kuka ymmärtäisi minua, kuten sinä?

Löysin päiväkirjani sivuilta runon, jonka olen kirjoittanut 27.4.2010

Kuka tuntisi suruni jos en minä,
tietäisi tuskani nimeltä?
Suutelisi kyyneleeni pois,
antaisitko sinä minun levätä?

Kyyneleet ovat kulutettu, jääneet matkani varrelle.
Mutta mitä teen nyt kun ne on loppu, juuri nyt kun niitä tarvitsen,
puhdistamaan sieluni ja kasvoni

Taivaalta tippuu pisara yöhön, kai enkelit kuulevat minut
Varjoihin yön piiloudun nyt,
kun kaikki on rikki ja särkynyt

En näe ihmisiä ympärilläni,
tai ehkä he eivät näe minua
Kaikilla on kiire sateelta suojaan,
olen ainoa jo kastunut

Mietin, ovatko tytöt todella sokerista
vai miksi ne on niin hauraita?
Vai olenko minä ainoa tällainen,
jonka sydän suli sateen mukana?

Taivaalta tippuu pisara yöhön, kai enkelit kuulevat minut
Varjoihin yön piiloudun nyt,
kun kaikki on rikki ja särkynyt

Olen ihan koukussa tähän mun päiväkirjaan. Näin mä itsekin näen, mistä kaikki alkoi... Ymmärrän vähän paremmin itseäni, tai no, minä yritän ymmärtää.
Tosin tää teksti on sellaista, että mun tekis mieli puida tätä asiaa jonkun kanssa. R:n kanssa. Ehkä joskus... Kun hänellä on aikaa.