if you wanted to hurt me, if you wanted to make me hate myself, congratulations

Joo, no eilen tosiaan lähin sit sinne kaverin luo kavereitten kanssa tarkotuksena vähä rentoutua (reseptinä 2 x 33cl limekossua, 1 smirre ja vähä tequilaa) ja kylhä meil sit oliki siin iha rento 0lo varmaa joo ja näi. No sit mentii parvekkeelle ties kui monetta kertaa sinä iltana ku muitte piti saada tupakkaa, ni tuli puheeks yhtien poikien kaa joku miu edelline "yhen illan juttu" minkä kanssa ei oikeesti tehty yhtään mitään muuta ku nuoltii ehkä pari minuuttii kunnes sain revittyy itteni siitä irti. No, sit mie kuulin tält kyseisen henkilön kaverilta, että heidän kaveri oli sanonu sillo tälle tyypille ketä nuolin että "lopettais tuon elefantin metsästyksen." Auts. Voin kertoo et tuo sattu tosi paljon.

Sit myö mentii sisälle ja miula oli iha vitun paska fiilis ja sillee, sit mentii yhtee huoneesee missä ei ollu ketää ja ensi siin oli vaa yks kaveri kuuntelee minuu, mut lopulta miu ympärille oli kerääntyny kaikki miu hyvät kaverit ketä sinä iltana siellä oli (4) ja sit vielä yhen niistä sisko ja sit siihe pamahti vielä meiän koululainen homoabi (pakko oli mainita seksuaalinen suuntaus sen vuoks että häneltä löytyy sen vuoks erilaista, fiksumpaa näkökulmaa myös tyttöjen juttuihin) ja ne kaikki vaa lohdutti minuu siin vuorotellen ja koitti vakuuttaa miule etten oo todellakaa läski ja että oon kaunis ja blablabla. No, mie siin sit vaa kännipärinöissä selitin niille kaikille miu sairaskertomuksen ja itken siinä jotai et tuntuu paskalta ku on paranemaanpäi eikä enää ite ajattele itestä nii pahasti, ja sit kuulee joltai iha randomilta jotai tuommosta. Et vaikka 1000 ihmistä kertois miule olevansa oikeesti sitä mieltä että oon iha okei näin ja blablabla, ni silti se yks negatiivine suoraa sydämestä päräytetty ilkee kommentti kumoaa ne kaikki hyvät.

Mie en nyt taas tiiä mistä löytäisin sen saman itsevarmuuden tai semmosen etten vihannu itteeni, takasi. Oon nii surkeessa jamassa itteni kanssa että en kestä yhtää tommost kritiikkiä, koska mie tiiän et ne tarkottaa sitä ketkä minuu haukkuu, ja sit minuu pelottaa et kaikki ajattelee silleen :(

Olipas sekavaa tekstiä.

you say you're really hurting, at least you're feeling something

Hellou kaikki toverit, täälä teile tänää kirjottelee yks erittäin väsynyt tyttö !

Kerron sillai päällisin puolin miten menee, ennenkun käyn nukkumaan. (Kyllä, kello on 20:02, kyllä, nyt on perjantai-ilta :D)

Joo, eli oon ollu kutakuinkin koko ajan menossa. Koulupäivät on ollu keskimäärin semmosta seittemää tuntia (normaalia) ja sit oon ollu paljon miun kaverin kämpillä kaupungissa :) Oon syöny tätä päivää lukuun ottamatta tosi vähän tai siis silleen että laihun ja nii, mut sit taas tänää oon syöny tyylii 2 joulutorttua, ehkä 70g suklaata ja sit vielä vähä karkkia ja nuo tosiaan normaalejen ruokien lisäks. Muttajaaaaa, oikeesti paskan sama. Nykysi osaan syyä kohtuudella ja osaan herkutella kohtuudella enkä tunne huonoo omaatuntoa syömisestä :) Ja miun vatsalaukku on pienentyny siinä määrin että minuu ruppee "turvottaa" tai siis että tulee sairaan täys olo vaikka joisin vaa kupin kahvia. Eli siis hyvä juttu! Ja useemmin nykysin on sillee että on nälkä eli pitäis syyä muttei tee mieli mitää, ku ennen taas oli sillee että söin iha kauheesti koska teki miel kaikkee.

Noo, sit mie oon stressannu yhtä poikaa.. Tai siis ku mie tavallaan tykkään siitä tosi paljon ja sillee, mut sit taas en tiiä et onks meiän välillä oikeenlaista kemiaa (vaikka siis pidänki siitä ihmisenä tosi paljon) ja sit mietin viel kaikenlisäks sitä että "mitä muut ajattelis" tai siis ku nii. Oon vähä tyhmä ku ressaan tämmöstä. Ja nyt hää lähti sit kotiin jouluks eli en nää sitä noin kahteen viikkoon ): Toisaalta sit taas tää 2 viikkoo on iha jees et jos miust tuntuu viel et oon ihastunu siihe kahenki viikon päästä tai siis sillee ettei tää oo vaa joku iha tyhmä ohimenevä juttu, ni ainaki tiiän että tykkään siitä oikeesti ja et sen kaa vois jottai kokeillakkii :) Ku tällä hetkellä en tiiä mitä mie siit haluun, haluunko sen vaa siks että kaipaan alitajusesti jotai laastaria toisen jätkän takia, vai tykkäänkö siit oikeesti.
Joo, oon tyhmä.

Huomenna siivoilen, soittelen pianoo ja lähen tuulettamaan aivoja pikkujoulubileiden merkeissä kaverin luokse :) Kyllä tästä kiva viikonloppu tullee kuha vähäse saan vaa nukuttua ensin.

Ainii ja maanantaina sitte taas vaa'alle:) Josko tuo vaikka jotai 70,0kg näyttelis :)

us against the world

Heha, aamupaino 70,4kg !:) Noi pientä lukua ei oo näkyny muistaakseni kymmeneen kuukauteen:) Toivottavasti pysyy tuollai laskevana tuo paino ku en tiiä kui monesti jaksan vielä ensi painaa jonku 70kg, sit taas lähempänä 80, sit taas 70 ja blablabla.............................. Tai siis niiku joo. Mie oon nyt melekei parantunu tai et en usko et se paino enää pomppaa tuost ylöspäi et pelkään vaa sitä ettei se laskekaa ku en jaksa laihuttaa kunnolla koska 1) oon laiska 2) pelkään et se johtais taas siihe et sh puhkee jos alkaisinki radikaalisti vähentää syömistä ja lisäämää liikuntaa.

Nojaa, jos totta puhutaa ni tuo on varmaa pienin miu murheista tällä hetkellä. Paino laskee, hitaasti mutta varmasti ja pian oon ainaki kaunis vaik kaikki muu elämässä kusiskii!

everytime i see you with her, oh baby it hurts

Byhy, tänää on vaa ahistanu kaikki! Miusta ei oo ollu mihinkää ja oon iha paksu ja en jaksa tehä asialle mittää konkreettista (eli en jaksa liikkua) mut syön vähempi ku mitä pitäis eli laihun, kai. En vaa sit tiä et mite nopeesti. Mikähä miula oikeesti on muka taas tänää ollu, en oo tehny mitää vaikka tehtävät jutut ois ollu niinki yksinkertasia ku : eti huomine asu kuoron konserttiin, lue kemiaa, lue enkkua, tee läksyjä, soita pianoa. No, mitään noista en oo tehny.
Oon vaa miettiny poikia. Tai oikeestaan tiettyä.

Oon vaikee nolo hormoonien sekottama teinityttö.

Ehkä mie tästä nyt vaikka sammutan tän koneen ja teen JOTAIN. Tai käyn vaa nukkumaa. Iha yhtä hyvä vaihtoehto.

do you have to make me feel like there's nothing left of me?

Noniin, nyt ku ette oo miusta pitkään aikaan kuullu niin voisin kertoo vähä mitä miulle kuuluu..

Alotetaas sit vaikka painosta. Oon laihtunu kesästä jonku pari kiloo, eli tosiaa tällä hetkellä paino on sen noin 71kiloa. Alkusyksystä painoo putos iha kivasti ja jaksoin laihuttaa ja tällee, mut nyt paino on jumahtanu tuoho samaan kohtaan pitemmäks aikaa ku on ollu kaikkee muuta stressii, en vaa oo yksinkertasesti jaksanu keskittyy tähä.. Eikä oo ollu nii painostava tarve enää, onneks.

Se on jännä mite tää on muuttunu tää miun suhde omaan itteeni sen mukana ku oon vähä parantunu täst syömishäiriöhelvetistä. Ennen mie kuvittelin etten haluiskaan ikinä parantua etten vaa pitäis itteäni kauniina, etten vaa keksis lopettaa laihuttamista (oon ääliö). Mut ei se meekää niin!! Mie oon nykysi paljon onnellisempi, sama läski mikä aina ennenki mutta nään itessäni jotain kaunista ees! Ja se tuntuu oikeesti tosi hyvältä :) En mie vieläkää tämmöseks haluu jäädä ja laihutanki pikkuhiljaa ja tällee, mut ainakaa en enää vihaa itteäni nii paljo et se rajottais miu elämää. Nyt on tosiaa tämmöne tavote enne ens kesää painaa semmone 63-65 kiloo ja sit oon ookoo :) Haluun olla terve ja hyväkuntone ja onnelline, vitut jostai anorektisesta laihuudesta. Oon tapellu tän paskan kanssa tarpeeks kauan, en haluu tuhlata enää vuottakaan miun elämästä "täydellisyyden tavotteluun" koska täydellistä miusta ei tuu, ei ikinä. Eikä täydellisyys oo sitä mitä luulin sen olevan.

Mitäs muuta kertoisin. Oon saanu kavereita!! (: Ja oon onnellisempi nyt kun ikinä. Tavallaan... Ja sit taas en.

Tässä välissä oli yks jätkä. Mie tykkäsin (tykkään?) siitä iha vitusti, ihastuin siihe iha ens silmäyksellä. Elokuussa. Meillä osuu (osu?) kemiat yhtee tosi hyvi, meillä oli aina hauskaa yhessä, oisin tehny iha mitä vaa sen puolesta... Ja ongelma on? Sillon tyttöystävä. Sillä oli se koko aja, on vieläki, ja miun pienen pieni pää ei voinu sitä tajuta. Luulin aika pitkään et se tykkää miusta kans. Kaikki sano miule niin. Kai se oli vaa sen tyyli. Sit mie kerroin sille kaiken ja se sano että on hyvä ku kerroin ja se oli huolissaan että eihä sen tarvii muuttaa mitää meiä välillä. Mie lupasin että ei, se lupas ettei mikään muuttuis. No, ei myö enää mitää puhuta. Moikataan käytävällä ku nähään ja mie en tiiä mitä miun pitäis tehä.
Nyt oon tavallaa ihastunu toiseen. Tai ainaki mie yritän olla ihastunu siihe, ettei sattuis enää nii paljon. Se on hyvä tyyppi. Vielä ku saisin sen tajuamaan että mieki oon. Nykysi kaikki pojat joihi tykästyn on hyviä tyyppejä. Iha erilaisia mitä ennen tunsin tai kehe ennen ihastuin. Miu kaveri sanoo et se on hyvä juttu ja että hääki haluis ihastuu hyviin poikiin. Mie en tiiä onks se hyvä vai huono juttu, ku se sattuu vielä enempi ku niist jutuista ei tuukaa mitää. Pahat pojat ei haittaa. Niit on joka kulman takana.

Oon ollu kiireine ja stressaantunu ja rikki (poikien ja kaiken muun takia) mut kyl tää tästä, en anna miu enää masentua mistää, haluun elää ja olla onnelline koska miulla on kaikki syyt siihen :) Oon myös päättäny nyt taas kun viimein on aikaa (oikeesti viimeset neljä viikkoo on ollu helvetillisiä) keskittyä hitaasti-mutta-varmasti-painon pudotukseen. Toisaalta en ees jaksais eikä kiinnostais (jos iha totta puhutaan, mie vihaan laihutusta!!!) mut tiiän olevani paljon onnellisempi ku oon sen muutaman kilon köykäsempi :)

Lukio on alkanu ihan kivasti, koulumotivaatio tosin on hukassa. Tällä hetkellä vaa nii moni muu asia tuntuu paljo tärkeemmältä, mut onneks tol ei oo vielä niin väliä :D Sit ku on tärkeitä juttuja ni kai mie jaksan vähä enempi keskittyä (:

täsä mie ilosena miu kisun kaa :) ;)

(nenäni näyttää hassulta. nojaaa)

Joku ehkä jakso lukee, kiva jos jakso mutta iha ok vaikkette oiskaa jaksanu ; ) Nyt mie koitan tehä jotai järkevää ja sit käyn nukkumaa, hyvää yötä ja heippa ja jaksamisia kaikille ♥

moi taas !

Miulla on ollu tänne niin ikävä. Kirjauduin tänne vaan huvikseen taas, lukemaan vanhoja juttuja ja näin, ja näin että teitä on vielä 40, ette oo lopettanu miun lukemista !

Nyt miu elämä on siinä vaiheessa että miula ehkä löytyiskin aikaa tänne ja tällee extempporee ajattelin alkaa taas kirjottamaan ! :))

On ollu ikävä tänne puolelle. Tuntuu ettei miula oo ketää kelle muulle voisin puhua näistä asioista):

Tää blogi jatkossa sisältää luultavasti JA TOIVOTTAVASTI vähän vähemmän syömishäröilyä koska oon (omien tuntemusten mukaan) hieman paranemaan päin, mutta elämä on silti rankkaa ja sekavaa niin höpöttelen tänne kaikkea :)

Toivottavasti löydätte miut uuestaan!

Pus ♥