do you have to make me feel like there's nothing left of me?

Noniin, nyt ku ette oo miusta pitkään aikaan kuullu niin voisin kertoo vähä mitä miulle kuuluu..

Alotetaas sit vaikka painosta. Oon laihtunu kesästä jonku pari kiloo, eli tosiaa tällä hetkellä paino on sen noin 71kiloa. Alkusyksystä painoo putos iha kivasti ja jaksoin laihuttaa ja tällee, mut nyt paino on jumahtanu tuoho samaan kohtaan pitemmäks aikaa ku on ollu kaikkee muuta stressii, en vaa oo yksinkertasesti jaksanu keskittyy tähä.. Eikä oo ollu nii painostava tarve enää, onneks.

Se on jännä mite tää on muuttunu tää miun suhde omaan itteeni sen mukana ku oon vähä parantunu täst syömishäiriöhelvetistä. Ennen mie kuvittelin etten haluiskaan ikinä parantua etten vaa pitäis itteäni kauniina, etten vaa keksis lopettaa laihuttamista (oon ääliö). Mut ei se meekää niin!! Mie oon nykysi paljon onnellisempi, sama läski mikä aina ennenki mutta nään itessäni jotain kaunista ees! Ja se tuntuu oikeesti tosi hyvältä :) En mie vieläkää tämmöseks haluu jäädä ja laihutanki pikkuhiljaa ja tällee, mut ainakaa en enää vihaa itteäni nii paljo et se rajottais miu elämää. Nyt on tosiaa tämmöne tavote enne ens kesää painaa semmone 63-65 kiloo ja sit oon ookoo :) Haluun olla terve ja hyväkuntone ja onnelline, vitut jostai anorektisesta laihuudesta. Oon tapellu tän paskan kanssa tarpeeks kauan, en haluu tuhlata enää vuottakaan miun elämästä "täydellisyyden tavotteluun" koska täydellistä miusta ei tuu, ei ikinä. Eikä täydellisyys oo sitä mitä luulin sen olevan.

Mitäs muuta kertoisin. Oon saanu kavereita!! (: Ja oon onnellisempi nyt kun ikinä. Tavallaan... Ja sit taas en.

Tässä välissä oli yks jätkä. Mie tykkäsin (tykkään?) siitä iha vitusti, ihastuin siihe iha ens silmäyksellä. Elokuussa. Meillä osuu (osu?) kemiat yhtee tosi hyvi, meillä oli aina hauskaa yhessä, oisin tehny iha mitä vaa sen puolesta... Ja ongelma on? Sillon tyttöystävä. Sillä oli se koko aja, on vieläki, ja miun pienen pieni pää ei voinu sitä tajuta. Luulin aika pitkään et se tykkää miusta kans. Kaikki sano miule niin. Kai se oli vaa sen tyyli. Sit mie kerroin sille kaiken ja se sano että on hyvä ku kerroin ja se oli huolissaan että eihä sen tarvii muuttaa mitää meiä välillä. Mie lupasin että ei, se lupas ettei mikään muuttuis. No, ei myö enää mitää puhuta. Moikataan käytävällä ku nähään ja mie en tiiä mitä miun pitäis tehä.
Nyt oon tavallaa ihastunu toiseen. Tai ainaki mie yritän olla ihastunu siihe, ettei sattuis enää nii paljon. Se on hyvä tyyppi. Vielä ku saisin sen tajuamaan että mieki oon. Nykysi kaikki pojat joihi tykästyn on hyviä tyyppejä. Iha erilaisia mitä ennen tunsin tai kehe ennen ihastuin. Miu kaveri sanoo et se on hyvä juttu ja että hääki haluis ihastuu hyviin poikiin. Mie en tiiä onks se hyvä vai huono juttu, ku se sattuu vielä enempi ku niist jutuista ei tuukaa mitää. Pahat pojat ei haittaa. Niit on joka kulman takana.

Oon ollu kiireine ja stressaantunu ja rikki (poikien ja kaiken muun takia) mut kyl tää tästä, en anna miu enää masentua mistää, haluun elää ja olla onnelline koska miulla on kaikki syyt siihen :) Oon myös päättäny nyt taas kun viimein on aikaa (oikeesti viimeset neljä viikkoo on ollu helvetillisiä) keskittyä hitaasti-mutta-varmasti-painon pudotukseen. Toisaalta en ees jaksais eikä kiinnostais (jos iha totta puhutaan, mie vihaan laihutusta!!!) mut tiiän olevani paljon onnellisempi ku oon sen muutaman kilon köykäsempi :)

Lukio on alkanu ihan kivasti, koulumotivaatio tosin on hukassa. Tällä hetkellä vaa nii moni muu asia tuntuu paljo tärkeemmältä, mut onneks tol ei oo vielä niin väliä :D Sit ku on tärkeitä juttuja ni kai mie jaksan vähä enempi keskittyä (:

täsä mie ilosena miu kisun kaa :) ;)

(nenäni näyttää hassulta. nojaaa)

Joku ehkä jakso lukee, kiva jos jakso mutta iha ok vaikkette oiskaa jaksanu ; ) Nyt mie koitan tehä jotai järkevää ja sit käyn nukkumaa, hyvää yötä ja heippa ja jaksamisia kaikille ♥