why do we do that, why do i do that?

Moi kaikki. :) Ensiks, tervetuloa uudet lukijat, ootte tärkeitä joka ikinen ♥

Mummilassa meni ihan kivasti ja samalla vitun huonosti. Tuli liikuttua ja myös syötyä. Mulla menee kauheen huonosti tällä hetkellä. On paha mieli, itkettää. Mut silti kaikki on tavallaan hyvin. Tästä saattaa tulla pitkä postaus, en vielä tiedä.

Aloitetaan huonoista ja ikävistä asioista, jotka painaa just nyt.

Ensinnäkin mummilassa ollessa tää mun täti (anteeks, pakko täsmentää, täti 27v:D) jutteli kaikenlaista. Laihutusjutut jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen, puhuttiin siitä kun hän on (kans) nuorena laihuttanut paljon, erilaisina kuureina, ja paino on heitellyt tosi paljon laidasta laitaan ja miten hää nyt taas laihduttaa ja bla bla bla. Sit puhuin sitä et joo, itekin alan viimeistään lukioaikoihin taas urheilemaan enemmän, jotta voin toteuttaa haaveeni näyttelijän urasta ja sanoin että miten näyttelijöiden pitää olla laihoja, urheilullisia ja hyväkuntoisia. Täti sanoi jotain että "No onhan niitä isokokoisempiakin olemassa!". Ei se sitä ehkä sillee tarkottanut mut en mä tiedä.
Sit puhuttiin myös mun veljestä ku se on semmonen rimpula eikä oikeastaan syö. Täti oli hirveän huolissaan veljestä, joka loukkas mua. Tai jotenki että mä oon sairastanu syömishäiriötä kohta kaks vuotta ja hää ei oo huomannu sitä, mutta veljestä pitää huolehtia kovasti vaikka sillä ei oikeesti oo mikään vikana? Tavallaan se on tietysti hyvä et kaikki luulee mun olevan tosi itsevarma ja onnellinen ja sinut itteni kanssa just näin. Eipähän käy vaikeeks.

Mut kyl mun syöminen näyttää sairaalta kun sitä kattoo ulkopuolinen. Syön tosi paljon (tai no tuolla söin) ja sit näytän koko ajan ahistuneelta ja surulliselta. Kyl täti ja mummi useaan otteeseen kysy että mikä on hätänä. Keksin siihe sit aina jotai et sattuu mahaan ja/tai väsyttää.

Sit seuraava asia mikä mua ärsyttää ja loukkaa. R. Se teki mulle oharit. Taas.
Sen piti tulla meille su-ma väliseks yöks, oltais pitkästä aikaa saatu olla kahestaan ja jutella ja näi, sit tarkotuksena oli myös katella yhessä Oscar gaaloja ja näi, mut ei väkisi. Mua niiku vituttaa ja väsyttää ja lähestulkoo itkettää tää tilanne mut toisaalta mitäpä mä enää välitän? Mun vaan tekis mieli tilittää sille kaikki tää paska mitä muunmuassa se pistää mut tuntemaan. Tunnen itteni ihan paskaks sen lähellä, en vittu jaksa! Sit kuitenki koko aja ollaa sillee jee mä rakastan sua oot mun paras kaveri ikinä ja bla bla bla. Vittu.

Sit sanomattakin selvä että mua ahdistaa ja vituttaa maanantai 28. päivä. En oo pudottanut painoa yhtään ja oon ihan läski rumapaska mut silti laitan ne kuvat ja mitat vaikka mikä olis. Ihan sama just nyt.

Mut sit niihin kivoihin juttuihin.

Mulla on ihmisiä jotka tavallaan pitelee mua pinnalla. Mun teatterikaverit, ne on maailman ihanimpia♥ Meidän piti mennä huomenna yhdessä keilaamaan mut keilahallissa ei ookaan tilaa, niin mennään sit syömään K:n synttäreiden kunniaks ennen harkkoja ja siitä tulee ihanaa:-)
Ja sit V. ♥ Se pelastaa mun huomisen & maanantain (ainakin näillä näkymin) vaikka R feidas mut. Se tulee meille illalla ja sit me katotaan ne Oscarit, ei tässä mitään R:ää vittu tarvita! V riittää ♥ Muutenkin vietän nykyään kaiken aikani sen kanssa koulussa ja näin. Toivottavasti se vituttaa R:ää ees vähän.

Musta on kivaa että mulla on vielä ystäviä ja sukulaisia jotka tykkää musta näin. Tai ainakin suurimmaks osaks näin. Välillä vaan tuntuu että noita surun ja murheen aiheita löytyy enemmän kun näitä hyviä juttuja. Se on harmi.

so you cant escape?

Oon nyt siis täällä mummin ja ukin luona ja ei tätä voi tännekään karkuun juosta. On ollu laihduttamisesta puhe yhden jos toisenkin kerran, mm. seuraavat tilanteet:

"Joo, kyllähän meistä yks jos toinenkin tämän pöydän ääressä tuntuu laihduttavan..."

"Mitä, ootkos sä jollain laihiksella sitte?"

"Saahan se Annikin toisen keksin ottaa jos haluaa, myö ei katota."

Ym. Miks kaikki vaan ajattelee jotain laihdutusta, ei mitään muuta?

No, motivaatio kasvaa tällästen myötä. Haluan laihduttaa

1. itseni vuoksi; minäkuvani ja hyvinvointini vuoksi

2. tulevan poikaystävän vuoksi; jotta joskus mahdollisesti ehkä saisin sellaisen

3. teatterin vuoksi; näyttelijänä mun pitää olla timmi ja hyväkuntoinen

4. ystävieni vuoksi; oon vammaillu tän syömisen kanssa jo reilu vuoden, haluan että mun kaverit näkee tuloksia

5. perheen ja kaikkien muiden laihduttajien & urheilijoiden vuoksi; ettei mun tarvii tuntea oloani niin pahaksi, kun muut puhuu urheilusta ja laihdutuksesta kun tiedän itse olevani kyseisessä "lajissa" vähintään yhtä hyvä.

Maaliskuussa syön aamupuuron lisäks vain hedelmiä. Enkä juo/syö maitotuotteita. Enkä syö leipää.

Kohta lähen pienen pienelle kävelylenkille. Miten ihmine voi olla näin väsynyt?

Oon torstaista lauantaihin mummilassa jossa on myös mun täti käymässä, joka on mulle enemmänkin kun joku isosisko:-) Pidän siis vähän breikkiä tästä kaikesta, ens viikolla sit paremmin.

Heippa kaikki ♥

I mean, if it was easy, I guess we'd all be thin?

Oon niin vitun kyllästynyt tähän. Sanon tän viimeistä kertaa: en enää koskaan syö, jos ei oo pakko.

Tänään meni hyvin iltapäivään asti. Mut ei siitä sen enempää.

Ku minuu turhauttaa ja ärsyttää se, että ihan tasan joka ikine mun ystävä tietää että mulla on syömisongelmia/syömishäiriö. Ne tietää että mulla on isoja ongelmia tän jutun kanssa ja ne tietää miks suhtaudun urheiluun ja kaiken maailman laihdutuspuheisiin tavalla jolla suhtaudun, eli välttelen näitä aiheita ja vaivaannun niistä puhuessa. Järkytyin ku tajusin taas, että L:kin tietää tai muistaa tai what ever, et vaikka se onkin tabu nykyään ja kukaan ei sano siitä mulle ääneen, kaikki tietää. Tässä on kans yks hyvä syy miks haluan laihtua : haluan kaikkien ällistyvän.

I must be ready.

I'm swearing if i go there now I can change your mind turn it all around

Mulla on mielettömän paska fiilis itestäni just nyt.

Teatterillaki meni eilen ihan vitun huonosti, oon niin vitun huono!
Saan kolme tuntia jälki-istuntoa perjantain lopputuntien lintsaamisesta.
Oon syönyt tänään liikaa.
Oon ruma, lihava, sotkuinen, laiska, huono oppilas.
Kiukuttelen vaan koko ajan, haastan riitaa, oon vihanen.

Mä oon aivan täysin arvoton ihminen, mulla ei oikeasti ole paskaakaan väliä. Mä haluaisin kuolla nyt. Oon niin huono. Niin sairaan huono, musta ei ole ihan tosissaan mihinkään.

Mä haluun lopettaa pianon soiton. Se vaan ahdistaa mua entisestään.
Haluun lopettaa elämän.
Haluun olla parempi.
Haluun olla onnellinen.

Oon ihan turha. Ei mulla oo ees mitää mielenkiintosta sanottavaa. Oon ihan paska

En pysty edes itkemään, vaikka se on ainoa asia, mitä tällä hetkellä oikeasti tarvitsisin.
Se puhdistais

Jään huomenna kotiin nukkumaan ja kattomaan telkkaria. Ei huvita mennä kouluun ja oon oikeestiki jonku verra kipee. Jep oon luuseri