28.3.2011

28.3.2011


Please älkää sanoko mitään, tiedän kyllä. Tää kuukaus on ollut ihan kamala, en oikeesti oo muuta tehny ku syönyt, mutta tällä hetkellä uskon taas itseeni ja aion parantaa tapani! Näette kesäkuuhun mennessä muutosta, lupaan sen sekä itselleni että teille!
Tunnen itteni niin surkeeks ja säälittäväks. Mä pelkään että mun kaikki lukijat jättää mut kun oon niin paska. Laihdutusblogi ja silti en vittu laihdu yhtään vaan lihon.

Tänään on taas punnituspäivä. Mitään edistystä alaspäin ei oo tapahtunu, päinvastoin oon lihonut. No, illalla näätte.

Kivaa maanantaita kaikille!♥

25.3.2011

The Girl you just called fat? She's starved herself & lost 15kgs. The Boy you just called stupid? He has a learning disability & studies 4hrs a night. The Girl you just called ugly? She spends hours putting makeup on hoping people will like her. The Boy you just tripped? He is already abused enough at home. There's more to people than you think.


Olipa tärkee. Toi alku vaa kolahti:D Oon tässä koneella, mun kaveri, sanotaa vaix Peppi, nukkuu tos vieressä ni en haluu häiritä sitä näpyttelyllä;p

Kivaa viikonloppua kaikki♥

24.3.2011

Tää on viimenen kerta kun tuun itkee teille tätä, mut ei vittu oon lihonu-.- Nyt riittää tää, mä alan elää, mä alan laihtuu nyt. Piste.

valitsen yhden veneen joka soutais mut pois

Mistä sitä tietää muuttuuks nää asiat oikeesti koskaan. Anteeks kun oon niin huono, lupaan kirjottaa joskus tässä lähiaikoina mielenkiintosesti ja kivasti.

22.3.2011

"Tekeekö se sinut onnelliseksi?"

Normi päivä puolitoista vuotta sitten:

' Aamulla herään viideltä muka lukemaan ruotsin kokeeseen, mutta tosiasiassa herään vain yhtä syytä varten: huijatakseni äitiä. Olen jo keittänyt teetä, lirauttanut sitä kupin pohjalle ja kaatanut teen viemäriin, murustellut leipää lautaselle ja jättänyt valheelliset todisteet pöydälle: kukaan ei voi aavistaa mitään, tässä olen mestari... Pyöräilen kuusi kilometria vesisateessa kouluun, koulussa en puhu kellekään. Viittaan ainoastaan tunnilla, välitunnit istun yksin huoneen nurkassa ja kuuntelen musiikkia. Ruokatunnilla luokkatoverini lähtevät syömään, minä jään koulun käytävälle tekemään vatsalihaksia ja vahvistamaan pohkeitani. Pyöräilen vihdoin kotiin, olen ollut koulussa kahdeksasta kahteen. En ole syönyt koko päivänä yhtään mitään, nälkä kurnii mahassa. Kello on kolme, lähden juoksemaan. Neljältä olen taas kotona. Laitan ruokaa perheelleni, sotken lautaseni kanakastikkeella ja jätän sen pöydälle. Teen läksyt ja alan polkemaan kuntopyörää puolen tunnin ajan. Kun äiti tulee kotiin sanon iloisesti: "Olen tehnyt ruokaa, lähdetäänkö lenkille kun olet syönyt?" Äiti myöntyy. Lähdemme toiselle lenkille. Kun pääsen kotiin, menen omaan huoneeseeni ja alan tekemään vatsoja. Kello on yhdeksän, enkä ole syönyt koko päivänä mitään. Pesen hampaani, mutta varon nielemästä hammastahnaa: en halua yhtään kaloria, en yhtään, ja hammastahnassa on pakko olla edes yksi kalori. Pesen hampaat huolella ja varovasti, pesen suuni mauttomaksi. Kello on puoli kymmenen ja käyn nukkumaan. Minua heikottaa ja palelee mutta olen tyytyväinen. '

Muistelin tänään noita aikoja kaiholla. En enää ymmärrä miten tuohon olen pystynyt, mutta totuus on se, että elin noin kaksi kuukautta... Kunnes... Nojaa.
Mulla on ikävä noita aikoja.

Puhuin tänään sen ns. Pepin kanssa. Käytiin yhdessä kirjastossa ja näin. Sanoin sille että aion lopettaa taas syömisen, aion taas laihtua... En vaan tiedä että miten ja milloin.
Sitten keksin että alan taas pitää tiukkaa ruokapäiväkirjaa. Merkitsen ruokapäiväkirjaan aina syyn miksi olen syönyt esim nälkä, suru, tylsyys ym, sitten kirjoitan perään syömisestä aiheutuneita tunteita esim epätoivo, inho, oksetus, ähky, viimeisenä kirjoitan että tekikö ruoka minut onnelliseksi.

Haluan taas laihtua ja niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, haluan taas olla sairas pikku juoksuhullu anorektikko.