Love, hate, Hate, love

Olen lähdössä äidin kanssa reissuun hyvillä mielin:) Aion muutenkin pääasiassa vain nauttia tästä lomasta, joka meille on nyt suotu! Kun koulu alkaa, alkaa tapahtua, mutta nyt yritän keskittää ajatukseni pelkille positiivisille jutuille:)

Miten mukavaa onkaan kun aurinko paistaa Miten kivaa on kun saa nukkua pitkään Miten ihanaa on kun ei tarvitse tehdä läksyjä Miten helpottavaa on kun ei tarvitse mennä soittotunnille Miten helppoa on syödä ja löhöillä ilman huonoa omaatuntoa

Syömishäiriön sairastaminen ei ole helppoa. Loppujen lopuksi se et ole sinä joka päättää siitä miten syöt tai miten liikut tai mitä ajattelet itsestäsi, se on se tauti, joka kertoo sinulle miten toimia ja ajatella... Ja se on helvetin rankkaa.
Puhuimme tänään äidin kanssa kasvissyönnistä. Hän sanoi että toivoisi minun syövän lihaa muunmuassa sen takia, että se pitää pidempään nälän loitolla: "Siten ei tarvitse syödä koko ajan". Tää vähän kolahti, tuli sellanen olo että nonni, tässä sitä taas mennään: äiti todellakin tietää ettei tää oo mitenkään loppu. Mut tällä kertaa näyttelen paremmin, en romahda. En aio paljastaa itseäni.
Myöhemmin sitten tuli taas sellainen olo että tekis mieli syödä. No söin jogurttia ja ajattelin että syön banaanin. Sitten kuorin jo sen banaanin ja sit mun päähän nousi kaikuna äidin sanat "...ei tarvitse syödä koko ajan". Heitin sen banaanin roskiin.
Istahdin sohvalle katsomaan täydellisiä naisia, isäni havahtui horroksestaan sohvan nurkilta ja haki omenan. Isä rouskutti sitä omenaa siinä sohvalla kovaäänisesti, lihavasti, ahnaasti; se sai henkisen oksennuksen nousemaan mun kurkkuun. Kivahdin sille; "Etkö osaa pureskella suu kiinni!?". Mä vihaan sitä kun se on niin lihava. Koska mä tiedän olevani ihan samanlainen. Ja mä syytän siitä sitä... Sit se haki vielä leipää.

Kaikista eniten koko maailmassa vihaan sitä, kun syödään ilman että on nälkä. Isä tekee sitä ja vihaan sitä siks, ite teen sitä ja vihaan itseäni siks. Vihaan ihmisiä jotka ovat kuin mä. Vihaan niitä koska vihaan itteäni.

Anteeks, oli kyllä mielettömän erikoinen postaus.

28.2.2011

Ei tässä paljoo muuta sanottavaa. Ei oikeastaan mitään muutosta, painossa sen verra että + 2kg

I don't wanna live this life without you,I don't wanna spend the night without you,I don't wanna know what it's like, I can't dream without you.

Mulla oli maaahtavin päivä ikinä ♥ Oikeesti, ah! Nyt kerron!

Eli lähin siinä enne kahtatoista syömään kamuleiden kanssa ja oltii semmosella seittemän hengen porukalla ja sit söin semmosen liikajuustoisen kasvisruukun ja sitte mentii Hesburgerin kautta teatterille (kun kävin ostamassa sieltä siis kahvia:D) ja sitte oli tosi kivat harkat ja energiaa oli! Sitte täti haki mut viiden maissa ja haettiin V meille ja sit käveltiin tunti kattomaan säbää ja kannustettiin kotijoukkuetta ja sitte äiti haki meiät kotiin enne yheksää ja käytiin kaupan kautta. Sitte katottiin Pretty Womania ja syötiin ja sitte V oli koneella ja mä yritin nukkua mut ei siitä tullu mitää:D Sit 00:40 lähettii alakertaa ja keitettii kahvia ja alettii kattoo Oscareita ja syötiin vähä lisää ja valvotiin koko yö!!!!!!!!! WAU ja sitte käytii nukkuu seittemältä, ite nukuin kolme tuntia, V muutaman minuutin pidempään:) Sitte äske käytiin äidin ja mun koiran kanssa retkiluistelee melkei tunti ja sain palkaks rakkulat jalkaan:'D Retkiluisteluradalla törmäsin yhteen henkilöön johon en olis todellakaan halunnu törmätä mut ei siitä sen enempää, tuli ja meni tää tilanne.
Huomenna lähetään äidin kanssa Kouvolaan, mennään kattomaan mummoa ja hiihdetään ja käyään kattoo sukulaisia ja sit yövytään semmoses hotellissa kun äidillä oli joku lahjakortti tai joku semmone:) Sitte loppuviikosta tulee kaveri yöks ja mennään varmaankii laskettelemaan ja sitä rataa:)

Ainoa huolen aihe on nyt enää vaan se, että millon alotan laihtumisen? Niin joo ja sit ne tän illan kuvat & mitat. Ja se että huomenna alkaa jo maaliskuu.

ruokaa ja sillai

muikeeta

hauvveli katteli meidän kanssa Oscareita;)

Heissan pupuset ♥

There'd be no problem if I'd always feel this pretty

Harvana päivänä tunnen oloani minkään arvoseks, mut on sit näitä kivempia päiviä kun olo tuntuu kivalta ja peilikuva on kaveri:-)

Sori näin turha postaus, ihanaa sunnuntaita kaikille, mä lähen syömään kavereiden kanssa ja pidän muutenkin hirmu kivan päivän! ♥

why do we do that, why do i do that?

Moi kaikki. :) Ensiks, tervetuloa uudet lukijat, ootte tärkeitä joka ikinen ♥

Mummilassa meni ihan kivasti ja samalla vitun huonosti. Tuli liikuttua ja myös syötyä. Mulla menee kauheen huonosti tällä hetkellä. On paha mieli, itkettää. Mut silti kaikki on tavallaan hyvin. Tästä saattaa tulla pitkä postaus, en vielä tiedä.

Aloitetaan huonoista ja ikävistä asioista, jotka painaa just nyt.

Ensinnäkin mummilassa ollessa tää mun täti (anteeks, pakko täsmentää, täti 27v:D) jutteli kaikenlaista. Laihutusjutut jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen, puhuttiin siitä kun hän on (kans) nuorena laihuttanut paljon, erilaisina kuureina, ja paino on heitellyt tosi paljon laidasta laitaan ja miten hää nyt taas laihduttaa ja bla bla bla. Sit puhuin sitä et joo, itekin alan viimeistään lukioaikoihin taas urheilemaan enemmän, jotta voin toteuttaa haaveeni näyttelijän urasta ja sanoin että miten näyttelijöiden pitää olla laihoja, urheilullisia ja hyväkuntoisia. Täti sanoi jotain että "No onhan niitä isokokoisempiakin olemassa!". Ei se sitä ehkä sillee tarkottanut mut en mä tiedä.
Sit puhuttiin myös mun veljestä ku se on semmonen rimpula eikä oikeastaan syö. Täti oli hirveän huolissaan veljestä, joka loukkas mua. Tai jotenki että mä oon sairastanu syömishäiriötä kohta kaks vuotta ja hää ei oo huomannu sitä, mutta veljestä pitää huolehtia kovasti vaikka sillä ei oikeesti oo mikään vikana? Tavallaan se on tietysti hyvä et kaikki luulee mun olevan tosi itsevarma ja onnellinen ja sinut itteni kanssa just näin. Eipähän käy vaikeeks.

Mut kyl mun syöminen näyttää sairaalta kun sitä kattoo ulkopuolinen. Syön tosi paljon (tai no tuolla söin) ja sit näytän koko ajan ahistuneelta ja surulliselta. Kyl täti ja mummi useaan otteeseen kysy että mikä on hätänä. Keksin siihe sit aina jotai et sattuu mahaan ja/tai väsyttää.

Sit seuraava asia mikä mua ärsyttää ja loukkaa. R. Se teki mulle oharit. Taas.
Sen piti tulla meille su-ma väliseks yöks, oltais pitkästä aikaa saatu olla kahestaan ja jutella ja näi, sit tarkotuksena oli myös katella yhessä Oscar gaaloja ja näi, mut ei väkisi. Mua niiku vituttaa ja väsyttää ja lähestulkoo itkettää tää tilanne mut toisaalta mitäpä mä enää välitän? Mun vaan tekis mieli tilittää sille kaikki tää paska mitä muunmuassa se pistää mut tuntemaan. Tunnen itteni ihan paskaks sen lähellä, en vittu jaksa! Sit kuitenki koko aja ollaa sillee jee mä rakastan sua oot mun paras kaveri ikinä ja bla bla bla. Vittu.

Sit sanomattakin selvä että mua ahdistaa ja vituttaa maanantai 28. päivä. En oo pudottanut painoa yhtään ja oon ihan läski rumapaska mut silti laitan ne kuvat ja mitat vaikka mikä olis. Ihan sama just nyt.

Mut sit niihin kivoihin juttuihin.

Mulla on ihmisiä jotka tavallaan pitelee mua pinnalla. Mun teatterikaverit, ne on maailman ihanimpia♥ Meidän piti mennä huomenna yhdessä keilaamaan mut keilahallissa ei ookaan tilaa, niin mennään sit syömään K:n synttäreiden kunniaks ennen harkkoja ja siitä tulee ihanaa:-)
Ja sit V. ♥ Se pelastaa mun huomisen & maanantain (ainakin näillä näkymin) vaikka R feidas mut. Se tulee meille illalla ja sit me katotaan ne Oscarit, ei tässä mitään R:ää vittu tarvita! V riittää ♥ Muutenkin vietän nykyään kaiken aikani sen kanssa koulussa ja näin. Toivottavasti se vituttaa R:ää ees vähän.

Musta on kivaa että mulla on vielä ystäviä ja sukulaisia jotka tykkää musta näin. Tai ainakin suurimmaks osaks näin. Välillä vaan tuntuu että noita surun ja murheen aiheita löytyy enemmän kun näitä hyviä juttuja. Se on harmi.

so you cant escape?

Oon nyt siis täällä mummin ja ukin luona ja ei tätä voi tännekään karkuun juosta. On ollu laihduttamisesta puhe yhden jos toisenkin kerran, mm. seuraavat tilanteet:

"Joo, kyllähän meistä yks jos toinenkin tämän pöydän ääressä tuntuu laihduttavan..."

"Mitä, ootkos sä jollain laihiksella sitte?"

"Saahan se Annikin toisen keksin ottaa jos haluaa, myö ei katota."

Ym. Miks kaikki vaan ajattelee jotain laihdutusta, ei mitään muuta?

No, motivaatio kasvaa tällästen myötä. Haluan laihduttaa

1. itseni vuoksi; minäkuvani ja hyvinvointini vuoksi

2. tulevan poikaystävän vuoksi; jotta joskus mahdollisesti ehkä saisin sellaisen

3. teatterin vuoksi; näyttelijänä mun pitää olla timmi ja hyväkuntoinen

4. ystävieni vuoksi; oon vammaillu tän syömisen kanssa jo reilu vuoden, haluan että mun kaverit näkee tuloksia

5. perheen ja kaikkien muiden laihduttajien & urheilijoiden vuoksi; ettei mun tarvii tuntea oloani niin pahaksi, kun muut puhuu urheilusta ja laihdutuksesta kun tiedän itse olevani kyseisessä "lajissa" vähintään yhtä hyvä.

Maaliskuussa syön aamupuuron lisäks vain hedelmiä. Enkä juo/syö maitotuotteita. Enkä syö leipää.

Kohta lähen pienen pienelle kävelylenkille. Miten ihmine voi olla näin väsynyt?