiset on niin ilkeitä? Entä pinnallisia? Materialistisia? Välinpitämättömiä? Miks on helpompi kirjottaa kun puhua? Miks on helpompi esittää kysymyksiä kun vastata niihin?

Ja lopuks: MIKS AINA, vittu AINA, PITÄÄ OLLA NII HELVETIN VAIKEETA?


Jonna vastasi kirjeeseeni:

Tiiän täysin tai oon jo pitkään eli oikeestaan aina TIENNY (joo mitä helvettiä selitän) miltä siusta tuntuu. Jos aattelet, ettei kukaan tiiä mitä aattelet, niin tiiän täysin ja aina mitä siun päässäs liikkuu! Et ees tiiä miten hyvin tunnen siut. Jos ehotan jotain ideaa, tiiän jo valmiiks suunnilleen miten suhtaudut siihen, mut silti kysyn että "no mitä oot mieltä ym" eli toisin sanoen voin vaan todeta että kyselen siulta turhaan. Etkäö oo todellakaan yksin! Miulle voi aina puhuu, soittaa, tekstata tai ilmestyy ovelle ilmottamatta tai mitä vaan, oon aina valmis puhumaan ja auttamaan:) Rakastan sinuu just tuollasena kun oot, et oo ruma, läski tai mitään muutakaan tuollasta, oot täydellinen Anni ♥ (ja tää kaikki on just mitä tunnen sinuu kohtaan)

♥ : llä Jonna


Peppi vastas kirjeeseeni:

Moi! Kuten Jonna, miekin oon huomannu miltä siusta tuntuu. Kuvittelet itestäs niin paljon vähemmän kuin mitä oot! Oot ihan älyttömän kaunis, ku joku luonnon kaunis malli! Varmaan nytki kuvittelet että tahon vaan mielistellä mut oon 7 luokasta asti kadehtinu siun ulkonäköä! Ihan tosi. :o En mielistele! Ja mie voisin hyvin kuvitella et moni poika vois olla ihastunu sinuun. Jotkut vaan ei ymmärrä siun persoonaa. Joskus 8 alussa ajattelin et katot minuu sillee: huoh... Mutta ootki osottautunu iha tajun avoimeks, rehelliseks ja ihanaks. +voisin olla siun kanssa useamminkin!! Sinuu ahistaa tavallista enemmän ku muita varmaan jos siulle on kerääntyny paineita enemmän eli tavoittelet täydellisyyteen! Riität tuollaisena tosi hyvin enkä haluis että pyrkisit kaikessa täydelliseks:( Koska oot esim laulamisessa ja lavalla täydellinen. Tai en mie osaa selittää, ehkä se liittyy tähän ikään. Kirjoitimpas oudosti, no kuitenkin oot miusta vaan niin ihana! Sit sie stressaat välillä liikaa. Oon huono kirjottamaan sori. Ää koita ymmärtää oon nolo!
+ sama se et vaikka en oo tuntenu sinuu yhtä kauan ku tyylii Emiliaa (keksitty nimi) mut voin avautuu 70% enemmä siulle ku sille! Moi.


Sit tosiaan Jonna ja Peppi kirjotti omat kirjeensä ja ne tulvi kans masennusta ja syömishäiriötä ja viimestää sillon tajusin etten oo ainoo siinä huoneessa, jolla on liian vaikeeta. Mut tosiaan nuo kirjeet johti avoimeen keskusteluun menneistä ja esim mun ja Pepin syömishäiriöistä. Me ollaan vähän niikun sairastettu yhdessä ja erikseen tän yläasteen ajan.

No joo, sit tosiaan keskiviikkona Peppikin tuli meille yöks ja oli iha kivaa, piti lukee matikkaa mut se jäi vähä väliin. Sitte torstaista perjantaihin Jonna oli vieläki meillä ja kylvettiin meidän ammeesssa ja saunottiin ja poltettiin kynttilöitä ja kuunneltii musiikkia ja juotiin saunakaljaa (joka oli pahaa) mut se oli iha ku jostai täydellisestä leffasta:-)
Sit perjantaista tähän aamuun olin isosleirillä ja siellä oli ihan okei vaikken voinu oikei liikkua ku onnistuin rikkomaan perjantaina selän jotenki mut joo, sitte kymmenestä kahteen tänää oli teatteria ja meni hienosti, sit menin kattomaan semmosta tanssiesitystä jossa oli mun kavereita ja sitte menin tän R:n luokse sieltä, pitkästä pitkästä aikaa. Saatiin selvitettyä meidän asiat ja musta tuntuu että se on mun paras ystävä taas ♥ Rakastan sitä.

Asiat on siis jotenkin paremmin kuin hyvin hyvin pitkään aikaan, mutta toisaalta en vieläkään tiedä mitä tuntea itseäni kohtaan. Haluan laihtua, mutta motivaationi on hukassa. :( Kyllä se sieltä varmasti silti palaa, voisin syödä koko loppu kuukauden vaan jotain keittoja ym. Kuulostaa tarpeeks iisiltä.

Tää teksti on sekavaa ja oon pahoillani mut oon hirveän väsyny. Käyn nyt nukkumaan, luen teidän muiden kuulumisia myöhemmin, nyt halusin vain tulla ilmoittamaan että hengissä ollaan!:)