For the life that you led you had angels in your head, did you hear them singing in the end?

Tänää oli viimene läskipäivä. Tänää oli teatteria. Siellä oli ihanaa, niiku aina:) Huolenaihe: oon läski.

Kui P nostaa mut ylös lattialta tai kehtaa ees näytellä olevasa ihastunu muhun ku oon tämmöne? Kui se pitelee mua? Ei ei ja ei. Mä aion laihtua nyt kolme kiloa kahteen viikkoon. Aion aion aion. Rupeen liikkumaan iha hulluna ja syön niin vähän ku pyörtymättä pystyn.

Haluun olla jonkun arvoinen. Haluun miehen. Haluun et joku rakastaa mua. Kaipaan pojan kosketusta. Kaks vuotta on pitkä aika, eikö ookkin? Olisin valmis seurustelmaan, jos en olis näin läski ja jos sopivia kumppaneita olis tarjolla. Ehkä niitä ilmaantuu sit kun mä laihdun?

Musta tulee joku päivä vielä upee laiha ihana kaunis maailman paras näyttelijä. Musta tulee:-) Meen semmoseen näyttelijäkouluun(: Tää oli meiän teatterin ilmotustaululla ja mulle tuli sellane olo, että jos oisin vaikka viis vuotta vanhempi, ei tarvis kahesti kehottaa ni oisin jo tuolla! Tää on se mitä mä haluan tehdä, vaikka koko loppuelämäni!

"Näyttelijäntyön koulutukseen hakevan tulee olla 18 vuotta täyttänyt, hyvän fyysisen ja psyykkisen kunnon omaava, hikeä ja henkistä ponnistelua kaihtamaton, ryhmätyöhön kykenevä, näyttelijäntyötä ammatikseen ajatteleva tai näyttelijäntyötä intohimoisesti harrastava hakija. Valinnassa etusijalla ovat ne, joiden motivaatio ja halu työntekoon/näyttelijäntyön oppimiseen ovat korkealla. Valintakokeet, elämäkerta ja haastattelu ovat ratkaisevia."

Tän takia mun pitää alkaa parantaa mun kuntoa ja kaikkea itsessäni. Tää on mun maali, mun suurin haave. Elämäkerta ja haastattelu tulee oleen helppo juttu, valintakokeet ei niinkään, niitä varten mun pitää treenata itteni sikahyvään kuntoon ja laihaks ja kauniiks!