Tää on näitä päiviä kun ei olis tarvinnut nousta ylös ollenkaan. Välillä tuntuu että tätäkö varten herään aamuisin : syödäkseni?
En ole muuta jaksanu tehä kun syödä ja kattoa telkkaria ja vihaan itteäni siitä. Minuu väsyttää iha sikana, nyt pitäis vielä siivota ennenku V joskus viiden maissa hakee miut niille.
Tää bloggerpaska ei toimi kunnolla eli en nää mahollisia uusia kommentteja tällä hetkellä enkä edes teidän blogeja tai siis että en löydä miun blogilistaa täältä. Jee
Joo oon iha turvoksissa ja ruma ja väsyny ja laiska ja on kyllä paska olo joka vitun ikisellä tavalla.
Toivottavasti väsymys ja vitutus helpottuu tästä pikkuhiljaa.
Haluisin parantua jo tästä kirotusta taudista.
Nauttikaa työ ainaki Euroviisuista ja lauantaipäivästä(: ♥ ... mieki yritän
13.5.2011
HYVÄ SUOMI!
Katoin varmaa elämäni ensimmäisen kokonaisen jääkiekkopelin ja ei voi sanoo muuta ku että WAU! Seurasin sitä iha suu ja silmät pyöreinä ja kiljuin ja huusin ku hullu, ai että ne on hyviä!
Tästä voi tulla vielä hieno viikonloppu Suomelle, huomenna kato voitetaan Euroviisut ja sunnuntaina jääkiekon mm-kultaa!;-)
Huomenna meen V:lle ja katellaan yhessä Euroviisut ja tällee, sunnutaina sit varmaa J:lle yöks kattoo tuo peli:p
Joo ei miula mittää ihmeellistä, äiti leikkas tänää vähä hiuksia ja laitettii raitoja, ei mitää ihmeellisiä muutoksia mut hiukset näyttää terveemmiltä:) Olin koulun jälkeen R:llä hengailee, tehtiin mokkapaloja ja tällee:p Ne kyl oli vähä erikoisia mut ei se mitää:D
Oon ilone:)
Ps, ihanaa ku blogger toimii, oon ollu iha paineissa tänää koko päivän ku ei oo suostunu pelittää:S
Tästä voi tulla vielä hieno viikonloppu Suomelle, huomenna kato voitetaan Euroviisut ja sunnuntaina jääkiekon mm-kultaa!;-)
Huomenna meen V:lle ja katellaan yhessä Euroviisut ja tällee, sunnutaina sit varmaa J:lle yöks kattoo tuo peli:p
Joo ei miula mittää ihmeellistä, äiti leikkas tänää vähä hiuksia ja laitettii raitoja, ei mitää ihmeellisiä muutoksia mut hiukset näyttää terveemmiltä:) Olin koulun jälkeen R:llä hengailee, tehtiin mokkapaloja ja tällee:p Ne kyl oli vähä erikoisia mut ei se mitää:D
Oon ilone:)
Ps, ihanaa ku blogger toimii, oon ollu iha paineissa tänää koko päivän ku ei oo suostunu pelittää:S
12.5.2011
just thinking
Tänään oon miettiny syvällisiä asioita. Tähän laihutukseen liittyen siis...
Oon miettiny, että onko ees mahdollista laihuttaa jos ei syvästi joka tavalla vihaa itseään?
Koska kun mie herään aamulla ja katson peiliin, kyl mie näen itsessäni jotain kaunista. En aina, mutta joskus. Sillon mie hetkeks unohdan että en riitä edes itelleni tälläsenä ja että miun on pakko laihtua. Ja se pakko on siinä, että oon oikeesti ylipainoinen, surullinen siitä ja vielä kaiken lisäks huonokuntoinen.
Oon miettiny, että onko kova painonpudotus, itseinho ja masennus jonkinlainen erottamaton yhtälö, ilman yhtä ei ole toista ja niin edelleen? Itselläni sujui laihdutusrintamalla hetken paremmin kun vihasin joka asiaa itsessäni ja elämässäni. Pian sama inho ja masennus kääntyi itseäni vastaan, erilaisena syömishäiriönä.
Mie itseasiassa tykkään itsestäni nykyään joskus. Pidän elämästäni ja tavasta jolla elämääni elän. Tykkään joistain asioista kasvoissani, jopa joistain asioista vartalossani... Mutta kuitenkin tuo liikalihavuus on semmonen joka estää minuu elämästä täysillä.
Mut masennuksesta oon kuitenkin viimeaikoina päässyt yli, älä vain kysy miten - en todellakaan tiedä. Mut tuntuu että oon onnellisempi päivä päivältä, että näen valon jossai sen tunnelin päässä, vihdoinkin! Harmi vaan että nuo kilot on ne, jotka jäi.
Tunnen toisinaan kamalaa syyllisyyden tuntoa onnestani: etten ansaitsis sitä tällaisena ja että se kaikki on harhaa. Tuntuu myös, että en tiedä mitä onni on ja en osaa käsitellä sitä koska en ole tottunut siihen, tuntuu että kun nyt jotain hyvää tapahtuu, pian tapahtuu jokin käänne ja kaikki kaatuu taas päälle (näin se kyllä meneekin)... Sanon usein R:lle että tää onnellisuus tuntuu väärältä ja vieraalta ja oon ihan varma että kohta tapahtuu taas jotain kamalaa. Sillon se kysyy miulta, miks sie ajattelet noin, mikset sie anna ittes olla onnellinen ja elää?
Toinen lähestulkoon päinvastainen teoria, jota oon miettiny hiljattain, on se, että vaatisko miun paraneminen tästä BED:istä yksinkertaisesti sitä, että rakastaisin itteäni ja osaisin luottaa siihen että muutkin rakastaa minuu näin? Koska ainakin miulla BED:issä on kyse pitkälti siitä, että kun vihaan itseäni ja tunnen epäonnistuneeni ja tunnen itteni huonoks ja merkityksettömäks ja mitättömäks, sillon mie syön koska ruoka on se lohtu (niin tyhmää kuin se tietenkin onkin)... Että jos mie tavallaan pitäisin itestäni ja luottaisin siihen että oon ihan okei, miun ei tarvis syödä? Sit mie voisin laihtua tavallaan vaikka tietäisinkin että miun ei kenenkään muun kun itteni vuoks tarvii.. Sit tekisin sen ihan vaan itteäni varten ja tietäisin että ne syyt on oikeat...
Tätä ajatusta tukemaan miulle tuli mieleen Kaunotar ja Hirviö elokuva... Miten se Hirviö muuttuu komeaks prinssiks vasta kun Belle rakastaa sitä sellaisena kuin se on.
Miun paino junnaa samassa lukemassa ja en osaa enkä jaksa tehdä sille asialle mitään... Mie haluisin painaa 28.5. 70kg (tällä hetkellä aamupaino on useimpana aamuna 73kg) ja siitä eteenpäin pudottaa joka kuussa vähintäänkin 2kg. Tiedän että vaikeinta on se aloitus ja kun pääsisin rytmiin kiinni, loppu hoituisi kuin itsestään.
Tällä hetkellä vaikeinta tässä on se, etten enää usko pystyväni tähän. Olen jumittunut tilanteeseen, jossa tarvitsen muutosta ja minun on pakko laihtua 15 kiloa ollakseni onnellinen (ja tiedän sen, tää on totta, oikeasti), mutta en todellakaan löydä itsestäni voimaa lähteä taistelemaan noita kiloja itsestäni pois. En kestä enää yhtään epäonnistumista.
Oon miettiny, että onko ees mahdollista laihuttaa jos ei syvästi joka tavalla vihaa itseään?
Koska kun mie herään aamulla ja katson peiliin, kyl mie näen itsessäni jotain kaunista. En aina, mutta joskus. Sillon mie hetkeks unohdan että en riitä edes itelleni tälläsenä ja että miun on pakko laihtua. Ja se pakko on siinä, että oon oikeesti ylipainoinen, surullinen siitä ja vielä kaiken lisäks huonokuntoinen.
Oon miettiny, että onko kova painonpudotus, itseinho ja masennus jonkinlainen erottamaton yhtälö, ilman yhtä ei ole toista ja niin edelleen? Itselläni sujui laihdutusrintamalla hetken paremmin kun vihasin joka asiaa itsessäni ja elämässäni. Pian sama inho ja masennus kääntyi itseäni vastaan, erilaisena syömishäiriönä.
Mie itseasiassa tykkään itsestäni nykyään joskus. Pidän elämästäni ja tavasta jolla elämääni elän. Tykkään joistain asioista kasvoissani, jopa joistain asioista vartalossani... Mutta kuitenkin tuo liikalihavuus on semmonen joka estää minuu elämästä täysillä.
Mut masennuksesta oon kuitenkin viimeaikoina päässyt yli, älä vain kysy miten - en todellakaan tiedä. Mut tuntuu että oon onnellisempi päivä päivältä, että näen valon jossai sen tunnelin päässä, vihdoinkin! Harmi vaan että nuo kilot on ne, jotka jäi.
Tunnen toisinaan kamalaa syyllisyyden tuntoa onnestani: etten ansaitsis sitä tällaisena ja että se kaikki on harhaa. Tuntuu myös, että en tiedä mitä onni on ja en osaa käsitellä sitä koska en ole tottunut siihen, tuntuu että kun nyt jotain hyvää tapahtuu, pian tapahtuu jokin käänne ja kaikki kaatuu taas päälle (näin se kyllä meneekin)... Sanon usein R:lle että tää onnellisuus tuntuu väärältä ja vieraalta ja oon ihan varma että kohta tapahtuu taas jotain kamalaa. Sillon se kysyy miulta, miks sie ajattelet noin, mikset sie anna ittes olla onnellinen ja elää?
Toinen lähestulkoon päinvastainen teoria, jota oon miettiny hiljattain, on se, että vaatisko miun paraneminen tästä BED:istä yksinkertaisesti sitä, että rakastaisin itteäni ja osaisin luottaa siihen että muutkin rakastaa minuu näin? Koska ainakin miulla BED:issä on kyse pitkälti siitä, että kun vihaan itseäni ja tunnen epäonnistuneeni ja tunnen itteni huonoks ja merkityksettömäks ja mitättömäks, sillon mie syön koska ruoka on se lohtu (niin tyhmää kuin se tietenkin onkin)... Että jos mie tavallaan pitäisin itestäni ja luottaisin siihen että oon ihan okei, miun ei tarvis syödä? Sit mie voisin laihtua tavallaan vaikka tietäisinkin että miun ei kenenkään muun kun itteni vuoks tarvii.. Sit tekisin sen ihan vaan itteäni varten ja tietäisin että ne syyt on oikeat...
Tätä ajatusta tukemaan miulle tuli mieleen Kaunotar ja Hirviö elokuva... Miten se Hirviö muuttuu komeaks prinssiks vasta kun Belle rakastaa sitä sellaisena kuin se on.
Miun paino junnaa samassa lukemassa ja en osaa enkä jaksa tehdä sille asialle mitään... Mie haluisin painaa 28.5. 70kg (tällä hetkellä aamupaino on useimpana aamuna 73kg) ja siitä eteenpäin pudottaa joka kuussa vähintäänkin 2kg. Tiedän että vaikeinta on se aloitus ja kun pääsisin rytmiin kiinni, loppu hoituisi kuin itsestään.
Tällä hetkellä vaikeinta tässä on se, etten enää usko pystyväni tähän. Olen jumittunut tilanteeseen, jossa tarvitsen muutosta ja minun on pakko laihtua 15 kiloa ollakseni onnellinen (ja tiedän sen, tää on totta, oikeasti), mutta en todellakaan löydä itsestäni voimaa lähteä taistelemaan noita kiloja itsestäni pois. En kestä enää yhtään epäonnistumista.
10.5.2011
fuckin great
Joo, tänää on ollu paska päivä. Nyt vähän vuodatan.
Ensinnäkin aamu lähti 'täydellisesti käyntiin' kun heräsin kuudelta, väsytti, vitutti ja nälätti. Söin kaks pågen leipää ja jogurttia ja join teetä. Sit vitutti vielki enemmän.
Koululle lähin liian aikaisin isän kyydissä, lopulta olin koulun pihalla kl0 7.30, ovet aukeevat klo 7.55.
Kaks ensimmäistä tuntia oli fysiikkaa = tosi tuskasta. No, ei siitä sen enempää.
Sit oli ruotsin tunti ja meidän luokassa ois pystyny varmaa uimaan siinä vitutuksen meressä mikä siellä mylläs! Meiän luokanvalvoja on jotain sanoinkuvaamattoman ärsyttävää ja sit saatoin sille ehkä pikkasen väkättää vastaankin ja huusin kovaa ääneen luokassa et minuu kyrpii tää ja hää laittaa heti wilmaan jotai viestiä:DDD R:n kanssa alettii vaa nauraa sille, sen verra epäkunnioitettu nainen luokanvalvojamme on. Et okei, kyrpii? Varmaa maailman pahin sanavalinta, omg, hankippas ope elämä...
Nooo, sitte päästiinkin matikan kokeeseen ja meni ihan päin persettä! Tai okei, kaks vikaa tehtävää, en vaa jaksanu. Sit sen jälkee oli ruokailu ja söin iha älyttömästi liikaa. Vissii 8 pinaattilettua + kermaperunoita ja jotai ihme makaroonisalaattia? Sit mie muka päätin sillä hetkellä etten syö enää mitää.
Sitte enkun tunnilla saatii yllätyskirjotelman teko♥ Jes! Sit sen jälkee oli uskontoo ja se viel meni..
Sit kotona olin ennen kolmea ja suoraan jääkaapille. Mahaan uppos sitte loppupeleissä parin tunnin sisään riisifrutti, vähä jogurttia, 3 pågen leipää, ½ banaani ja saarioisten juustoinen kasviskeitto...... Hyvä minä.
Niin ja pianoo oon soittanu ehkä max 10 min ja huomenna on tosiaa se tutkinto... Mitä jos en meniskää sitä enne kouluun? Se ois kivaa.
Joo että nyt tällee nopeesti tiivistettynä: koulun eteen en oo tehny mitää, en oo tehny tänää mitää mitä ois pitäny, oon vieläki vittu kipee, oon syöny ku hevonen = oon pahalla päällä, väsyny ja pettyny itteeni.
Ainoa hyvä asia tässä päivässä oli Täydelliset naiset jotka katoin boxilta tänään. Se on maailman paras teeveesarja ja saa elämän näyttämään paremmalta ♥
Niin joo, sit kerron vielä sen että oon pelkkää selluliittia koko tyttö. Kädet, maha, jalat. Ei ihmekään ettei kelpaa kellekkään. No, kesällä teen asialle jotai. Tai huomenna, nyt en jaksa.
Morso ja sori ku oon tämmöne angstipaska
Ensinnäkin aamu lähti 'täydellisesti käyntiin' kun heräsin kuudelta, väsytti, vitutti ja nälätti. Söin kaks pågen leipää ja jogurttia ja join teetä. Sit vitutti vielki enemmän.
Koululle lähin liian aikaisin isän kyydissä, lopulta olin koulun pihalla kl0 7.30, ovet aukeevat klo 7.55.
Kaks ensimmäistä tuntia oli fysiikkaa = tosi tuskasta. No, ei siitä sen enempää.
Sit oli ruotsin tunti ja meidän luokassa ois pystyny varmaa uimaan siinä vitutuksen meressä mikä siellä mylläs! Meiän luokanvalvoja on jotain sanoinkuvaamattoman ärsyttävää ja sit saatoin sille ehkä pikkasen väkättää vastaankin ja huusin kovaa ääneen luokassa et minuu kyrpii tää ja hää laittaa heti wilmaan jotai viestiä:DDD R:n kanssa alettii vaa nauraa sille, sen verra epäkunnioitettu nainen luokanvalvojamme on. Et okei, kyrpii? Varmaa maailman pahin sanavalinta, omg, hankippas ope elämä...
Nooo, sitte päästiinkin matikan kokeeseen ja meni ihan päin persettä! Tai okei, kaks vikaa tehtävää, en vaa jaksanu. Sit sen jälkee oli ruokailu ja söin iha älyttömästi liikaa. Vissii 8 pinaattilettua + kermaperunoita ja jotai ihme makaroonisalaattia? Sit mie muka päätin sillä hetkellä etten syö enää mitää.
Sitte enkun tunnilla saatii yllätyskirjotelman teko♥ Jes! Sit sen jälkee oli uskontoo ja se viel meni..
Sit kotona olin ennen kolmea ja suoraan jääkaapille. Mahaan uppos sitte loppupeleissä parin tunnin sisään riisifrutti, vähä jogurttia, 3 pågen leipää, ½ banaani ja saarioisten juustoinen kasviskeitto...... Hyvä minä.
Niin ja pianoo oon soittanu ehkä max 10 min ja huomenna on tosiaa se tutkinto... Mitä jos en meniskää sitä enne kouluun? Se ois kivaa.
Joo että nyt tällee nopeesti tiivistettynä: koulun eteen en oo tehny mitää, en oo tehny tänää mitää mitä ois pitäny, oon vieläki vittu kipee, oon syöny ku hevonen = oon pahalla päällä, väsyny ja pettyny itteeni.
Ainoa hyvä asia tässä päivässä oli Täydelliset naiset jotka katoin boxilta tänään. Se on maailman paras teeveesarja ja saa elämän näyttämään paremmalta ♥
Niin joo, sit kerron vielä sen että oon pelkkää selluliittia koko tyttö. Kädet, maha, jalat. Ei ihmekään ettei kelpaa kellekkään. No, kesällä teen asialle jotai. Tai huomenna, nyt en jaksa.
Morso ja sori ku oon tämmöne angstipaska
9.5.2011
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Noni.
Kaks päätöstä:
1) Unohdan sen pojan. Nyt samantien.
Se sai tänään jo viimesen mahdollisuutensa vakuuttaa miut jostakin mut ei sitten, en oo siulle tarpeeks hyvä ja näemmä myös toisinpäin.
2) En enää ikinä lähde jahtaamaan ketään poikaa: jumalauta jos kiinnostaa niin jahdatkoon he vaihteeks minuu!
Ja niinhän se menee, jos poikaa kiinnostaa, niin se kyllä ottaa yhteyttä, kysyy mitä kuuluu ym! Metsästää vaikka puhelin numeron jostain ihme kautta jos se on siitä kiinni.
Oon varma (tai en varma mut leikin olevani ettei tuntuis niin pahalta) että joku vielä joskus tykkää miusta ja haluu olla miun kaa. Vaikka olisin vaan tämmönen ruma ja läski, ärsyttävä kovaääninen Anni. Yritän olla varma tästä asiasta sen takia, ettei miun tarvis satuttaa itseäni enää enempää.
Lisäks kolmas päätös jota ei oo pakko pitää : ei nuolemista kenenkään kanssa kännipäisenä koulujenloppuna. Tää tilanne saattaa toki muuttua;-) Noei. Sit sen alotteen pitää lähtee jostain muusta kun miun omista tyhmistä säälittävistä yrityksistä tulla hyväksytyks.
(miks se silti satuttaa et se lähtee fb:stä sanomatta sanaakaan?)
I'M BETTER OFF WITHOUT YOU.
Joo, mitäpäs muuta.
Se musiikinteorian koe meni ihan okei, se vaa oli sairaan pitkä se koe enkä jaksanu tehä sitä loppuun mut kyl se läpi menee - ehkä. :p
Huomenna on matikan koe, en oo lukenu enkä aiokaan lukea. Niin ja huominen koko iltapäivä menee pianoa soittaessa mut ei se mitään:-) Kohta on nekin tunnit ohi, enää keskiviikko ja maanantai ♥
Viikon päästä torstaina lähtö Detmoldiin, Saksaan(: Siellä on meidän ystävyyskoulu eli vaihto-oppilaat jotka oli täällä viime syyskuussa, nyt myö mennään sinne vastavierailulle:) Siitä tulee kivaa.
Yritän jaksaa nää viimeset koulupäivät tuon matkan sekä luokkaretken voimin niin ja tietysti sen tiedon turvin ettei koulua enää ole kuin muutama hassu päivä jäljellä. Valitettavasti se tieto ei kovin paljoa tällä hetkellä jaksa lohduttaa:( Koulumotivaatio on niin nollassa kun voi vain olla.
Hyvää viikkoa kaikki, koittakaahan jaksaa edes vähän paremmin kun mie ♥ (tai jos ette jaksa, älkää syyttäkö siitä itseänne vaan vaikka yhteiskuntaa tai jotain paskaa joka tekee koulusta niin helvetin vaikeeta)
Ps.
Sain hyvät naurut kaveriltani:D :
Anni sanoo:
Kaks päätöstä:
1) Unohdan sen pojan. Nyt samantien.
Se sai tänään jo viimesen mahdollisuutensa vakuuttaa miut jostakin mut ei sitten, en oo siulle tarpeeks hyvä ja näemmä myös toisinpäin.
2) En enää ikinä lähde jahtaamaan ketään poikaa: jumalauta jos kiinnostaa niin jahdatkoon he vaihteeks minuu!
Ja niinhän se menee, jos poikaa kiinnostaa, niin se kyllä ottaa yhteyttä, kysyy mitä kuuluu ym! Metsästää vaikka puhelin numeron jostain ihme kautta jos se on siitä kiinni.
Oon varma (tai en varma mut leikin olevani ettei tuntuis niin pahalta) että joku vielä joskus tykkää miusta ja haluu olla miun kaa. Vaikka olisin vaan tämmönen ruma ja läski, ärsyttävä kovaääninen Anni. Yritän olla varma tästä asiasta sen takia, ettei miun tarvis satuttaa itseäni enää enempää.
Lisäks kolmas päätös jota ei oo pakko pitää : ei nuolemista kenenkään kanssa kännipäisenä koulujenloppuna. Tää tilanne saattaa toki muuttua;-) Noei. Sit sen alotteen pitää lähtee jostain muusta kun miun omista tyhmistä säälittävistä yrityksistä tulla hyväksytyks.
(miks se silti satuttaa et se lähtee fb:stä sanomatta sanaakaan?)
I'M BETTER OFF WITHOUT YOU.
Joo, mitäpäs muuta.
Se musiikinteorian koe meni ihan okei, se vaa oli sairaan pitkä se koe enkä jaksanu tehä sitä loppuun mut kyl se läpi menee - ehkä. :p
Huomenna on matikan koe, en oo lukenu enkä aiokaan lukea. Niin ja huominen koko iltapäivä menee pianoa soittaessa mut ei se mitään:-) Kohta on nekin tunnit ohi, enää keskiviikko ja maanantai ♥
Viikon päästä torstaina lähtö Detmoldiin, Saksaan(: Siellä on meidän ystävyyskoulu eli vaihto-oppilaat jotka oli täällä viime syyskuussa, nyt myö mennään sinne vastavierailulle:) Siitä tulee kivaa.
Yritän jaksaa nää viimeset koulupäivät tuon matkan sekä luokkaretken voimin niin ja tietysti sen tiedon turvin ettei koulua enää ole kuin muutama hassu päivä jäljellä. Valitettavasti se tieto ei kovin paljoa tällä hetkellä jaksa lohduttaa:( Koulumotivaatio on niin nollassa kun voi vain olla.
Hyvää viikkoa kaikki, koittakaahan jaksaa edes vähän paremmin kun mie ♥ (tai jos ette jaksa, älkää syyttäkö siitä itseänne vaan vaikka yhteiskuntaa tai jotain paskaa joka tekee koulusta niin helvetin vaikeeta)
Ps.
Sain hyvät naurut kaveriltani:D :
Anni sanoo:
miks minuu vituttaa ja häiritsee niin paljon et se on tuossa onlinessa:(
oon iha kaheli
fuck my life
Moikka! Minuu väsyttää ihan kamalasti, sain viime yönä nukuttua tuskin ollenkaan. Neljänkymmenen minuutin päästä olis lähtö musiikkiopistolle ja miulla on musiikin teorian 3/3 koe enkä osaa yhtään mitään ja sitä ennen viimene pianotunti ennen keskiviikon 1/3 tasosuoritus soittojuttua ja voin kertoo etten oo soittanu sit keskiviikon jälkeen ollenkaan. Minuu vaa väsytttää iha kauheesti ja vituttaa tää väsymys ja osaamattomuus niin paljon. Vittu.
Tuun (ehkä) vielä illalla kirjottamaan jotai ilosempaa postausta.
Kiitos, anteeksi ja näkemiin.
Tuun (ehkä) vielä illalla kirjottamaan jotai ilosempaa postausta.
Kiitos, anteeksi ja näkemiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)