you know it tears me apart

Vanhojen valokuvien katsominen sattuu, mut silti en saa silmiäni irti niistä. Viime kesän rippileiri... Konfirmaatiopäivä... Saksalaisten vierailu täällä... Berliinin matka. En voi uskoa, että olen pilannut ne kokemukset ja muistot olemalla sitä, mitä olin ... Olen

Tässä olen mä mun konfirmaatiopäivänä...

Mä tulen varmaan koko loppuelämäni miettimään, miten mä päästin itteni tohon kuntoon, ja miksen tehnyt asialle mitään, vaikka tiesin rippijuhlien olevan tulossa.

Ja sit kun mä tarpeeks pitkään mietin, mä muistan että olin masentunut. Tämä viimenen kuva on otettu Berliinistä, mun tätini vessasta, viime syyslomalla, lokakuussa 2010.


Noi valokuvat repii mua sisältä. Kun mä nään kaikki hymyt, jotka eivät olleet aitoja, kun mä nään mun lasittuneen katseen ja kostuneet silmät. Mä oon ainoo, joka tietää ettei kaikki ollut hyvin. Se sattuu.

Tän pitäis olla mulle nyt herätys : en anna enää yhdenkään tärkeän hetken mennä piloille mun painon ja koon takia. En yhdenkään. Mä vittu laihdun.

Helmikuun tavoitteet on:

• 30 vatsaa aamulla & illalla (lähden hitaasti liikkeelle)
• vähintään 5 tuntia vapaa-ajan liikuntaa viikossa
• (opettelen oksentamaan ja) oksennan kaiken ulos jos syön enemmän kuin 1000 kcal päivässä.
• en syö herkkuja koko helmikuussa.

Tämä olkoon siis Herkuton Helmikuu.

En voi sietää itseäni. Olisin ihan oikeasti kaunis, jos tekisin parille asialle muutoksen... Niin kuin aionkin. Mun salanen unelma itseasiassa on ollu, että voisin joskus tän projektin loppuessa, eli joskus ensi syyskuussa, laittaa itsestäni kuvan tänne, jossa näkyy myös mun kasvot. Olishan se varmaan ihan kiva sillee teidänki nähä, kenen juttuja ootte seurailleet. Mutta en lupaa mitään, katotaan. Laitan sen kuvan joka tapauksessa vasta siinä vaiheessa, kun olen jättämässä blogimaailman...

Sit nopeet tän päivän kuulumiset:
Teatteritetti loppui ja viimenen päivä oli ihan mukava. Sain tosi hyvää palautetta henkilökunnalta ja silleen. Sit oon tänään syönyt ihan vitusti, enkä liikkunut yhtään kun oon vilustunut ja kipeä ja joo. En oo käyny vaa'alla tänään enkä käy huomennakaan, mä en halua tietää.


Ai niin. Nyt vasta muistin sen syyn, miksi edes koneen avasin. Tästä piti puhua. Jep.. Eli

Mä en tiedä millon viimeks oon tuntenut itteni viehättäväks tai kauniiks. Noihin valokuvamuistoihin nimittäin liittyy se suuri epävarmuus mun omasta ulkonäöstä ja kauneudesta poikien tai ylipäätään kenenkään silmissä. Mä oon niin yksinäinen, mutta en uskalla katsoa poikia edes silmiin vaikka muuten olen niin reipas ja sosiaalinen. Ja kaikki pojat, jotka edes yrittävät lähestyä minua millään muotoa, työnnän pois koska tunnen itseni rumaksi. Nyt kun tarkemmin ajattelen, viimeksi olen tuntenut itseni kiinnostavaksi tai viehättäväksi silloin kun seurustelin... Ja siitä on jo kaksi vuotta.

Tiukka Tammikuu

Tiukan tammikuun aikana tarkoituksena on

• elää kurinalaisesti
  
• käynnistää kuntoilu hiljalleen
• ottaa liikunta jälleen osaksi arkipäivää
  
• herätellä vatsa- & selkälihaksia pitkiltä päiväuniltaan
• painotavoite 28.1.2011 mennessä 67 - 68 kg

Tässä on nyt tämä, jota en vielä 28.12.10 tajunnut tehdä.



Kuvasta löytyyp kaikki oleellinen. Toi on just hetki sitten kuvattu ja taiteiltu tuoho nykyseen muotoon, ja tuohon painoon, minkä tossa näätte, kommentoisin sen verran, että onpaha jotain mistä ottaa... :-D

Jatkossa joka kuun 28. päivä sitten tosiaan jonkun tuon tapaisen laittelen. (:

it's so hard to care when you're this relaxed

Nyt siis mun uuden vuoden lupaukset, joista pidän kiinni aina kun mahdollista, ensimmäisestä ja toisesta kohdasta pidän kiinni aina.

• Herkkulakko, johon kuuluvat karkit, sipsit, popcornit, suklaa, pähkinät, jäätelö (paitsi heinäkuussa) sekä limpparit.
• Syön max. 1000 kcal / päivä
• Harrastan jonkunlaista liikuntaa/urheilua vähintään 30-45 min/päivä
• Opiskelen ahkerammin
• Nukun vähintään 8h yössä
• Pidän huoneeni ja samalla elämäni järjestyksessä
• Soitan pianoa päivittäin
• Oon sosiaalisempi, reippaampi ja mukavampi
• Saan edes yhden vaivaisen suudelman ennen vuotta 2012

Aion pitää noista kiinni, koska ilman noita, mun elämä on samaa paskaa, mitä viime vuonna ja sitä en enää kestäis.





tässä yläpuolella olevassa kuvassa ollaan vuoden 2009 puolella vielä, mutta kovaa kyytiä menossa joulukuuta jo. Tässä oon vielä tosi hoikka. En vaan tajunnu sitä sillon.



tässä samalla tavalla vielä 2009 talvea ennen uuden vuoden aattoa, mutta kuitenkin 8-luokalla. Tässäkin toi paita ihan roikkuu mun päällä.

Tässä oli semmonen, että olin just ahminut ja järkytyin siitä, ja aloin raaputtaa mahaani terävällä neulalla. Mahaan ilmestyi verellä sana, Lopeta. Siitä tuli arpi, mutta heti kun kipu unohtui, unohtui myös syy, miksi se siihen ilmestyi. Tässäkin turvotuksesta huolimatta en ole mikään kamalan lihava.



Tässä juuri joulun jälkeen, olen joku 59-kiloinen ja kuva otettu juuri kunnon syömätuokion päätteeksi.

Tämä on mun lempikuva. Kun katot tohon peiliin mun takana, näät mun treenatun pikkumahani ja sopivan kokoset tissit. Mun iho oli myös tosi hyvä, kun kehooni en päästänyt mitään ylimääräistä rasvaa. Tässä vielä joku 57-58kg.



Tässä olin jo menettäny otteen täysin. Tää kuva on otettu ahminnan jälkeen, muuten en olis noin iso vielä mahasta. 62-63kg.

Tässä alapuolella sitte maaliskuulta 2010, kun olin jo ihan BED:in kourissa ja lihoin lihomistani koko ajan enkä harrastanut minkään näköistä liikuntaa paitsi liikuntatunneilla.


Tämän näköinen (alapuolella) olin valitettavasti jo toukokuun 2010 alussa. Painoa mulla tuon kuvan ottoaikaan tai ainakin siinä lähiaikoina on ollut noin 76-77kg.



Kesäkuu 2010, 75kg.


Kesäkuu 75kg




3.12.2010, 72-73kg.


21.12.2010, 71kg.



Tämän päivän aikana teen vielä yhden postauksen, jossa olen tänään (en kyllä ole vielä ottanut sitä kuvaa). Joka kuun ensimmäisenä päivänä teen postauksena pienen yhteenvedon kuukauden tavoitteista, ja 28. päivä joka kuuta laitan itsestäni kuvan, painon, painoindeksin sekä mitat. Eipä mulla muuta nyt tällä kertaa:)