why do they make me feel so weak?

Kaks päivää putkeen olen syönyt. Miksi just nyt, miksi? Ylihuomenna on vaaka-, mittaus- ja kuvapäivä. Miksi nyt?
Huomenna en syö mitään. Tämän lupaan tai muuten...
jotain

Ja lupaan, en enää koskaan (tämän ja eilisen jälkeen) jätä ruokapäiväkirjaa täyttämättä häpeän takia.

Nyt mua väsyttää. Anteeks, oon surkee, moi.

(voin vaan toivoa, että paino perjantaina on edes 68,5kg, tuskin edes niin "VÄHÄN")

kuka ymmärtäisi minua, kuten sinä?

Löysin päiväkirjani sivuilta runon, jonka olen kirjoittanut 27.4.2010

Kuka tuntisi suruni jos en minä,
tietäisi tuskani nimeltä?
Suutelisi kyyneleeni pois,
antaisitko sinä minun levätä?

Kyyneleet ovat kulutettu, jääneet matkani varrelle.
Mutta mitä teen nyt kun ne on loppu, juuri nyt kun niitä tarvitsen,
puhdistamaan sieluni ja kasvoni

Taivaalta tippuu pisara yöhön, kai enkelit kuulevat minut
Varjoihin yön piiloudun nyt,
kun kaikki on rikki ja särkynyt

En näe ihmisiä ympärilläni,
tai ehkä he eivät näe minua
Kaikilla on kiire sateelta suojaan,
olen ainoa jo kastunut

Mietin, ovatko tytöt todella sokerista
vai miksi ne on niin hauraita?
Vai olenko minä ainoa tällainen,
jonka sydän suli sateen mukana?

Taivaalta tippuu pisara yöhön, kai enkelit kuulevat minut
Varjoihin yön piiloudun nyt,
kun kaikki on rikki ja särkynyt

Olen ihan koukussa tähän mun päiväkirjaan. Näin mä itsekin näen, mistä kaikki alkoi... Ymmärrän vähän paremmin itseäni, tai no, minä yritän ymmärtää.
Tosin tää teksti on sellaista, että mun tekis mieli puida tätä asiaa jonkun kanssa. R:n kanssa. Ehkä joskus... Kun hänellä on aikaa.

Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä ohi.

Vituttaa ja väsyttää, kaikki on niin saatanan turhaa

how did i ever do that?

Nyt en oikeasti loppuviikkoon sitten syö. Oikeastaan.



Selaisin eilen vanhoja päiväkirjoja, kun en saanut unta. Uuteen kirjoitin "Se on nyt todistettu. Minä todella painoin puolen vuoden sisään ensin 65kg, sitten 58kg ja lopulta 75kg. Uskomatonta."


"25.7.2008, Anni 12v, kohta 13. Kotona itkin sitä, kun oon lihonu, ja sitä kun oon saman painonen kun äiti ja sitä kun oon kohta isompi kun äiti ja sitä kun isä vittuilee painosta. Itkin kahesti (vai kolmesti?) jättikyyneleiden kansas. Miun täytyy ihan oikeesti vähentää karkin syöntiä. Äiti sano että 2 kertaa viikossa on ok. Pitää myös syödä terveellisemmin ja juomana vesi. Hesen ranskikset saan unohtaa kokonaan. Miun on PAKKO laihtua. Painan 59,8kg!!!!!! VITTU MIKÄ LÄSKI PASKA. "


Mä oon koko elämäni pitänyt itseäni lihavana. Tai en koko elämää. Tuossa kohtaa, noina aikoina, lihoin jonkun verran, kun lopetin jalkapallon, kun alotin teatterin.



Sitten aina välillä väläytän:



"3.5.2009, Anni 13 & ½v. Mitä järkeä on tuhlata elämäänsä itseään inhoten? Miksi surra asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa? Eivät muut sinua kuitenkaan kritisoi ollenkaan niin pahasti kun sinä itse itseäsi! Tytöt, me ollaan kauniita!"

"10.9.2009, Anni melkein 14v. Olen läski. 167cm/65kg. Revi siitä, luuseri."

Vajaa kuukausi myöhemmin:

"6.10.2009, Anni jo 14v Söin liikaa; tää ei saa jatkua. Ei kukaan täysjärkinen laihduttaja syö illalla -paahtoleipää, patonkia -jacky-vanukas -muromysliä -neljä palaa suklaata ja yksi hedelmäkarkki MITÄ JÄRKEÄ!?!? tosta söis kolme ihmistä. En aio antaa sen toistua. Paino ja pituus tällä hetkellä 167cm/62,5kg. Ei hyvä. Tavoite alle 60kg. "



Tämän ja seuraavan merkinnän välillä tilanne on kärjistynyt, paino laskenut, sairaus pinttynyt päähän. Näihin aikoihin juoksin joka päivä tunnin eli n. 6-8km, poljin kuntopyörällä, tein lihaskuntoa...



"8.12.2009 Ne ei voi rankaista minuu suuttumuksella ja paheksunnalla, koska en tee mitään, mistä NIIDEN kuuluis olla vihaisia. Tässä tilanteessa vain minä pystyn olemaan vihainen ja paheksuva itseäni kohtaan. Moi, tiedän että musta on tullut Me, Myself and I, kyllä, myönnän sen, kukaan ei ymmärrä. Ei kukaan meistäkään. En jaksa aina ajatella saati sitten kirjata tämän päiväistä heikkouttani. Oikaisin jopa herkkulakossani parin piparin voimin. En jaksanut edes lenkille lähteä, saati laittaa ruokaa, jota en ollut kuitenkaan aikeissa syödä, saati lukenut matikkaa ja tehnyt tunnollisesti läksyt. Uusi sääntö on, että aina, ennen kuin pitkän harkinnan jälkeen päätän syödä jotain, päätän hilata itseni yläkertaan ja lukea tämän sekä kasan aiempia merkintöjä, ja sitten päättää uudelleen ja olla syömättä. Tässä muistilista: 1. Anni, muista, rukoilen: Inhoat itseäsi automaattisesti sen jälkeen, kun olet nielaissut suu palan, mitä se sitten onkaan. 2. Muista, hiljattain jopa porkkanan syönti sai sinut kuvottumaan. 3. Olet onnellinen myöhemmin, jos nyt pidättäydyt - ruoka ei katoa, sitä saat heti kun olet laiha! 4. Toistaiseksi ikinä et ole lopettanut syömistä ennen ähkyä ja itseinhoa jos olet syönyt muuna kuin määrättynä aikana tai muuta kuin määrättyä ruokaa 5. Mitä enemmän syöt, sitä enemmän saat juosta ja kuluttaa = sitä väsyneempi ja kiireisempi olet. 6. Olet henkisesti sairas, kärsit niin helvetisti. Niin helvetin paljon enemmän kuin muut. Mitä hyötyä siitä kärsimyksestä, näiden monen kuun tuskasta on, kun joka ilta tuhoat kaiken saavuttamasi ja kuukausi kuukauden tuskan jälkeen painat yhä 58-59kg?! Lue teksti uudelleen läpi. Ja vielä kerran. Hengitä pari kertaa syvään, kerää itsesi... Ja juo lasi vettä. "


Anoreksiaa? Vai mitä muutakaan. En tiedä... Ei jatkunut koskaan tarpeeksi kauan, että taudin oikea laita olisi selkiytynyt.


18.12.2009 "Meri, mikset vie mua, niin kun veit Julian ja ne kaikki muut... Hinnalla ei ole väliä, tapa mut, en välitä, mut tee musta laiha. Painan 61,2kg, tää saa nyt loppua ja paino pudota alas... Tai mä viillän mun vatsan auki "



"21.12.2009 Mie en enää tiedä mitä tehdä.. Paitsi jatkaa taistelua. Se on vasta alkamsassa. Se taistelu. Tätä en anna periks, saan kaiken mitä todella haluan. ANOREXIA, give it to me. It's already started, there's no way to stop. Beginning has been hard, so hard but still no change in my body. But the change is coming. I know it is. I will make it come. I'll push myself in to death, anything that makes me thin, makes me skinny. I want people to be worried about me. I want them to BEG me to eat. For a reason! Now they're worried for nothing at all. But I know, it will be deathly and it's going to be beautiful, perfect. Sooner or later."

Tuo teksti muuttuu noista päivistä lähtien vielä pahemmaks. Ja kyllä, minähän myös "viilsin sen mahani auki" kuten tuolla aiemmin uhkailin. Raaputin verellä ja hiellä sinne sanan, lopeta.

Noita on järkyttävää lukea jälkeenpäin, koska mä oon kulkenut niin sumussa tuon BED:in kanssa, unohdin mitä se alussa oli...

Ja päällimmäisin tunne päiväkirjoja lukiessa on katkeruus: miksen mä ole noin sairas enää?! Haluan anoreksian, haluan olla laiha tavalla jota muut ei ole!!!!!!!!!!!!!!!!!1111111

............


Oikeastaan haluan vain laihtua. Edes kymmenen kiloa. Se riittää.

Harmittaa kun mulla ei ole samanlaista itsekuria, kun mitä ennen oli.


27.12.2009

"Oi, huomenna lähen kyllä juoksee:)♥ En tiedä varmaan mitään parempaa tunnetta, kun se kun tulee uupunena pitkältä, rasittavalta lenkiltä! En sitten mitään! Ellei sitten joku kolmen kilon painon pudotus ja viikon paasto =) "


Jep. Tuosta paino nous nous nous nous nous aina 78 kiloon saakka. Jossain vaiheessa vaan lakkasin yrittämästä, masennuin ja söin.



Ps. Anteeks, mulla oli kappalejako ja kaikki kunnossa mutta ihana ihana blogger päätti vähän stailata mun tekstiö uuteen uskoon!

päiväni kuvina

Tästä tulee piitkä postaus ja toivon että saan tähän paljon kommenttia:-)

Tulin siihen tulokseen että kerran sitä vain eletään, joten tässä postauksessa tulee olemaan musta kuvia naaman kanssa! Halusin varoittaa etukäteen, koska nimittäin ehkä löytyy myös niitä ihmisiä, jotka ei välttämättä haluais nähä mun naamaa... :D Tai en tiedä löytyykö, mutta päätinpä varoittaa kuitenkin, jos näin on.

Tää on tosiaankin päivä kuvina postaus ja jokaisen kuvan alle koitan laittaa jotain selostusta, että mitä siinä kuvassa tapahtuu=)

Nyt vähän jo jännittää, täst se lähtee;) Nyt tulee eka kuva!

Sehän on herätyskello. Juu, heräsin tänään siinä kakskyt yli yheksän:-)

Sillon ulkona näytti tällaiselta

Sitten hipsin alakertaan vaa'alle ja kattokaa mitä se näytti!!!!!!!!!! Tähän väliin aploodeja mulle!

Jep, minä se nyt olen. Näin yllättyneeltä näytin;) Ja näin uniselta vielä.

Anteeks kaikille niille, joille nämä kaks kuvaa, ylempi ja alempi, aiheuttaa pahoinvointia ja oksennusrefleksejen heräämistä.

Tässä mun aamupala:D En saanu kaikkea tuota jogurttia alas, valitettavasti kaikki mustikkapiirakka kuitenkin uppos.

Tässä Marimekon teekannu(;

Ja tuosta join aamupalan kanssa teetä:-) Pikkuveli antoi tuon synttärilahjaks mulle sillon joskus kun ne synttärit nyt oli:)

Aamupalaa syödessä katoin Gleetä. (IHANA OHJELMA)

Ja sen jälkeen "Syömällä seksikkääksi"-ohjelmaa

Kissani löysi uuden pesäpaikan;) Se oli tänään mun koiran kanssa niin sulonen kun ne leikki yhdessä ♥

Tältä näytin joskus yhdeltätoista, vähän jo heränneenä.

Ja tässä meikattuani.

Tämmöstä mulla oli tänään päällä:)

Mulla oli tänään jotenkin hirmu nätti, hoikka ja itsevarma olo:) Johtuu varmaan tosta vaa'an antamasta luvusta:)

Tässä näytän paljon laihemmalta mitä yleensä:D En valita tosin.

Tässä sitä mun eilen tekemää kasvissosekeittoa;) Se on oikeasti hyvää (!!) vaikka näyttääkin vähän... No, tommoselta.

Tässä pidettiin niin sanottua näytelmätaukoa:D:D

Ja sit söin pizzan, hups.

Nonniin. Sitten vaan kommenttia paljon kehiin!=) Ja jos joku nyt mut jostain kumman syystä tunnistais, niin please, ole kiltti ja kerro mulle mutta muuten pidä suus kiinni asiasta, tähän mun elämä ei kaadu.

Mulla oli siis tänään kaikin puolin hieno päivä, mitä nyt söin aika paljon liikaa, huomenna on taas koulua, väsyttää ja huonetta en siivonnut. Heippaa ♥

Ps. Niin joo, ja sit semmone juttu, että luultavasti taas tästä postauksesta eteenpäin piilotan aina kasvot, koska en mä halua näitä kuvia oikeestaa enempää laittaa. Se taas sit johtuu siitä, että "riski" kasvaa joka kuvan myötä;p

yesterday all my troubles seemed so far away

Eilen siis tosiaan olin R:n kanssa teatterissa ja sitä ennen kiinalaisessa ravintolassa syömässä.

Vaikka kovasti uhittelinkin syöväni mahd. terveellisesti siellä, eli toisinsanoen kasviksia ja tofua, ruokalistan muutoksen myötä tilasin kanaa ja kasviksia makeassa kastikkeessa (kuten aina).

R sitten tilasi kanaa currykastikkeella

teatterilla jouduttiin odottelemaan. Kuvassa mun kännykkä ja siinä nalle joka on väärinpäin:D

Tossa R lueskelee käsiohjelmaa ja taustalla näkyy meidän teatterin yleisölämpiötä;-)

Eilen siellä ravintolassa mulla oli sellanen olo, että olisin halunnut kertoa R:lle kaiken.. Taas. Selittää miks mua oksettaa vaikka mulla ei ole edes mahatautia, että se johtuu siitä, että olin juuri hetki sitten yrittänyt, onnistumatta siinä, oksentaa... Mua paino nää asiat koko sen reissun ajan.

Ravintolassa mun oli ensin vaikeaa saada ruoka alas, alkusalaatissa jo tökki ja olin täynnä, mutta sitten kun se riisi ja kana tuli siihen eteen, kyllä se uppos. Ja sit mä aina syön lautasen tyhjäks niin voitte kuvitella mitä se noilla annoskoilla sit tarkotti. Vitutti. Mun pitää opetella uus tapa "jätän lautasella aina jotain".

Huomenna ajattelin tehdä "päivä kuvina"- postauksen:) Näette sitten mun huoneen ennen ja jälkeen siivouksen, mikäli vaivaudun sen siivoamaan:D Sitten ehkä jotain paikkoja teatterilta, kun on yhdestä viiteen harkat ja raahan mun peipin sinne mukaan kumminkin.

Mä oon nyt vähän ristiriitaisessa tilanteessa näiden kuvien kanssa... Periaatteessa mua harmittaa 'salailla henkilöllisyyttä' mut sit taas nää kuvat on kaikki semmosia, että jos kuka vaan tuttu sattuis kohdalle, se kyllä tunnistais mut. Eli periaatteessahan se ois ihan sama?
Mut sit taas toisaalta mietin sitä, kun nettiin laitetut kuvat on aina semmosia, että ne ei poistu sieltä ikinä kun ne johonkin tallentuu, niin haluanko mä tässä vaiheessa "sinetöidä mun tulevaisuuden" ja tulla tunnetuks tyttönä joka joskus piti laihdutusblogia, jos tää joskus tulis 'julkisuuteen'? Tai siis kun enhän mä vielä tiedä mitä musta tulee isona, mutta kun mulla on haaveissa Idols ja vaikkahan mitkä näyttelijän urat, mistä sen tietää, niin eikö mun kuitenkin kannattais varoa? :D Tai siis jaa, en mä tiedä. Kuitenkin kuulee aina vaikka mitä... Joo toivottavasti musta ei koskaan tule mikään julkkis:DD:D:D Ja tuskin tulee. Joo.

No, huomenna sitten päivä kuvina postaus, nyt vähän väsyttää niin en jaksa sen enempää turista(:

Ps. Miten musta tuntuu että oon vähän pienempi jo kun tuossa 1.1.2011 otetuissa kuvissa? En tiedä, outoa.. Mut oonhan mä kuitenkin kaks kiloa pienempi... Okei, no sen ei kyllä kuulu näkyä vielä. Ehkä mulla on tosi vääristyny käsitys itsestäni.
(Mut ens perjantaina sen näätte, ja niin mäkin.)

Pps. Anteeks tosiaa kaikille niille, joile oon tuottanu pettymyksen omaottamien kuvien puutteen takia:-( Moni on kuitenkin varmaa just siks alkanu seuraa mun blogia, kun on niitä kuvia alussa ollut. Nyt tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos! (Tai näin mä luulisin :D)