how did i ever do that?

Nyt en oikeasti loppuviikkoon sitten syö. Oikeastaan.



Selaisin eilen vanhoja päiväkirjoja, kun en saanut unta. Uuteen kirjoitin "Se on nyt todistettu. Minä todella painoin puolen vuoden sisään ensin 65kg, sitten 58kg ja lopulta 75kg. Uskomatonta."


"25.7.2008, Anni 12v, kohta 13. Kotona itkin sitä, kun oon lihonu, ja sitä kun oon saman painonen kun äiti ja sitä kun oon kohta isompi kun äiti ja sitä kun isä vittuilee painosta. Itkin kahesti (vai kolmesti?) jättikyyneleiden kansas. Miun täytyy ihan oikeesti vähentää karkin syöntiä. Äiti sano että 2 kertaa viikossa on ok. Pitää myös syödä terveellisemmin ja juomana vesi. Hesen ranskikset saan unohtaa kokonaan. Miun on PAKKO laihtua. Painan 59,8kg!!!!!! VITTU MIKÄ LÄSKI PASKA. "


Mä oon koko elämäni pitänyt itseäni lihavana. Tai en koko elämää. Tuossa kohtaa, noina aikoina, lihoin jonkun verran, kun lopetin jalkapallon, kun alotin teatterin.



Sitten aina välillä väläytän:



"3.5.2009, Anni 13 & ½v. Mitä järkeä on tuhlata elämäänsä itseään inhoten? Miksi surra asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa? Eivät muut sinua kuitenkaan kritisoi ollenkaan niin pahasti kun sinä itse itseäsi! Tytöt, me ollaan kauniita!"

"10.9.2009, Anni melkein 14v. Olen läski. 167cm/65kg. Revi siitä, luuseri."

Vajaa kuukausi myöhemmin:

"6.10.2009, Anni jo 14v Söin liikaa; tää ei saa jatkua. Ei kukaan täysjärkinen laihduttaja syö illalla -paahtoleipää, patonkia -jacky-vanukas -muromysliä -neljä palaa suklaata ja yksi hedelmäkarkki MITÄ JÄRKEÄ!?!? tosta söis kolme ihmistä. En aio antaa sen toistua. Paino ja pituus tällä hetkellä 167cm/62,5kg. Ei hyvä. Tavoite alle 60kg. "



Tämän ja seuraavan merkinnän välillä tilanne on kärjistynyt, paino laskenut, sairaus pinttynyt päähän. Näihin aikoihin juoksin joka päivä tunnin eli n. 6-8km, poljin kuntopyörällä, tein lihaskuntoa...



"8.12.2009 Ne ei voi rankaista minuu suuttumuksella ja paheksunnalla, koska en tee mitään, mistä NIIDEN kuuluis olla vihaisia. Tässä tilanteessa vain minä pystyn olemaan vihainen ja paheksuva itseäni kohtaan. Moi, tiedän että musta on tullut Me, Myself and I, kyllä, myönnän sen, kukaan ei ymmärrä. Ei kukaan meistäkään. En jaksa aina ajatella saati sitten kirjata tämän päiväistä heikkouttani. Oikaisin jopa herkkulakossani parin piparin voimin. En jaksanut edes lenkille lähteä, saati laittaa ruokaa, jota en ollut kuitenkaan aikeissa syödä, saati lukenut matikkaa ja tehnyt tunnollisesti läksyt. Uusi sääntö on, että aina, ennen kuin pitkän harkinnan jälkeen päätän syödä jotain, päätän hilata itseni yläkertaan ja lukea tämän sekä kasan aiempia merkintöjä, ja sitten päättää uudelleen ja olla syömättä. Tässä muistilista: 1. Anni, muista, rukoilen: Inhoat itseäsi automaattisesti sen jälkeen, kun olet nielaissut suu palan, mitä se sitten onkaan. 2. Muista, hiljattain jopa porkkanan syönti sai sinut kuvottumaan. 3. Olet onnellinen myöhemmin, jos nyt pidättäydyt - ruoka ei katoa, sitä saat heti kun olet laiha! 4. Toistaiseksi ikinä et ole lopettanut syömistä ennen ähkyä ja itseinhoa jos olet syönyt muuna kuin määrättynä aikana tai muuta kuin määrättyä ruokaa 5. Mitä enemmän syöt, sitä enemmän saat juosta ja kuluttaa = sitä väsyneempi ja kiireisempi olet. 6. Olet henkisesti sairas, kärsit niin helvetisti. Niin helvetin paljon enemmän kuin muut. Mitä hyötyä siitä kärsimyksestä, näiden monen kuun tuskasta on, kun joka ilta tuhoat kaiken saavuttamasi ja kuukausi kuukauden tuskan jälkeen painat yhä 58-59kg?! Lue teksti uudelleen läpi. Ja vielä kerran. Hengitä pari kertaa syvään, kerää itsesi... Ja juo lasi vettä. "


Anoreksiaa? Vai mitä muutakaan. En tiedä... Ei jatkunut koskaan tarpeeksi kauan, että taudin oikea laita olisi selkiytynyt.


18.12.2009 "Meri, mikset vie mua, niin kun veit Julian ja ne kaikki muut... Hinnalla ei ole väliä, tapa mut, en välitä, mut tee musta laiha. Painan 61,2kg, tää saa nyt loppua ja paino pudota alas... Tai mä viillän mun vatsan auki "



"21.12.2009 Mie en enää tiedä mitä tehdä.. Paitsi jatkaa taistelua. Se on vasta alkamsassa. Se taistelu. Tätä en anna periks, saan kaiken mitä todella haluan. ANOREXIA, give it to me. It's already started, there's no way to stop. Beginning has been hard, so hard but still no change in my body. But the change is coming. I know it is. I will make it come. I'll push myself in to death, anything that makes me thin, makes me skinny. I want people to be worried about me. I want them to BEG me to eat. For a reason! Now they're worried for nothing at all. But I know, it will be deathly and it's going to be beautiful, perfect. Sooner or later."

Tuo teksti muuttuu noista päivistä lähtien vielä pahemmaks. Ja kyllä, minähän myös "viilsin sen mahani auki" kuten tuolla aiemmin uhkailin. Raaputin verellä ja hiellä sinne sanan, lopeta.

Noita on järkyttävää lukea jälkeenpäin, koska mä oon kulkenut niin sumussa tuon BED:in kanssa, unohdin mitä se alussa oli...

Ja päällimmäisin tunne päiväkirjoja lukiessa on katkeruus: miksen mä ole noin sairas enää?! Haluan anoreksian, haluan olla laiha tavalla jota muut ei ole!!!!!!!!!!!!!!!!!1111111

............


Oikeastaan haluan vain laihtua. Edes kymmenen kiloa. Se riittää.

Harmittaa kun mulla ei ole samanlaista itsekuria, kun mitä ennen oli.


27.12.2009

"Oi, huomenna lähen kyllä juoksee:)♥ En tiedä varmaan mitään parempaa tunnetta, kun se kun tulee uupunena pitkältä, rasittavalta lenkiltä! En sitten mitään! Ellei sitten joku kolmen kilon painon pudotus ja viikon paasto =) "


Jep. Tuosta paino nous nous nous nous nous aina 78 kiloon saakka. Jossain vaiheessa vaan lakkasin yrittämästä, masennuin ja söin.



Ps. Anteeks, mulla oli kappalejako ja kaikki kunnossa mutta ihana ihana blogger päätti vähän stailata mun tekstiö uuteen uskoon!