i know the right words to say, like "i don't feel well", "i ate before i came"

Mä halusin nopeesti tulla kiittämään teistä kaikista♥
Jos nimittäin teitä, mun rakkaat yheksän lukijaa, ja tätä blogia ei olis, mä olisin tällä hetkellä syömässä jotain koska mulla on nälkä. Noi edelliset neljä sanaa saa sanoa mahdollisimman ilkkuvasti tai lapsellisesti lässyttäen: niin mä tän ajattelen nyt:
Mitä sitten jos mulla on nyt nälkä?! Mitä sitten jos mua pyörryttäiskin tänään vähän? Mitä sitten jos mua väsyttää, koska mulla on energiavajetta? Tän pitäis olla mulle tuttua, nälän pitäisi olla ystävä kuten vuosi sitten. Onneks mä tiedän vastaukset noihin kysymyksiin ennestään : Ei mitään väliä, jos mulla on nälkä nyt. Ei väliä, vaikka olisi kuinka kova nälkä : Se menee ohi ja se tarkoittaa, että musta tulee taas laiha!!!! Nälkä on tästä lähtien maailman paras tunne maailmassa, se kertoo, että jotain tapahtuu! Entäs sit jos pyörryttää? - Mä käyn istumaan! Otan kiinni jostain pöydän kulmasta, juon vettä, ja odotan että se menee ohi! Helppoa? Mitä jos väsyttää tai on kylmä siksi, ettei syö? - Nukkuu. Yksinkertasesti nukkuu. Mä tein sitä tosi paljon viime vuonna. Kun oli nälkä ja olin kotona ja käynyt jo lenkillä, mä kävin nukkumaan. Sit se helpotti. Ja jos on kylmä, pistää enemmän vaatteita päälle! ;) Sitä varten ne on.
Mä tiedän kaikki vastaukset, mä tiedän miten tää pitää tehdä. Nyt se on enää kiinni siitä, oonko tarpeeks vahva tai "huvittaaks mua".
Tässä vaiheessa te, mun ihanat, parhaat lukijani, astutte kuvaan:) Kuten jo tuossa sanoin, olisin nyt syönyt muutakin kuin ne ananaksen palat, joita kaavailin eilen illalla, mutta sitten muistin tän blogin ja muistin miksi mun pitää kärsiä pienestä nälästä nyt : koska mä olen kärsinyt niin kauan näistä kiloista ja siitä, mitä ne on tehnyt mulle. Kärsiny siitä, mitä ruoka on tehnyt. Mun on raskasta liikkua (ei oo mikää kovin helppo juttu saada +71 kiloa kohotettua juoksuaskeliin), ikävä olla... Mut joo. Onneks mä ajattelin asiaa, enkä rynnännyt suoraan alakertaan syömään! Tän on nimittäin pakko onnistua tällä kertaa, koska jos ei, se luultavasti menee taas siihen, että mä masennun, alan syömään, lihon vielä lisää ja tapan itteni. Ei kaikkee voi jaksaa.
Ja sit noi valokuvat, mitä mä oon laittanut, ne motivoi mua! Mulla on sellanen olo, että 28.1. haluan laittaa sellasen kuvan, että siinä näkyy, että mä olen tehnyt töitä!! Haluan siihen ihailevaa ja tsemppaavaa palautetta ja aaah♥ :)


.... Vielä joku päivä kaikki on hyvin.