you could be happy

Tiiän ettei tätä enää kukaan lue, mutta tuntuu hyvältä tehdä tää postaus ku on tavallaan selvinnyt tästä asiasta voittajana.

Nykysin kun ajattelen vanhaa elämääni, mitä tää blogi edustaa, on uskomatonta että se on voinut olla näin vaikeeta joskus. Ja tää <-, että oon oikeesti voinut painaa 75 kiloa, enemmänkin. Pahimmillaan muistaakseni 79. Se ei voi mennä jakeluun, ei tänä päivänä kun painan parhaana päivänä 66 kiloa ja paino vaan koko ajan putoaa kiireisen elämäntavan ja oikeiden valintojen myötä.

Joskus kymmenen vuoden päästä kun luen tätä blogia uudelleen, asia tuntuu vielä käsittämättömämmältä.

Onneksi tää on enää kaukainen muisto ja haamu. Syömishäiriöhelvetti ja masennus, itseinho.

Jos joku toinen, joka elää tuota paskaa nyt, mitä itekin oon elänyt, lukee tätä nyt, en voi sanoo siulle muuta kun että voimia ♥ Ja että hyväks se muuttuu.

<3:lla, sama, vanha-uusi minä.

Se on jännä mite sitä tietää ettei voi elää elämäänsä täysillä ennenku näyttää tasan siltä miltä haluaa. Sen koko ajan tietää, muttei silti halua muutosta tarpeeks tehäkseen asialle mitään. Esimerkiks maanantaina oli hauskaa ku tie vei vähän teille tuntemattomille mut ois ollu vielä hauskempaa jos oisin eri kokoinen, koska sit voisin tehä mitä vaan. Vielä mie todellaki maailmalle persettä tässäki suhteessa näytän, vielä joku päivä mie jaksan vaa laihuttaa koko ajan niin kauan että ne tulokset näkyy eikä vaa sillee et pari päivää oon iha jeejee laihuttamine on jees ja sit syön pizzaa

do you have to make me feel like there's nothing left of me?

Se tunne, mikä syntyy siitä, että jätkä johon ite on ihastunu, tykkää kaikista kaverin facebookkuvista jossa hänen reenattu vartalonsa ja isot tissinsä pääsevät oikeuksiinsa, on suuri ja aika kantava motivaation lähde omaan ulkonäön muodonmuutokseen: "Joku päivä näytän itse vielä tolta, ja sitten, ehkä sinä päivänä, jätkät alkaa viimeinkin tykkäilee miunki kuvista."
Samoin minuu motivoi ajatus syksystä ja kotibileistä, joihin ostan kauniin ja vartalonmyötäisen mustan pikkumekon, jossa kaikki näkevät uuden ja kauniin vartaloni ja voivat ajatella "wau, mikä muodonmuutos" ja mielessään muistelevat viime syksyä jolloinka kuvailivat minua mieluummin sanalla norsu. Mikä siis ei ollut mukavaa. Jospa se viimein muuttuisi?

:)

En muista mitä, ja millon viimeks oon tänne kirjoittanut mut miu vaa teki mieli tulla tänne kirjottamaan taas jotain. Tai itseasiassa oon harkinnu alottavani taas bloggailun tännepäin uuestaan aktiivisemmin (vaikken kyllä tiedäkään lukeeks tätä enää kukaan, mutta kirjottaahan voi myös vain itelleen eikös:p).
Jokatapauksessa, aattelin kertoa että painan nykysin jotain sielä 67,5kg hujakoilla!:-) Se on miu mielestä aivan mahtavaa ottaen huomioon et tuommosta lukua ei näillä suunnilla oo näkyny sitten kasiluokan :p Toisaalta taas oon vähän pettyny esim siihen että viikon takasen rippileirin aikana en laihtunu kiloa, vaikka niin toivoin aiemman kokemuksen perusteella. (aiemmilla kolmella leirillä oon aina laihtunu 1kg/leiri)
Lisäks oon nyt vajaan kahden viikon päästä lähössä kaverini luokse Saksaan melkein kolmeks viikkoa ja olin toivonut laihtuvani vielä vähän ennen sitä matkalle lähtöä... Toisaalta taas jatkan sitä semmosta lenkkeilyä ym "laihutusta" vielä sielläkin päässä ni en sit tiiä, eipä sillä kai oo väliä miltä näytän :D Sitä paitti tiiän et ne ihmiset pitää miusta just tasan tarkkaan sellasena mitä oon nyt, ja oon itseasiassa melkein 10 kiloo laihempi siitä mitä ne miut viimeks näki ni se on jo varmaan tarpeeks vaikuttavaa heiän mielestä ;)
Eikä miulla oikeesti oo enää mitään tarkkaa "laihtumisaikataulua" tai mitää muuta älytöntä, ainoo päämäärä on et viimeistään wanhoihi mennessä oon semmone ihana, hoikka, onnellinen, noin viitisen kiloa laihempi ;)
Mut kuha oisin ees hyväkuntonen ja onnellinen ja terve niin se riittäis :)

Sinänsä minuu pelottaa alottaa taas kirjottaa tämmöstä blogia jos syöksyn taas väärille poluille. Oon nimittäin nyt ainaki 99% parantunu syömishäiriöstä ja oon aika onnelline ym ja laihutan terveellisesti ja järkevästi ym.
Noh, katotaan mitä teen jatkossa tän blogin kanssa, i'll go with the flow tai semmosta ;) :D

Yks semmone juttu josta oon hirveen onnellinen, ja johon tuo uus blogin nimikin viittaa on, että pystyn taas juoksemaan!!!!♥ Siitä oon sanoinkuvaamattoman onnellinen :_)

Nyt ei tässä sen enempää, on juttuja tekemättä ja kute tääläpäi sanotaa "pannu jumissa". Heiba♥

fifteen to eighteen

Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa?
Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?
Olen semivege ja silloin kun jätin punaisen lihan pois, tein sen myös laihdutuksen takia. Alkuun se kai auttoikin mutta nyt olen jo niin tottunut ruokavaliooni etten tiedä vaikuttaako kasvissyönti enää mitenkään mihinkään. Voihan se tosin olla, että olisin tätäkin tukevammassa kunnossa jos punaista lihaa söisin.

Päivä 16: Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa?
Seiskaluokalla ihan tosissaan ensimmäisen kerran. Silloin painoa oli kertynyt vähän enemmän pituuskasvun loputtua ja en muutenkaan pitänyt vartalostani.

Päivä 17: Lempiruokasi?
Syön oikeastaan melkeinpä mitä vain, lempiruokaa on sen takia vaikea sanoa.

Päivä 18: Mikä ruoka on paheesi?
Herkut. Muun kanssa ei ole ongelmaa.

and now nine to fourteen

Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?
On valitettavasti. Se ei tunnu hyvältä, ikinä. Esim kun yhissä bileissä, hieman päissäni mutten tarpeeksi ettenkö olisi voinut loukkaantua, kuulin erään jätkän kuvailleen minua norsuksi, loukkaannuin siitä hirmu pitkäks aikaa tosi syvästi. Isäni myös piikittelee miuta syömisistä vaikken söis paljon ja jatkuvasti hokee että olen iso tyttö ja osan kyllä otan ihan suorana vittuiluna. Toisaalta kuulen myös kehuja kun olen pudottanut painoa (viimeks kuluneen viikon sisään mummini, ystäväni sekä yhen toisen kaverini vanhemmat ovat asiasta maininneet) ja toisinaan jopa saan kommenttia että olisin ihan hyvä näin. Valitettavasti kaikista helpoin uskoa ja kaikista selkeinpä mieleen jäävät vain ilkeät kommentit.

we♥it

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?
Herkuista, mutta nyt olen valmis siihenkin. Oon nyt loman päätyttyä tehny päätöksen että seuraavat 90 (nyt enää 89!) päivää syön säännöllisesti + vähän + ei herkkuja = paino putoaa. Koska sitten se on tehty ja voin vihdoin jättää tän taakseni :)

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?
Kaikkien painoa terveellisesti ja iloisesti ja "hitaasti mutta varmasti"- pudottavien blogit :)

Päivä 12: Mitä syöt yleensä?
Aamupalaks leipää ja/tai jogurttia. Jatkossa puuroa. Sit saatan koulussa syödä välipalaks hedelmää/pullaa tms/sämpylää/muksun ennen tai jälkeen lounaan. Sit iltapäivällä syön yleesä välipalan tai päivällisen, riippuen lounaan rakenteesta ja sit viel iltapalan. Ongelma on lähinnä se ku viimeaikoina oon syöny noitte lisäks esim karkkia/suklaata.

Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?
Terveellisin koska epäterveellinen ei johda mihinkään. Tai okei, se johtaa siihe että päätyy taas iha sinne alkuun ja siihe kierteesee mistä oon rimpuillu nyt puol vuotta irti eli paasto/nopee laihtumine -> ahminta -> BED-hirviö nostaa taas päätäsä pystyy -> masennus, lihomine ja sit taas kaikki alusta. Eli terveellisesti koska se auttaa oikeesti ja pitää miut elossa, elinvoimaisena ja onnellisena.

we♥it

Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi?
Urheilullinen, hoikka muttei laiha. Timmi maha ja peppu ja reidet, mutta pittää olla myös muotoja :p

we♥it