i don't know what to do

Mua hävettää ku oon nii paska iha tosissaan arvioimaan mitään, mitä syön, nytkin voi olla et valehtelen silmät päästäni. Aamiaisen jälkeen söin koulussa (FAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAIL) puolikkaan perunan, uunikalaa, normisalaattia, porkkanasalaattia vähä & vettä. Ai nii ja ruisleivän, tietysti ilman margariinia. Tänään en ole liikkunu nimeksikään, mitä tassutellu vähä kaupungilla ja portaita ylös alas koulussa ja tuskin tänään liikunkaan. Syy : verestävät rakkulat molemmissa jaloissa ♥ Sattuu. + Oon niin nälkäinen & väsynyt, etten voi edes kuvitella tekeväni lihaskuntoa.

Mua vieläkin pelottaa ku olen lähössä J:n luo joskus klo 18 maissa ja jäänki sinne yöks, nii siellä mä varmana syön jotain:-( Yhyy en taho. Mutku mulla vaa lähtee kaikki ajatustoiminta päästä ku oon siellä! Iha oikeesti J:n luona mä oon tottunu syömään paljon... Mä oon syöny siellä paljon 8- vuotiaasta asti, repikäähä siitä. Sitä se pitkä ystävyys teettää, jumittuneita tapoja.
Pssst, nyt mä oon sitte ilkee!;) Mulla onki nimittäi teille salaisuus: J on lihonut!!;)
LAPSELLISTA huutaa vihreä pieni mies mun korvaan, mutta iha tosi. Nyt kerron miks oon nii vahingonilonen tai ennemminki onnelline siitä tai sillee...

Elikkä joo. J on aina ollu pyöree. Sit toissakesänä mä aloin laihtua iha kunnolla ja J oli kaks viikkoa ulkomailla ja tuli sieltä +5kg painavampana. Mä olin niin ilone ja sillee haha, tunsin itteni kauniiks. Ja mä oon aina lohduttanu itteäni sillä, että vaikka J saa hienoja vaatteita, ne näyttää aina paremmalta mun päällä. Se oli fakta, koska mä olin laiha, se läski. Sitte tattadataattadaa, yks kappale ahmintapainotteista syömishäiriötä astu kuvioon ja pilas kaiken. Mä aloin lihoo kun hullu (+ 20 kg yhteesä) ja J alko laihuttaa ja sit se pitkään olikin hyvän näköne, harrasti iha vitusti urheilua (joka päivä juoksi, 5x/salilla viikko) ja söi... No, vähän vähemmän kun normaalisti. (Normipäivänä helposti yli 2200kcal) Ja kaikista ikävintä tässä oli se, ettei J sairastunu syömishäiriöön vaa laihutti muute vaa. Että vittu tunsin itteni petetyks, kun mä ponnistelin syömishäiriön, masennuksen ja ylimääräsen kahenkymmenen kilon kanssa ja J näytti vitun hyvältä ja kauniilta ja oli vieläpä ärsyttävän itseriittone ja ylpee ja samalla koko aja kuitenki dissas itteesä et vittu mä oon läski. Siinä meinas ihan tosi loppua meidän ystävyys, kun se oli nii täynnä sitä omaa lihaksikasta kroppaasa ja jätti mut itkemää yksin kotiin. En mä halunnu olla sen kaa, ku aina ku olin, tunsin itteni ihan paskaks.
Joka tapauksessa, nyt mulla on hyvä olo, ku ollaa suunnillee saman paksusia (no ei ihan vielä, mutta kohta) ja sit se lihoo ja mä laihdun! ♥ Sit asiat on niinkun niiden kuuluu olla, niinkun ne on ollu sen kahdeksan vuotta, kun mä oon J:n tuntenut. Sen pituinen se.

EDIT:

Kävin nukkumaan, nukuin tai olin puoliunessa ½ tuntia, en oo varma kumpaa, mut kuitenkin ja herätessä sitte olin tehny päätöksen: mä syön ennenku lähen J:lle.
Söin sitten lohikiusausta 120kcal:n eestä (nää oli niitä ihania pakkauksia, joissa kalorit annetaan valmiiks;p) ja siinä koko ruuassa rasvaa on vaa 3% ja kuituja 3% myös. Sitte söin hirmusen kasan jotai eilistä salaattia missä oli kaikkee mahollista niiku päärynää, juustoa, kurkkua, tomaattia ja sillee:) Se juusto vähän epäilytti, mut ai että se maistuki sit hyvältä se koko salaatti ja juuuu:p Nyt oon huomattavasti energisempi, ei palele, oon taas vähän itsevarmempi illan syömisiä kohtaan ja oon siedettävämpää seuraa. Ja musta tuntuu, että tää oli oikee päätös, koska jos en ois syöny kunnon ruokaa nyt, mä vetäisin siellä varmaa vaa jotai vaaleaa leipää ja jogurtteja koko illan. No thanks.
Pikasen laskusuorituksen jälkeen tänään oisin syöny yhteensä n. 400-420 kcal, riippuu paljonko siinä salaatissa oli sitte, mut joo....... Okei, sanotaanko että ainaki alle 600-700kcal tulis tänään. Katotaa. En tiiä, en jaksa tietää. Buäh. No ni, meikä menee ny J:lle.