30.6.2011

it's hard to see a way out, isn't it?

Tuntuu kun oisin ihan yksin tässä omassa synkässä maailmassani, taas.

En vain osaa enää, en tiedä miten lopettaa. En tiedä miten hallita syömistä ja pakottaa itseni ulos lenkille tai minne vain. Oon väsynyt koko ajan koska miulla on niin huono kunto ja syön niin raskaasti: en jaksa edes siivota.

En löydä enää ees sanoja.

5 kommenttia:

  1. Voimia paljon ja koita piristyä, nyt on kesä :)♥ ja joka päivä ei tarvi rääkätä itseään, saa ottaa rennomminkin!

    VastaaPoista
  2. Voi anni :-( Kyllä se siitä, pienin askelin, alkaa taas sujumaan! Aina kaikki ei mee ihan putkeen, mutta huomenna on jo uusi päivä ja asiat voi tehdä toisin !
    Voimia ja halaus, oot ihana tyttönen♥

    VastaaPoista
  3. Tiedän tunteen.
    Mäkin pidin blogi-taukoa, koska olin niin väsynyt, en jaksanut kirjoittaa yms.
    Silloin mustakin tuntui, että olen yksin, mutta ei me olla.
    Me masentuneet tuetaan aina toisiamme täällä blogi yhteisössä, eikös vain? Jos tunnet yksinäisyyttä, muista että täällä on ainakin yksi joka tahtoo kuulla miten sinulla menee. :)

    Oikein kovasti tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
  4. kiitos kaikille tasapuolisesti kommenteista, kyl tää tästä, pakkohan se on... pienin askelin tosiaan koitan nyt edetä, ja päivän kerrallaan :)
    I ♥ U

    VastaaPoista

Thank you for cheering me up! ♥