us against the world

Heha, aamupaino 70,4kg !:) Noi pientä lukua ei oo näkyny muistaakseni kymmeneen kuukauteen:) Toivottavasti pysyy tuollai laskevana tuo paino ku en tiiä kui monesti jaksan vielä ensi painaa jonku 70kg, sit taas lähempänä 80, sit taas 70 ja blablabla.............................. Tai siis niiku joo. Mie oon nyt melekei parantunu tai et en usko et se paino enää pomppaa tuost ylöspäi et pelkään vaa sitä ettei se laskekaa ku en jaksa laihuttaa kunnolla koska 1) oon laiska 2) pelkään et se johtais taas siihe et sh puhkee jos alkaisinki radikaalisti vähentää syömistä ja lisäämää liikuntaa.

Nojaa, jos totta puhutaa ni tuo on varmaa pienin miu murheista tällä hetkellä. Paino laskee, hitaasti mutta varmasti ja pian oon ainaki kaunis vaik kaikki muu elämässä kusiskii!

everytime i see you with her, oh baby it hurts

Byhy, tänää on vaa ahistanu kaikki! Miusta ei oo ollu mihinkää ja oon iha paksu ja en jaksa tehä asialle mittää konkreettista (eli en jaksa liikkua) mut syön vähempi ku mitä pitäis eli laihun, kai. En vaa sit tiä et mite nopeesti. Mikähä miula oikeesti on muka taas tänää ollu, en oo tehny mitää vaikka tehtävät jutut ois ollu niinki yksinkertasia ku : eti huomine asu kuoron konserttiin, lue kemiaa, lue enkkua, tee läksyjä, soita pianoa. No, mitään noista en oo tehny.
Oon vaa miettiny poikia. Tai oikeestaan tiettyä.

Oon vaikee nolo hormoonien sekottama teinityttö.

Ehkä mie tästä nyt vaikka sammutan tän koneen ja teen JOTAIN. Tai käyn vaa nukkumaa. Iha yhtä hyvä vaihtoehto.

do you have to make me feel like there's nothing left of me?

Noniin, nyt ku ette oo miusta pitkään aikaan kuullu niin voisin kertoo vähä mitä miulle kuuluu..

Alotetaas sit vaikka painosta. Oon laihtunu kesästä jonku pari kiloo, eli tosiaa tällä hetkellä paino on sen noin 71kiloa. Alkusyksystä painoo putos iha kivasti ja jaksoin laihuttaa ja tällee, mut nyt paino on jumahtanu tuoho samaan kohtaan pitemmäks aikaa ku on ollu kaikkee muuta stressii, en vaa oo yksinkertasesti jaksanu keskittyy tähä.. Eikä oo ollu nii painostava tarve enää, onneks.

Se on jännä mite tää on muuttunu tää miun suhde omaan itteeni sen mukana ku oon vähä parantunu täst syömishäiriöhelvetistä. Ennen mie kuvittelin etten haluiskaan ikinä parantua etten vaa pitäis itteäni kauniina, etten vaa keksis lopettaa laihuttamista (oon ääliö). Mut ei se meekää niin!! Mie oon nykysi paljon onnellisempi, sama läski mikä aina ennenki mutta nään itessäni jotain kaunista ees! Ja se tuntuu oikeesti tosi hyvältä :) En mie vieläkää tämmöseks haluu jäädä ja laihutanki pikkuhiljaa ja tällee, mut ainakaa en enää vihaa itteäni nii paljo et se rajottais miu elämää. Nyt on tosiaa tämmöne tavote enne ens kesää painaa semmone 63-65 kiloo ja sit oon ookoo :) Haluun olla terve ja hyväkuntone ja onnelline, vitut jostai anorektisesta laihuudesta. Oon tapellu tän paskan kanssa tarpeeks kauan, en haluu tuhlata enää vuottakaan miun elämästä "täydellisyyden tavotteluun" koska täydellistä miusta ei tuu, ei ikinä. Eikä täydellisyys oo sitä mitä luulin sen olevan.

Mitäs muuta kertoisin. Oon saanu kavereita!! (: Ja oon onnellisempi nyt kun ikinä. Tavallaan... Ja sit taas en.

Tässä välissä oli yks jätkä. Mie tykkäsin (tykkään?) siitä iha vitusti, ihastuin siihe iha ens silmäyksellä. Elokuussa. Meillä osuu (osu?) kemiat yhtee tosi hyvi, meillä oli aina hauskaa yhessä, oisin tehny iha mitä vaa sen puolesta... Ja ongelma on? Sillon tyttöystävä. Sillä oli se koko aja, on vieläki, ja miun pienen pieni pää ei voinu sitä tajuta. Luulin aika pitkään et se tykkää miusta kans. Kaikki sano miule niin. Kai se oli vaa sen tyyli. Sit mie kerroin sille kaiken ja se sano että on hyvä ku kerroin ja se oli huolissaan että eihä sen tarvii muuttaa mitää meiä välillä. Mie lupasin että ei, se lupas ettei mikään muuttuis. No, ei myö enää mitää puhuta. Moikataan käytävällä ku nähään ja mie en tiiä mitä miun pitäis tehä.
Nyt oon tavallaa ihastunu toiseen. Tai ainaki mie yritän olla ihastunu siihe, ettei sattuis enää nii paljon. Se on hyvä tyyppi. Vielä ku saisin sen tajuamaan että mieki oon. Nykysi kaikki pojat joihi tykästyn on hyviä tyyppejä. Iha erilaisia mitä ennen tunsin tai kehe ennen ihastuin. Miu kaveri sanoo et se on hyvä juttu ja että hääki haluis ihastuu hyviin poikiin. Mie en tiiä onks se hyvä vai huono juttu, ku se sattuu vielä enempi ku niist jutuista ei tuukaa mitää. Pahat pojat ei haittaa. Niit on joka kulman takana.

Oon ollu kiireine ja stressaantunu ja rikki (poikien ja kaiken muun takia) mut kyl tää tästä, en anna miu enää masentua mistää, haluun elää ja olla onnelline koska miulla on kaikki syyt siihen :) Oon myös päättäny nyt taas kun viimein on aikaa (oikeesti viimeset neljä viikkoo on ollu helvetillisiä) keskittyä hitaasti-mutta-varmasti-painon pudotukseen. Toisaalta en ees jaksais eikä kiinnostais (jos iha totta puhutaan, mie vihaan laihutusta!!!) mut tiiän olevani paljon onnellisempi ku oon sen muutaman kilon köykäsempi :)

Lukio on alkanu ihan kivasti, koulumotivaatio tosin on hukassa. Tällä hetkellä vaa nii moni muu asia tuntuu paljo tärkeemmältä, mut onneks tol ei oo vielä niin väliä :D Sit ku on tärkeitä juttuja ni kai mie jaksan vähä enempi keskittyä (:

täsä mie ilosena miu kisun kaa :) ;)

(nenäni näyttää hassulta. nojaaa)

Joku ehkä jakso lukee, kiva jos jakso mutta iha ok vaikkette oiskaa jaksanu ; ) Nyt mie koitan tehä jotai järkevää ja sit käyn nukkumaa, hyvää yötä ja heippa ja jaksamisia kaikille ♥

moi taas !

Miulla on ollu tänne niin ikävä. Kirjauduin tänne vaan huvikseen taas, lukemaan vanhoja juttuja ja näin, ja näin että teitä on vielä 40, ette oo lopettanu miun lukemista !

Nyt miu elämä on siinä vaiheessa että miula ehkä löytyiskin aikaa tänne ja tällee extempporee ajattelin alkaa taas kirjottamaan ! :))

On ollu ikävä tänne puolelle. Tuntuu ettei miula oo ketää kelle muulle voisin puhua näistä asioista):

Tää blogi jatkossa sisältää luultavasti JA TOIVOTTAVASTI vähän vähemmän syömishäröilyä koska oon (omien tuntemusten mukaan) hieman paranemaan päin, mutta elämä on silti rankkaa ja sekavaa niin höpöttelen tänne kaikkea :)

Toivottavasti löydätte miut uuestaan!

Pus ♥

Goodbye everybody, I've got to go Gotta leave you all behind and face the truth

Tuossa otsikossa on tällä kertaa valitettavasti kaikki olennainen, aion siis poistaa blogin:-( Totuus on se, ettei miulla oo enää oikein intoa eikä aikaa tälle blogille. En tiiä mihin tää miun laihdutus on menossa, sen tiedän että johonkin mutta suunta on nyt vähän epävarma ja edistyminen hidasta. Tuntuu että koko elämä liikkuu noilla samoilla raiteilla, epävarmalla ja hitaalla pohjalla...

Tuntuu haikealta sanoa hyvästejä jollekin (ja joillekin), johon (joihin) on tukeutunut nyt lähes vuoden ajan, mutta ei vaan löydy enää oikeasti intoa tai en osaa enää pukea asioita sanoiksi.

Sen verran kuitenkin teille kerron, että tällä hetkellä painan noin 71,5-72,0kg ja 1.12. mennessä aion painaa 67kg (joka siis olisi sitten noin -0,5kg/viikko) ja sitten aion pudottaa painoa kesään mennessä vielä seitsemän kiloa. Kuuteenkymmeneen jään. Eli hitaasti mutta varmasti.

Kiitos teille kaikille, olette olleet parhaat lukijat, tukijat ja ystävät, mitä olisin voinut toivoa ♥ Tulee ikävä.

En unohda.

please say there's no regrets and say you won't forget

Laihdun laihdun laihdun, mie laihdun laihdun laihdun. Mutta oon samaan aikaan tosi väsyny ja laiminlyön kaikkea koulutyöstä lähtien. Perjantaina on ravitsemusterapeutti. Torstaina on koulun juhlat ykkösille ja jatkoilla ryypätään. Perjantaina on kaverin tuparit, joilla ryypätään. Putki. Kivaa. Anyway pointti oli se että onpas muksaa mennä perjantaina kouluun krapulassa (tosin se on perinne ja on hauskaa nauraa itelle ja kaikille muille ketä oksettaa ja satttuu päähä ja ketkä näyttää iha zombeilta) ja kans tosi muksaa mennä ravitsemusterapeutille kertoo ihestä ku on oloja. Joo ei tää nyt liittyny mihinkää.

Ja oon taas ihastunu. Tällä kertaa tyyppi on semmonen kenen kanssa tiiän että meillä vois olla hyvä suhde koska pystytään puhuu ja vaikka mitä ja se on fiksu ja kiva ja ihana ja on miulle hirmu kiva ja kun se kattoo minuu silmiin ja hymyilee, sulan. Kun sen käsi koskettaa miun kättä vähän liian pitkään, kun se opettaa miulle fysiikkaa pilke silmässä, sulan. Mikä sit on vikana? -Sillä on tyttöystävä. Vittu.



Ei siin muute mitää mutku en saa sitä pois mielestäni ja tiiän että se on niin väärin.
Mie vaan ootan tilaisuuttani. Ystävystyn sen kaa ja en kerro sille mitä tunnen, ootan et joku menee vikaan sillä ja sen tytöllä (en aio kyl puuttua asiaan mitenkää etten saa kenenkää vihoja päälle) ja otan sen sit. (lollollollol säälin itteäni oon nolo)
Miks miks miks sen pitää olla sen kaa?

Nyt mie meen nukkumaan. Oon liian väsyny.

Anteeks ku miusta ei oo kuulunu, on tosi kiireistä koko ajan :(