Ihanaa alottaa päivä sellasella fiiliksellä, että mä pystyn tähän taas ♥

Sit tajusin kanssa, että mulla on vajaa kaks kuukautta aikaa pudottaa vähä reilu viis kiloa, mikäli haluan olla ensi-iltaan mennessä nätti! Ensi-ilta on 31.3. (luulin että se oli siirtynyt myöhemmälle kevääseen.)

Nyt alan meikkaamaan, meen syömää aamupuuron ja luen saksan kappaletta. Heissan!=)

En tullu kertomaan sitä, että mulla menee vieläkin huonosti, tai sitä, että mulla on vielä syömäputki päällä: sen voitte päätellä "hiljaiselostani" itse. Tulin kertomaan sitä, kun ukki sano äsken : "Anniha se on laihtunna hirveesti!" Johon tokasin että "Enpäs." Hää jatko "No joo joo, kyllähän tuon nyt huomaa iha selvästi!", johon isä : "Noo, kun se on ny alkanu lenkkeilee enemmä." johon minä : "Joo, mä meen käymään ylhäällä..." Joku siis huomaa. Mutta mä en halua että ne huomaa NYT. Ei vielä, kun mulla on neljätoista kiloa pudotettavana, ei nyt!

Huomenna alkaa taas kerran uusi elämä. Huomenna on 800. Sitten 200. Sitten 400. Nyt mä taas pystyn tähän, ei enää yhtään hukattua kierrosta!

huomenna takas ruotuun!

Vaikka nää kaks päivää on ollu tuskasen surkeita ja säälittäviä mättöpäiviä, jona oon rikkonut leipä- sekä jogurttilakkoa, huomenna jatkan taas. Ei leipää, ei jogurttia, ei herkkuja, ja 2468:a mahdollisimman täydellisesti noudattaen. Kyllä mä pystyn:) Haluan pystyä, on pakko.

Ja sitä paitsi jos haluan sinne kampaajalle (jonne totta vie haluan), on paras laihtua neljä kiloa aika pirun äkkiä!:D Mieluiten ennen maaliskuun puoliväliä.

Tulin just lenkiltä, kohta teen vatsoja ja sit alan lukee niitä vuorosanoja huomiseks, jonka tekemistä oon aika tarmokkaasti koko ajan lykänny tuonnemmaks. Niin ja katon huomiset "esiintymisvaatteet" yms. Huomisesta tulee piiiitkä päivä. Toivottavasti pysyn siellä 400-500 kalorissa. Tän päivän kaloreita en uskalla laskea, mutta veikkaisin jotain kahtatuhatta, ehkä vähän vähemmän. Luultavasti syön kuitenkin vielä tänään jonkun iltapalan tms.

... Noni, nyt ryhdistäydyn. Alan tekee jotai. Heissan, tsemppejä murut, olkaa vahvoja ♥

i used to stand so tall i used to be so strong

Yritin käydä nukkumaan eilen kymmenen jälkeen... Sitä ennen sain läskiahdistuskohtauksen ja tein vatsoja ja lihaskuntoa ja join vettä. Sitten en nukkunutkaan koko yönä. Nousin viideltä ylös katsomaan telkkaria ja syömään aamupalaa... Siitä se syömine sit läks. Joo no mut joka tapauksessa, en siis menny kouluun ku oon nii vitun luuseri. En kestä itteäni. En jaksa. En kestä. En oo mitään.

Kyl mä täältä vielä nousen, mut millon? Millon mä taas jaksan? Millon mä uskon itseeni? Huomenna?

are you about to give up? - nope, never.

Tän päivän fiilikset selittyy parhaiten, ku lukasee tän.

Eli toisinsanoen, jos tajusit painaa tuosta punaisesta linkistä (;p), huomaat että syömisten kanssa takkuilee. Mua väsyttää ihan koko ajan ja ennen tuota kouluruokailua, mua pyörrytti ja heikotti älyttömästi. Sit mua alko koskee mahaan tuo ohra (oon kai ohralle allerginen koska näin on käyny ennenkin) ja sit kun pääsin kotiin oli taas nälkä, sit söin ton pizzan ja mua turhautti ja söinpä sitte vielä makaroonia ja vittu jee.

Tänään sain siirrettyä noita musiikkiopistojuttuja semmoseen suuntaan, ku ite halusin, eli toisinsanoe mun ei tarvii tänään enää mennä sinne tai ylipäätään tehdä yhtään mitään. Vaikkahan istuisin tässä koneella koko päivän, mitä väliä.

Masentaa. Miks mä oon tämmöne läski? Onks mut jotenki tuomittu epäonnistumaan?

Onks kukaan teistä alottanu joskus jonku dieetin, esim just 2468:n tai ABC:n ja sit se on alussa takkuillu eikä sitä oo oikei osannu noudattaa, mut sitte se onkin lähteny jonku parin viikon jälkeen sujumaan iha huomaamattaki hyvin? Ois nimittäi iha piristävää kuulla jotai piristävää:D Jooooo en tiijjä. En mä aio luovuttaa, en todellakaan, vaikka nyt vähän heikommin meneekin.



Adieu!

i miss the girl i used to be

Syyslomalla viime (koulu)vuonna (2009) kaverin perheen kanssa Vuokatissa. Oltiin siis viikko siellä suunnillee vaa urheilemassa ja meikätyttö paino yksin salille aamu kaheksalta kun kaveri jäi vielä nukkumaan. Noina aikoina mä urheilin. Nii joo, enkä suostunu syömään.


Paramoren keikalla oltiin samaisen kaverin kanssa, itseasiassa just R:n kanssa:-) Voi niitä aikoja. Kattokaa miten kapee mun naama on !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Angst, mut mä inhosin itteäni. Oltiin isän sillosella opiskelija-asunnolla Helsingissä ja sit ku siellä ei ollu muuta tekemistä, mä söin pinaattilettuja hillolla ja voi että mä inhosin itteäni niin paljon. Sit lukittauduin vessaan tekemään vatsoja.

Sit sen Paramoren keikan yhteydessä oltii se viikonloppu tosiaa Helsingissä, ja sit ku oltii päivä shoppailtu R:n kaa ja mentiin syömään, ni mä söin ensimmäisen KUNNON lämpimän aterian varmaan pariin kuukauteen kun käytii syömässä jossai ravintolassa ja R oli musta älyttömän ylpeä kun söin 6 kanapalaa ja riisiä, ja vieläpä koko lautasen tyhjäksi.

Mua harmittaa oikeesti aika älyttömästi ku noista laihuusajoista ei oo paljoo kuvia;< Ne kyllä motivois. Haluun olla taas tuommone mitä olin vähän reilu vuos sitten.